Uusi NHL-kausi on täällä taas! Samalla käynnistyy myös Jatkoajan NHL-toimituksen viikottainen ajankohtaiskatsaus liigan kiinnostaviin tapahtumiin. Niitä on riittänyt jo ennen aloituskiekon tippumista.
Länsirannikolla kiehahti jo ennen runkosarjan alkua, kun liigan virallinen paha poika Raffi Torres hölmöili itselleen ennätyksellisen pitkän pelikiellon. Torresin paluu NHL-jäille, mikäli sellaista edes tapahtuu, on ajankohtainen vasta kauden jälkimmäisellä puoliskolla.
Vahvasti kauden aloittanut San Jose Sharks sai viime viikolla lisää jobinpostia, kun se menetti avainhyökkääjänsä Logan Couturen viikoiksi sairastuvalle. Loukkaantumisuutisia kuultiin muualtakin ympäri NHL:ää, kun Lance Bouma, Dwight King ja Robin Lehner joutuivat sivuun peleistä jopa kuukausien ajaksi.
Uusi NHL-kausi on tuonut suomalaisvinkkelistä hurrattavaa, kun Joonas Donskoi avasi NHL-maalitilinsä heti avausottelussaan. Myös Antti Raanta oli pelipäällä torjuntavastuuta saatuaan.
Montreal Canadiens on ollut alkukauden kuumin joukkue ja johtaa liigaa saalistettuaan pelkkiä voittoja. Sen sijaan Columbus Blue Jackets on paininut pelitapaongelmien kanssa. Tarkemmin kuluneen viikon kiinnostaviin ilmiöihin pureutuvat Jatkoajan NHL-toimittaja Tommi Kröger ja päätoimittaja Antti Wennström.
Kauden kenties seuratuimmat pelaajat Connor McDavid ja Jack Eichel ovat totutelleet NHL-vauhtiin. Miten nuorten tähtien esiinmarssi maailman kovimmassa kiekkoliigassa on sujunut?
Tommi Kröger: Jack Eichel on ollut, uskallanko sanoa, odotetun hyvä. Ei tarunomainen, mutta hyvä. Pari näyttävää maalia ja muutoinkin luovaa kiekollista suorittamista. Nimenomaan kiekollista, sillä puolustuspelissä on vielä paljon tekemistä.
Eichelista näkee, että nuori mies on tottunut dominoimaan kiekollisena.
Eichelista näkee, että nuori mies on tottunut dominoimaan kiekollisena. Kiekon menetettyään selkä suoristuu vielä varsin helposti, mutta tehokas harjoittelu päävalmentaja Dan Bylsman akatemiassa saa varmasti selkään lisää liikkuvuutta.
Connor McDavid on puolestaan ollut juuri niin häikäisevä, kuin odottaa saattoi. Muutaman pelin totuttelun jälkeen tahti löytyi ja tällä hetkellä kiekko + McDavid -kombinaatio on upeaa seurattavaa. Nuoren miehen pelinopeus yhdistettynä taiturimaiseen kiekonhallintaan täydessä vauhdissa on jotain, mitä NHL:ssä ei olla nähty aikoihin. Ei ehkä Bobby Orrin jälkeen.
Antti Wennström: Hiljaa hyvä tulee. Molemmat totuttelevat vielä fyysisyyteen sekä kokonaisvaltaiseen peliin, mutta aikataulussa ollaan. Molempien liikkeestä näkee, että heissä on jotain erikoista.
Molempien ensimmäiset maalit ja pisteet ovat olleet upeita väläytyksiä. Pelisilmä ja terävyys oikealla hetkellä eivät ole mitään tulokassähellystä. Kyllä nämä kaverit ovat sen verran taidokkaita pelaajia, että kyseisten joukkueiden pelejä kannattaa vaikka vain heidän takiaan seurata.
Arizona Coyotesin Max Domi ja Anthony Duclair, Winnipeg Jetsin Nikolaj Ehlers ja Detroit Red Wingsin Dylan Larkin ovat jo ottaneet isot roolit joukkueidensa hyökkäyspelistä. Millaista tulokaskautta miehille voi povata? Ketä muita kärkitulokkaita voisi nostaa esillä tässä vaiheessa kautta?
