Kaksi jäljellä - vain toinen voi voittaa

Pääsiäislauntaina päästään vihdoin taas asiaan. Kun välierät ratkesivat ennen aikojaan, jäi finaalijoukkueille viikon tauko ennen tosipelejä. Sekä Helsingissä että Oulussa on varmasti käytetty aika hyväksi: paranneltu vammoja, tutustuttu vastustajaan ja keskitytty tulevaan.

Kärpät ja Jokerit ovat kiistatta SM-liigakauden kaksi parasta joukkuetta, ja niiden välisestä finaalisarjasta voi hyvinkin muodostua todellinen klassikko. Joukkueet ovat kohdanneet 2000-luvulla pudotuspeleissä jo viisi kertaa aiemmin, joten voidaan puhua jo rakkaista vihollisista.

Runkosarjassa Jokerit vei keskinäiset ottelut lukemin 3-1, mutta nuo pelit voi tässä vaiheessa kevättä unohtaa. Kärpilläkin on historia puolellaan, sillä oululaiset ovat hakeneet Jokerien kotihallista peräti kuusi perättäistä pudotuspelivoittoa.

Jämäkkä Kärpät...

Kärppien esitykset kuluvan kevään pudotuspeleissä ovat olleet mallikkaita. Puolivälierissä Lahden Pelicans kaatui suoraan neljässä ottelussa ja välierissä Espoon Blues maistoi tappion kitkerää kalkkia kolme kertaa peräjälkeen.

Joukkueen pelityyli on saanut vastustajat näyttämään aseettomilta. Tiivis viisikkopuolustus on tyrehdyttänyt kaikki hitaasti lähtevät hyökkäykset keskialueella, eivätkä vastustajat ole löytäneet lääkkeitä tähän.

Sekä Bluesin että Pelicansin harvat hyvät hyökkäykset muodostuivat nopeista vastaiskuista, joten Jokereidenkin tulee pyrkiä nopeaan hyökkäyspeliin. Oululaisten alivoima on toiminut erinomaisesti, joten ylivoimapelissäkään ei helsinkiläisille voi ennustaa maalijuhlia.

...ja yhtä jämäkkä Jokerit

Myös Jokerit selvitti siis tiensä finaaleihin tappioitta. Tiukoille joukkue tosin joutui HPK:ta vastaan, sillä kaksi ensimmäistä välierää ratkesivat vasta toisessa jatkoerässä. Puolivälierävastus Tampereen Ilves sen sijaan oli narreille vain suupala.

Seitsemän pelattua ottelua ja yhtä monta päästettyä maalia kertovat tarvittavan joukkueen vahvuudesta. HPK:ta vastaan Doug Shedden osoitti myös, että reagointikyky on kunnossa: kun yksi karvaussysteemi ei toiminut, vaihdettiin sitä lennosta toiseen ja kolmanteenkin.

Jokerien suurin akilleenkantapää on edelleen hitaiden hyökkäysten avauspeli, joka puuroutuu ajoittain jo omaan päähän. Kun hyökkääjät karkaavat puolustajilta, joutuvat nämä yrittämään liian vaikeita syöttöjä, jotka kostautuvat välistä kiekonmenetyksinä ja usein pitkinä kiekkoina.

Kärppien huippuvaarallista hyökkäystä vastaan jokeripuolustajat pelaavat vielä aiempaakin enemmän varman päälle. Jokerikarvaus taas pakottaa kärppäpuolustajat turvautumaan toissijaisiin ratkaisuihin. Rännikiekkoja ja laitaroiskaisuja nähdään varmasti paljon.

Kovaa peliä

Moni uskoi Bluesin olevan oululaisille pahin mahdollinen vastustaja. Kärppien heikoksi kohdaksi on usein mainostettu fyysistä peliä ja tähän espoolaisten uskottiin iskevän. Oululaiset kuitenkin luistelivat alta pois, eikä Blues ehtinyt iskeä kärppäpakkeihin kiinni.

Jokerit on kuitenkin maan paras painekarvausjoukkue. HPK pystyi ensimmäisessä ottelussa purkamaan jokerikarvauksen Andy Chiodon mailapelin avulla, mutta jatkossa maalivahdin peluuttaminen liberonakaan ei auttanut.

