Uusi valmentaja, uudet pelaajat, sama tavoite: Gagarin cupin tuominen Helsinkiin kauden päätteeksi. Siinä pähkinänkuoressa KHL:n ainoan suomalaisjoukkueen, Jokereiden, alkavan kiekkokauden päälinja. Kulunut kesä oli helsinkiläisjoukkueessa suuren muutoksen aikaa, kun viime kauden pelaajistosta mukana on vain 11 pelaajaa.
Muutosta myös kaivattiin, sillä hyvin sujuneen runkosarjan ja divisioonan ykköstilan jatkoksi tuli valtaisa pettymys, kun Torpedo Nizhni Novgorod rynnisti Jokereiden yli heti pudotuspelien avauskierroksella otteluvoitoin 4-2.
Muutos ei jäänyt vain pelkästään pelaajistoon, vaan kuten Jokerit jo edellisen kauden aikana ilmoitti, Jukka Jalonen otti vetovastuun joukkueesta Erkka Westerlundin Jokereiden kaksi ensimmäistä KHL-kautta kestäneen päävalmentajakauden jälkeen. Samalla valmennustiimiin liittyi myös yksi Suomi-kiekon ikoneista, Raimo Helminen, Hannu Virran ja Markus Kettererin tuodessa jatkuvuutta Westerlundin ajasta.
Jalonen pyrkii varmasti samaan joukkueen pelaamaan alusta asti omaa tuttua, kiekkokontrolliin nojaavaa pelitapaansa. Saadessaan systeeminsä ajettua sisään joukkueeseen, voi Jokerit aidosti luottaa pelitapansa kantavan hedelmää. Valmennusjohdon tärkein tehtävä on kuitenkin saada joukkue pelaamaan hyvin myös kauden tärkeimmällä hetkellä, eli pudotuspeleissä.
Kahden KHL-kautensa aikana Jokerit on onnistunut molemmilla kerroilla runkosarjassa odotuksiin nähden vakuuttavasti, mutta vastaavasti pudotuspelit ovat molempina kausina päättyneet pettymykseen ja avainpelaajien tason laskuun. Ensimmäisen kauden TsSKA-sarjassa voidaan hyvin vedota vastustajan materiaaliylivoimaan, mutta viime kauden Torpedo-sarja osoitti, että Jokereiden on kyettävä parantamaan peliään ja pelitavan on onnistuttava luomaan maalipaikkoja myös silloin, kun tuomarit antavat pelata sääntöjen rajamailla.
Toinen huolenaihe valmennukselle on, kuinka saada joukkueen pelitapa toimimaan myös sarjan eliittijoukkueita vastaan. Jalosen pelitapa pyrkii tarjoamaan pelaajille helpon ratkaisun kiekonsiirtelyyn ja kannustaa pelaajia pitämään kiekkoa omalla joukkueella myös paineen alla, mutta nähtäväksi jää, onnistuuko tämä myös hurjalla luisteluvoimalla varustettuja, kovaa karvaavia joukkueita kuten TsSKAa ja Metallurg Magnitokorskia vastaan.
Pakistossa enemmän kokoa, tolppien välissä vähemmän
Valmennusjohdon lisäksi ehkä tärkein yksittäinen muutos tämän kauden Jokereissa on ykkösmaalivahdin vaihtuminen Henrik Karlssonista Ryan Zapolskiin. Ruotsalaista Karlssonia huomattavasti pienikokoisempi Zapolski on esittänyt vakuuttavia otteita Rauman Lukossa kuuluen kotoisen Liigan kärkivahteihin jo kolmen kauden ajan.
KHL on amerikkalaismaalivahdille uusi ja tuntematon haaste, eivätkä Karlssonin saappaat ole pienimmät mahdolliset täytettävät. On kuitenkin muistettava, että muun joukkueen tavoin myös Karlssonin otteissa oli tärkeimmillä hetkillä ailahtelevaisuutta, vaikka parhaimmillaan mies piti Jokereita pystyssä lähes yksin.
