NHL-viikko oli suomalaisittain erittäin mielenkiintoinen. Huikeimmista suorituksista vastasivat Lauri Korpikoski ja Rasmus Ristolainen iskemällä kypärätempun mieheen.
Joonas Korpisalo sai tilaisuutensa Columbus Blue Jacketsin maalilla ykkösmaalivahti Sergei Bobrovskin ollessa loukkaantuneena. Korpisalon avauspeli sujui mainiosti: hän pysäytti 27 kutia ja valittiin ottelun kakkostähdeksi.
Suomalaisvahdeista myös Tuukka Raskin vaikea alkukausi on kääntynyt parempaan päin. Boston Bruinsin peli on kokonaisuudessaan mennyt eteenpäin ja joukkue on liigan ylivoimatilaston kärjessä käsittämättömällä liki 30 prosentin tehokkuudella.
New York Rangers asetti veteraani Jarrett Stollin siirtolistalle, mistä Minnesota Wild poimi miehen riveihinsä.
Patrick Kanen pisteputki katkesi lopulta kestettyään 26 ottelua. Blackhawksin tähtihyökkääjän pisteputki on pisin NHL:ssa sitten kauden kauden 1992-93.
Takellellen pelannut Pittsburgh Penguins antoi valmentaja Mike Johnstonille potkut ja hankki puolustukseensa Trevor Daleyn Blackhawksista.
Vancouver Canucks joutuu pelaamaan ilman luottopuolustajaansa Dan Hamhuisia. Hän loukkaantui ottelussa New York Rangersia vastaan ja on pois kaukaloista pari kuukautta.
Anahemin hyökkääjä Nate Thompsonille puolestaan langetettiin kolmen ottelun pelikielto kyynärpäätaklauksesta.
Viikon ikävimmät uutiset tulivat Pittsburghista ja Minnesotasta. Pascal Dupuis ja Keith Ballard ilmoittivat peliuriensa olevan ohi. Molempien lopettamispäätösten taustalla olivat loukkaantumiset. Ballard ei ole pelannut vuoteen aivotärähdyksen vuoksi ja Dupuis on kärsinyt veritulpasta.
Viikon kevennyksestä vastasivat Montreal Canadiensin pelaajat, jotka julkaisivat jouluntoivotuksensa joululaulun merkeissä. Hauska veto, mutta on pelaajien kannalta onni, että he ovat kiekossa hieman laulunlahjoja etevämpiä.
Viikon NHL-kuulumisia perkaavat NHL-toimittajat Jyrki Näkki ja Tommi Kröger.
Rasmus Ristolainen on ollut aivan käsittämättömän hyvä alkukaudesta, onko se kuitenkaan tullut yllätyksenä?
Kröger: On se. Nimenomaan näin valtava harppaus kehityksen portailla aina maailman puolustajaeliittiin saakka, näin nopeasti.
Fanit ovat antaneet Ristolaiselle jo enteilevän lempinimen Norristolainen
Ristolaisen onni on ollut olla osa Buffalo Sabres -oraganisaatiota. Näin turkulainen on saanut kehittyä rauhassa, ilman isompia paineita. Hän on saanut hioa valtaisaa potentiaaliaan pelaamalla paljon oikeantasoisia otteluita. AHL-kiekkoa Rochesterissa, sitten häviävää NHL-lätkää rivipakkina ja nyt johtavana puolustajana nousevassa NHL-organisaatiossa.
Näkki: Ristolaisen potentiaali on ollut tiedossa ja viime kaudella otteissa rupesi näkymään välähdyksiä siitä tasosta, mitä voi odottaa. Yllätys on ollut se, kuinka tasaisesti Ristolainen on pelannut. Ja pitää kyllä myöntää, että en uskonut Ristolaisen kykenevän näin tuloksekkaaseen peliin hyökkäyssuuntaan, mitä alkukausi on näyttänyt.
Fanit ovat antaneet Ristolaiselle jo enteilevän lempinimen Norristolainen. Mukana on nykytrendin mukaista ylihehkutusta, mutta jos kehitys jatkuu edes hiukankaan samoilla linjoilla, niin nimi saattaa todellakin olla enne.
Pittsburgh Penguins antoi monoa valmentaja Mike Johnstonille, oliko valmentajan vaihdos tarvittava lääke Pingviinilauman alisuorittamiseen?