Kröger: Yllä mainituista varsinkin Max "Tien poika" Domin otteita on ollut ilo seurata. Nikolaj Ehlersiä olen seurannut varauksesta lähtien, joten hänen murtautumisensa NHL-kokoonpanoon ei ole yllättänyt lainkaan, mutta Domin itselleen haalima vastuu ja rooli on ollut iloinen asia. Ehler, Domi ja Anthony Duclair saavat vastuuta jatkossakin, joten kolmikosta saattaa hyvinkin nousta jopa potentiaalinen Calder Trophy -voittaja. Ken tietää.
Carolina Hurricanesin viime kesän kärkivaraus Noah Hanifinin otteita seurataan myös suurella mielenkiinnolla. 18-vuotias jenkkipakki on jo sementoinut itselleen mukavan aseman heikossa Hurricanes-kokoonpanossa ja pelaa paljon. Se, jos mikä on kehityksen kannalta hyväksi.
Wennström: Dylan Larkinin peluutusta on edesauttanut Pavel Datsjukin poissaolo, mutta reippaasti kaveri on paikkansa tuolla pitänyt. Larkin on ensimmäinen näin varhaisella iällä kokoonpanoon murtautunut pelaaja sitten Jiri Hudlerin. Edessä saattaa silti olla bussireissuja farmissa kauden aikana.
Blackhawksin Artemi Panarin on oppinut NHL-kaukalossa pelaamista nopeammin kuin kieltä. Kakkosketju Patrick Kanen ja Artjom Anisimovin kanssa tuntuu jo nyt luontevalta. Näen myös "Leipämies" Panarinin sekä Larkinin kandidaatteina tasokkaalta näyttävään Calder-kisaan. Maininta myös puolustaja Colton Paraykolle, joka on saanut mukiinmenevästi vastuuta kovassa Blues-puolustuksessa. Hänen "raaka talenttinsa" on yhtäkkiä siirtymässä NHL-tasolle ilman isompia ongelmia.
Montreal Canadiens jyrää liigan piikkipaikalla, Columbus Blue Jackets pitää perää sarjatalukossa. Mikä joukkue on yllättänyt positiivisesti kahden ensimmäisen viikon aikana?
Kröger: Canadiensin vire on tosiaan jopa yllättävänkin vahva. Kuusi voittoa kuudesta ottelusta on organisaation historian paras kaudenaloitus.
Lännessä Arizona Coyotesin kaudenavaus on myös sujunut hienosti. Yleisesti konferenssin ja koko liigan häntäpäähän povattu joukkue on pelannut vahvasti ja voittanut paikallisvastustajistaan jo niin Anaheim Ducksin kuin Los Angeles Kingsinkin.
Wennström: Dallas Stars on onnistunut siirtämään hyvien hankintojen tuoman lisäsykkeen runkosarjapeleihin takelleltuaan harjoituspeleissä. Lisäksi kaksipäinen suomalaishirviö maalivahtiosastolla on toistaiseksi vain skarpannut molempien pelaamista. Erittäin tervetullut sekoittaja lännen pudotuspelitaistoon, kuten on Winnipeg Jetskin.
Sharksin kesämuutoksista ykkösvahti Martin Jones sekä valmentaja Peter DeBoer tuntuvat tällä hetkellä oikeilta valinnoilta. Toivottavasti loukkaantumiset eivät sotke tätä palettia kokonaan, ja etenkin Joonas Donskoi pääsee jatkamaan isoilla peliminuuteilla ykkösketjussa.
Tuttu näky alkukaudesta: Canadiens juhliiEntä negatiivisesti? Todd Richards oli ensimmäinen potkut saanut valmentaja. Kuka saa kyseenalaista kunniaa seuraavaksi?
Kröger: Hyvästi, Claude Julien. Boston Bruins kahlaa kaulaansa myöten suossa eikä pikaista ylöspääsyä näy horisontissa.
Hyvästi, Claude Julien.