Molemmat päävalmentajat ovat luoneet joukkueeseensa taistelevan hengen. Pelaajat heittäytyvät peittämään laukauksia jopa pää edellä ja joukkueen menestys asetetaan koko ajan ykköstavoitteeksi.

Hyökkäyspäässä jopa Kärppien taitopelaajat ovat näyttäneet omaa fyysistä peliään ja täräytelleet muutamia makeita niittejä. Lisäksi oululaiset ovat molemmissa pudotuspelisarjoissaan ottaneet haltuun maalien edustat, joten fyysinenkin osa-alue on ollut pohjoisessa hyvin hallussa.

Jokerit lähtee silti varmasti aktiivisemmin hakemaan torikokouksia ja nokkapokkia. Hyvä osoitus onnistuneesta provokaatiosta nähtiin toisessa välieräottelussa, kun tshekkipuolustaja Robert Schnabel tulistutti HPK:n ykkössentterin Ville Leinon ottamaan ottelurangaistuksen.

Oululaisjoukkue sen sijaan on keskittynyt vain omaan tekemiseensä. Muutaman kerran vastustajat ovat yrittäneet provosoida kärppäpelaajia, mutta oululaiset eivät ole tästä hätkähtäneet.

Taitoa ja kokemusta

Pohjoisen pienpetojen riveistä löytyy paljon hyökkäystaitoa. Kärsivällisen pelityylin avulla joukkue löytää yleensä ne paikat, joista vastustaja isketään kanveesiin.

Tiukassakaan paikassa oululaisten pelissä ei ole ollut havaittavissa hermostumista, sillä pelaajat uskovat itseensä ja joukkueeseensa viimeiseen asti. Jossakin vaiheessa vastustaja tekee takuulla virheitä ja silloin Kärpät on vaarallisimmillaan.

Kärpillä on riveissään paljon kokemusta pudotuspeleistä, ja pelaajat ovat voittaneet mestaruuksia eri sarjoista. Tämä kokemus ja johtajuus on noussut kevään jatkuessa yhä enemmän ja enemmän esiin.

Sen minkä Jokerit jää Kärppien taitotasosta, se taistelee takaisin kaksinkamppailuvoimassa ja röyhkeydessä. Joukkueen pelityylin ydin on perinteistä kanadalaiskiekkoa, jossa jokaisesta kenttäsenttimetristä taistellaan kuin se olisi viimeinen.

Kokeneita pelaajia on Jokereissakin paljon, vaikka voitettujen mestaruuksien määrässä kärppämiehistö onkin selvästi edellä. Esimerkiksi Clarke Wilm on urallaan pelannut niin WHL:n kuin AHL:nkin finaaleissa - molemmilla kerroilla hävinneen joukkueen riveissä.

Kaksi kentällistä tähtiä

Ennen pudotuspelejä Kärppien menestyksen esteeksi arveltiin nousevan maalivahti Tuomas Tarkin. Hänen kokemuksensa ei pitänyt riittää yhtään mihinkään ja päänkin piti levitä viimeistään Bluesia vastaan.

Sympaattinen raumalainen on kuitenkin vain naureskellut näille puheille ja näyttänyt epäilijöilleen pitkää nenää. Seitsemässä ottelussa Tarkin taakse on tehty seitsemän maalia ja torjuntaprosentti on ennen finaaleja 96,85.

Puolustuksessa Kärppien ykkösnimiä ovat Josef Boumedienne ja Ross Lupaschuk. Miesten kiekkovarmuus on kovaa luokkaa ja molemmat ovat erinomaisia ylivoimapelaajia. Boumediennen omanpäänpelaaminen on takuulla muistissa Helsingissä, sillä hän oli kahden vuoden takaisissa finaaleissa yksi niistä miehistä, jotka pimittivät Jokereiden ykköskentän täysin.

Michal Bros on nostanut tasoaan runkosarjaan verrattuna ja tshekki on ollut joukkueensa ahnein hyökkääjä. Hänen taitonsa tulevat esiin varsinkin maalin edessä, sillä mies on taitava kiekon kanssa pienessä tilassa, eikä säikähdä pientä ruuhkanpoikasta.