Kröger: Penguins oli Johnstonin johdolla matkalla kohti katastrofia, joten jotain täytyi tehdä. Kokenut kanadalainen ei saanut tähtipelaajistaan tehoja irti, vaan peluutti heidät puhki puolustusvoittoisella pelitavallaan. Tähtien alisuorittaminen on useimmiten oire jostakin muusta, tällä kertaa se kertoi materiaaliin nähden sopimattomasta pelitavasta.
Vain aika näyttää, mitä uusi päävalmentaja Mike Sullivan saa aikaan. Sullivaniahan pidettiin jo kymmenkunta vuotta sitten seuraavana potentiaalisena suurvalmentajana, kun hän nousi lyhyessä ajassa pelaajauransa jälkeen farmisarjan kautta Boston Bruinsin penkin taakse.
Näkki: Vaihdos oli varmaankin oikea ratkaisu, mutta en usko ongelmien olleen pelkästään penkin takana. Sidney Crosbyn vaisu alkukausi on mietityttänyt kiekkoa seuraavia ihmisiä koko alkukauden. Myös Chris Kunitzin alkukausi on ollut suuri pettymys. En vähättele valmennuksen roolia, mutta myös edellä mainituilta herroilta kaivataan tasonnostoa.
Phil Kesselin ura valmentajiensa suhteen on ollut melko mielenkiintoinen. Kessel on pelannut NHL:ssa syksystä 2006 ja Kesselin joukkueissa on sinä aikana ollut 10 eri päävalmentajaa.
Connor McDavidin sairausloma jatkuu vielä tovin, mutta tulokkaiden taso on kaikkiaan ollut tällä kaudella todella kova, kuka heistä on ollut toistaiseksi vakuuttavin?
Kröger: Vaikka kiekkoilevan maailman tulevaisuuden soihdunkantaja McDavid on poissa ja perintöprinssi Jack Eichel pelaa "vain" tavallisten kuolevaisten tavoin, ei tulokaskattaus ole ollut vaisu tai tylsä. Kaikkea muuta.
Kane ja Panarin muodostavat tämän hetken kuumimman tutkaparin.
Chicago Blackhawksin Artemi Panarin on ollut alkukauden vakuuttavin tulokas. Mies johtaa varsin selvästi tulokkaiden pistepörssiä ja väläyttelee miltei illasta toiseen taiturimaista kiekollista osaamistaan. Maailman parhaan hyökkääjän Patrick Kanen kanssa he muodostavat tämän hetken kuumimman tutkaparin.
1980-luvulla oli Gretzky ja Kurri, 90-luvulla Lemieux ja Jagr, 2000-luvulla Crosby ja Malkin ja tällä hetkellä Kane ja Panarin.
Kunniamaininta annettakoon Winnipeg Jetsin tulokasvahti Connor Hellebuyckille. Takana on jo menestyksekäs yliopistoura, nopea nousu AHL:n huipulle, loisto-otteet aikuisten MM-kisoissa. Nyt ykkösvahdin loukkaantumisen tuuraajana hän nostanut Jetsin maalivahtipelin uudelleen huipputasolle.
Näkki: Tämän kauden tulokaskatraan taso on ollut kyllä aivan uskomaton. Yksi mielenkiintoisimmista nimistä on kuin salaa parrasvaloihin noussut Colton Parayko. Kaveri on pelannut todella vahvan alkukauden.
Alaskan yliopistosta Bluesin organisaatioon tullut Parayko valtasi kaikkien yllätykseksi paikan suoraan leiriltä Bluesin pelaavaan kokoonpanoon. Ja millä tasolla mies on pelannut! Puoli pistettä per ottelu ja tehotilasto plussalla 13 pykälää.
Hurjasta lämäristään tunnettu Parayko jäi muuten aikanaan varaamatta Kanadan ykkösjuniorisarjoihin, mutta Bluesin kykyjenetsijät löysivät miehen alemmista sarjoista huomaansa.
Viikon pelaaja: Rasmus Ristolainen, Buffalo Sabres
Vedetään tässä hieman kotiinpäin ja nostetaan Ristolainen tässäkin jalustalle. Todella vaikuttavaa peliä kaukalon molemmissa päissä. Pisteiden puolesta viikon kohokohtana ollutta kypärätemppua seurasi mahtava fyysinen kaksintaistelu LA Kingsin Milan Lucicia vastaan.