Jos on Zapolski KHL-tasolla vielä testaamatta, niin samaa voisi sanoa melkein joukkueen toisesta maalivahdista Riku Heleniuksesta. Joukkueessa nyt kolmannen kautensa aloittava maalivahti on ajoittain esittänyt KHL-tasolle riittäviä otteita, mutta vastapainoksi mies on päästänyt luvattoman helppoja maaleja luvattoman usein. Helenius tietää varmasti itsekin, että tuleva kausi on viimeinen näyttöpaikka KHL:ssä onnistumiseksi, ja harjoituspelien perusteella mies näyttää vastanneen huutoon.
Kausi on kuitenkin pitkä, ja menestyäkseen Jokerit tarvitsee tasaisia otteita molemmilta maalivahdeiltaan, sillä kumpaakaan ei voida pitää samanlaisena varmana korttina kuin Karlssonia viime kauden alussa.
Kaikista osa-alueista puolustus on muuttunut viime kauteen verrattuna vähiten, eivätkä joukkueesta ole poistuneet pakeista kuin Atte Ohtamaa sekä Philip Larsen, joista varsinkin jälkimmäisen jättämä aukko on kuitenkin merkittävä. Tanskalaisen poistumiseen Jokereiden GM Jari Kurri sekä pelaajakoordinaattori Janne Vuorinen reagoivat hankkimalla tilalle kiekollisesti taitavan Chay Genowayn, joka löi harjoituspeleissä tiskiin hyvät näytöt olemalla koko joukkueen paras pistemies – aivan samoin kuin Larsen viime kauden alla.
Genowayn lisäksi jokeripuolustukseen saatiin leveyttä Rasmus Rissasen, Joonas Jalvannin sekä Oliver Lauridsenin myötä. Kookkaat Rissanen ja Lauridsen yhdistettynä Topi Jaakolan ja Jesper. B. Jensenin ja Arturs Kuldan kaltaisiin yleispuolustajiin pitävät taatusti viime kautista parempaa huolta siitä, ettei vastustaja pääse jokerimaalille niin helposti.
Suurin etu Jokereiden pakistossa on tällä kaudella sen laajuus: joukkueella on KHL-tasolle hyviä puolustajia neljään pariin, vaikkakin kiekollisella puolella Genowayn takana tulee iso hyppäys muihin. Nähtäväksi jää, kuinka Jalonen saa kiekolliselta taidoltaan rajallisen puolustuksen avaamaan peliä hänen haluamallaan tavalla, rohkeasti ja kiekkoa pitäen.
Hyökkäys vahvistunut, mutta kuka tekee maalit?
Siinä, missä jokeripuolustuksen suuri etu on sen laajuus, samaa voi sanoa myös joukkueen laitahyökkääjistä. Vaikka ringistä poistuikin viime kauden joukkueen paras pistemies Brandon Kozun, sai joukkue tilalle laadukkaita pelimiehiä Sakari Salmisen ja AHL:ssä kovia tehoja iskenee Brian O'Neillin muodossa. Eritoten Salminen kantaa niskassaan suuria odotuksia aiemmin hyvin sujuineiden KHL-kausien myötä.
Masi Marjamäki ja harjoitusotteluissa vahvasti esiintynyt Marko Anttila puolestaan tuovat kaivattua kokoa Jesse Joensuun rinnalle muuten melko pienikokoiseen jokerihyökkäykseen.
Jos leveyttä löytyy niin laituriosastolta kuin pakistosta, samaa ei missään tapauksessa voida sanoa joukkueen sentteritilanteesta. Joukkueesta löytyy käytännössä katsoen vain neljä puhdasta sentteriä: tanskalaiskapteeni Peter Regin, AHL:stä saapunut Joey Hishon, Kärpistä hankittu Mika Niemi sekä jo viime kaudella joukkueessa pelannut Petteri Wirtanen.
Pysyessään ehjänä nelikko on riittävä KHL:ään, mutta jo yhdenkin pelaajan loukkaantuminen aiheuttaa tilanteen, jossa Tomi Mäki joutuu jälleen hyppäämään sentterin rooliin. Kenties joukkueessa luotetaan urallaan joskus enemmän tai vähemmän senttereinä pelanneiden O'Neillin ja Michael Keräsen pystyvän tarvittaessa paikkaamaan joukkueen keskikaistan loukkaantumisia.