Julienin eväät alkavat olla syödyt. Koko organisaatiota koetteleva turbulenssi voisi hyvin heittää myös päävalmentajan yli laidan.
Wennström: Syventävien tilastojen perusteella sen ei pitäisi olla ainakaan Bruce Boudreau. Ducksin osumatarkkuus laukauksista on ollut niin surkea, että se nousee varmuudella lähemmäs keskiarvoa jo lähiaikoina. Lisäksi ylivoimapeli ei ole saanut vielä yhtään onnistumista. Asioita, joissa tilastollinen todennäköisyys yksinkertaisesti on liikaa Ducksin parantamisen puolella.
Heitän siis pienen yllätyskortin ja sanon Julienin rinnalle Bob Hartleyn. Calgary Flamesin viime kausi oli satumaisen hyvä, Hartley palkittiin, ja joukkue on maalivahtisekoilua lukuunottamatta mainiosti rakennettu. Flamesin puolustuskuusikko on kokonaisrakenteeltaan yksi NHL:n parhaista, ja hyökkäyksessä riittää nuorta tulivoimaa.
Siksi Flamesin pitää pärjätä paljon kehnoa alkua paremmin. Kun katselee seuran pelaamista sekä kiekonhallintalukuja, en ole asiasta aivan vakuuttunut. Jo viime kausi oli siinä mielessä sotimista todennäköisyyksiä vastaan, ja todellinen poikkeus, joka vahvisti säännön.
Aleksandr Barkov ja Jori Lehterä ovat pelanneet avausottelunsa n. piste per peli -tahtia. Kuka on ollut alkukauden positiivisin suomalainen? Keneltä odotat nähtyä enemmän?
Kröger: Sabres-takalinjoilla luutiva Rasmus Ristolainen on aloittanut kautensa hienosti. Suomalaisten jääaikakuningas on saanut päävalmentaja Bylsmalta luottoa yli 24 minuuttia ottelua kohden. Turkulainen onkin ollut Sabresin selkeä ykköspakki ainakin nyt, kun Zach Bogosianin ollessa sivussa loukkaantumisen vuoksi. Kauden avausmaalikin on jo nähnyt paivänvalon.
Leosta on kuoriutunut Corsi-Komarov!
Tuukka Rask, kuten koko Boston Bruins -niminen NHL-joukkue, ui syvissä vesissä. Kesän aikana suoritettu organisaation suursiivous on jättänyt jälkensä myös jäälle. Toisaalta Rask pelasi jo viime kaudella ailahtelevasti eikä ole alkaneella sesongillakaan kyennyt joukkuettaan kannattelemaan. Bruins ei saa tällä hetkellä vastinetta Raskille maksamalleen jättipalkalle. Huomattavaa tasonnostoa tarvitaan.
Wennström: Nostan hattua aiemmin mainitsemalleni suomalaiselle maalivahtikaksikolle Dallasissa. Antti Niemi ja Kari Lehtonen ovat tsempanneet toisiaan tasavireiseen taistoon. Toisena kehuttavana nostan Leo Komarovin, jonka anti nimenomaan kiekollisena on kerännyt kehuja.
Komarovin harjoituspelit menivät pisteittä ja kehnosti. Kausi alkoi nelosketjussa, mutta ykkösketjuun Tyler Bozakin ja James van Riemsdykin rinnalle noustuaan jälki on hyvää. Myös Mike Babcock on kehunut Komarovin pelaamista. Leosta on kuoriutunut Corsi-Komarov!
Enemmän odotan suomalaisilta pelaajilta farmin puolella. Petteri Lindbohm ja kumppanit saisivat tapella itsensä ylös NHL:n puolelle − kyllä sinne aina joku kauden mittaan pääsee.
Viikon pelaaja: Vladimir Tarasenko, St. Louis Blues
Liigan piste- ja maalipörssien kärkisijoilla alkukauden keikkunut venäläinen on kivikovaa keskistä divisioonaa johtavan Bluesin hyökkäyspelin kapellimestari, sen aivot, keuhkot ja sydän. On alati vaarallinen ja tekee ketjukavereistaan astetta, ellei kahta, parempia kiekkoilijoita.