Parantamisen varaa riittää sen sijaan Kärppien ykköskentällä. Varsinkin maalitykkinä pidetty Hannes Hyvönen on surffaillut varjojen mailla, eikä koko trion peli ole tämän vuoksi ollut parhaassa mahdollisessa iskussa. Kapteeni Jari Viuhkola on yleensä ollut parhaimmillaan pudotuspeleissä, joten tehoja odotetaan tältäkin kentältä.

Fyysisintä peliä ovat esittäneet oululaisten kolmos- ja neloskenttä. Kolmosen taiturilaituri Juhamatti Aaltonen on pudotuspeleissä muuttanut pelityyliään ja taklannut paljon. Kun hänen kanssaan samassa kentässä rymistelee muun muassa Martin Kariyalla useaan kertaan jäätä pyyhkinyt Teemu Normio, on kolmoskenttä ollut jopa yllättävän kovaotteinen.

Sheddenin näköinen joukkue

Doug Shedden on loihtinut Jokerien duunarimassasta esiin ratkaisijan toisensa perään. Teknisesti huipputaitavia pelaajia on joukkueen kokoonpanossa Kärppiin verrattuna vähän, mutta muiden asioiden lahjakkuuksia piisaa.

Petri Pakaslahti, Tomek Valtonen ja Clarke Wilm kuuluvat kaikki liigan eliittiin, kun listataan peliä rikkovia hyökkääjiä. Mitäänpelkäämätön laiturijärkäle Valtonen istuu varmasti mielellään myös Tuomas Tarkin sylissä, joten oululaispuolustajat saavat olla tarkkoina.

Jokereilla on myös liigan paras nelosketju. Shedden heittää Samuli Jalkasen, Arto Kukin ja Arto Koiviston jäälle sammuttamaan vastustajan liekehdinnän alkuunsa. Jos kiekko pyörii pari vaihtoa jokeripäädyssä, tulee Kukin ketju poikkeuksetta siirtämään paineen sieltä pois. Hyökkäyspään hienouksia on nelosketjulta turha odottaa, mutta erityisesti Koivisto viljelee mielellään painavia taklauksia.

Hyökkäyspäässä tehot ovat aiemmissa sarjoissa jakautuneet melko tasaisesti ykkös-, kakkos- ja kolmosketjujen kesken. Enemmän on lupa odottaa edelleen Kim Hirschovitsin johtamalta ykkösnyrkiltä. Jani Ridan jatkoaikamaali toisessa välierässä on edelleen koostumuksen ainoa tasakentällisin tehty pudotuspeliosuma.

Veteraanilaituri Petri Varis puolestaan metsästää yhä pudotuspelien kaikkien aikojen maalipörssin kärkeä. Matkaa Arto Javanaiseen, Timo Suteen ja Kari Jaloseen - vastapuolen nykyiseen päävalmentajaan - on saman verran kuin pudotuspelien alkaessakin: yksi maali. Ilves- ja HPK-sarjoissa Variksen saldo oli neljä syöttöpistettä.

Puolustuspäässä romuluiset Robert Schnabel, Markus Kankaanperä ja Mikko Kuparinen pitävät huolen, ettei Juuso Riksmanin edessä ole mukavaa. Lisäksi maalinedustaa puolustaa sellaisella vimmalla koko joukkue, ettei sitä vastaan tehty välierissä tasakentällisin maaliakaan. Suuri osa ansiosta kuuluu toki Riksmanille, jonka esitykset voi pelkistää kahteen lukuun: 0,88 ja 96,9.

Ennuste

Odotettavissa on tasainen ja erittäin vähämaalinen ottelusarja, joka ratkeaa henkilökohtaisiin sankarisuorituksiin. Vaikka Jokeritkin on erittäin kokenut joukkue, on Kärppien monivuotinen runko pysynyt paremmin kasassa. Joukkue on tottunut voittamaan - myös Helsingissä.

Ottelusarja ratkeaa jälleen kerran Kärppien eduksi Jokerien kotihallissa, ja Oulussa juhlitaan kahden vuoden tauon jälkeen mestaruutta otteluvoitoin 3-1.