Hyökkäysosastoa katsoessa kuitenkin nousee mieleen, että kuka joukkueessa tekee tarvittavat maalit kevään tiukoissa peleissä? Joukkueesta puuttuu Steve Mosesin kaltainen luontainen maalintekijä, mutta Jalosen joukkueille on ennenkin ollut tyypillistä, että onnistujia löytyy laajalta rintamalta aina nelosketjua myöten, jolloin yksittäisen tähtihyökkääjän puutuminen ei kaada kokonaisuutta.
Onnistuessaan Jokerihyökkäyksellä on mahdollisuus olla huomattavasti viimekautista vaarallisempi, mutta vaarana on myös, että maaliteko puuroutuu täysin ratkaisevalla hetkellä. Tästä saatiin viitteitä jo harjoituspeleissä, joissa maalinteko takkusi kaksi ensimmäistä KHL-joukkueita vastaan käytyä harjoitusottelua, mutta antoi jo viitteitä paremmasta Pietarissa pelatussa Nikolai Pushkov –turnauksessa. Harjoituskauden kruununa Jokerit löi Pietarin SKA:n verkkoon päätösottelussa peräti kuusi osumaa.
Yhteenveto
Paperilla Jokereilla on kasassa viime vuotista monipuolisempi joukkue. Isokokoiset Oliver Lauridsen, Marko Anttila ja Masi Marjamäki tuovat joukkueeseen kaivattua kovuutta. Kärkiketjujen osalta joukkueen pelaajisto on enemmän tai vähemmän kysymysmerkkejä, eikä esimerkiksi Hishonin, O'Neillin tai Keräsen KHL-iskukyvystä ole takeita, vaikka pelit AHL:ssä jokaisella ovatkin tuottaneet mukavasti pisteitä.
Puolustukseen joukkueen ei ennakkoon ajatellen tulisi kaatua, ja harjoituspelien perusteella näyttäisi, että ykköspuolustajaksi hankittu Genoway on valmis vastaamaan huutoon NHL:ään karanneen Philip Larsenin manttelinperäjänä. Takuuvarmat Jensen, Jaakola ja Kulda ovat taatusti valmennuksen luottopelaajia niin yli- kuin alivoimallakin, eikä Jokereiden menestys tulekaan jäämään heidän panoksestaan kiinni.
Maalivahtien taistelussa Zapolski aloittanee kauden nimellisesti ykkösmaalivahtina, vaikka peluutus tuleekin olemaan varsinkin alkukaudesta todella tasaista ja molemmilta myös tarvitaan onnistumisia. Heleniuksen kohdalla suurin kompastuskivi näytti viime kaudella olevan itseluottamuksen puute, joka johti helppoihin maaleihin tärkeissä hetkissä, mutta miten käy nyt, kun lähtökohtaisesti ykkösvahdin paikka olisi otettavissa hyvillä otteilla?
Jokerivalmennuksella riittää alkukaudesta työtä toimivien kokoonpanojen löytymiseksi, mutta Jalosen onneksi variaatioita ja koostumuksia löytyy kokeiltavaksi useita. Jalosen meriittejä ei voi kukaan kiistää, mutta riittävätkö miehen paukut pitkässä sarjassa, jossa vastustajilla on lyhyttä turnausta enemmän aikaan opetella miehen joukkueelleen iskostamaa pelifilosofiaa? Joukkue lähtee lisäksi materiaalin puolesta suuremmalta takamatkalta kuin tilanne oli miehen aikoinaan johtaessa HPK:ta menestykseen.
Kaiken kaikkiaan Jokereiden tulisi materiaalinsa ja laadukkaan pelitapansa puolesta olla ilman muuta pudotuspelijoukkue läntisessä konferenssissa. Viime kauden divisioonavoitto joukkueelta kuitenkin jäänee haaveeksi, ja voi olla, että myös kotietu saattaa olla uudistuneelle joukkueelle liian kova pala purtavaksi. Jokainen jokerijoukkueessa kuitenkin tietää, pelaajia, valmentajia ja huoltajia myöten, että tärkeimmät pelit joukkueella ovat edessä helmikuun puolenvälin jälkeen, joten silloin joukkueen taso ja laatu todella vasta mitataan.
