Yllätykselliset voitot Kärpistä ja Jokereista muistetaan vielä pitkään Raumalla. Runkosarja 2012–2013 ei isoja Lukolle luvannut, mutta kahden miehen otteet riittivät kaatamaan niin oululaiset kuin helsinkiläisetkin. Maalivahti Petri Vehanen sekä keskushyökkääjä Justin Azevedo olivat elementissään kevään 2013 pudotuspeleissä.
Nyt molemmat ovat poistuneet KHL:ään ja on aika uusien kasvojen nousta esiin. On selvää, ettei joka vuosi vastaavia nimiä löydy Lukon kokoonpanosta. Tulevan kauden nimilistaa katsoessa voidaankin todeta, että nyt mennään laajalla sekä kokeneella ryhmällä.
Päävalmentaja Risto Dufvan pelitapa Jyväskylän aikana muotoutui robottikiekoksi. Joukkue tunnettiin siitä, että oma maaliverkko pysyi puhtaana illasta toiseen. Jos 60 ottelun runkosarjan aikana oma verkko soi alle 100 kertaa, voidaan perustellusti puhua robottikiekosta. Ensimmäinen sopimuskausi Lukon kanssa ei kuitenkaan ollut sitä, mitä raumalaisyleisö toivoi näkevänsä. Dufva ei saanut robottikiekkoajatteluaan viljeltyä ganaalin partaalle ja Lukon verkkoon iskettiin peräti 170 kiekkoa runkosarjan aikana. Kun samaan aikaan joukkue kykeni tekemään huomattavasti vähemmän maaleja vastustajien verkkoon, muodostui runkosarjan sijoitukseksi vaatimaton 10.
Tehtyjen ja päästettyjen maalien negatiivista suhdetta Lukko lähtee kääntämään kokemuksen kautta. Ikävuodet 34, 36, 36 ja 40 kertovat, että Lukko halusi joukkueeseensa kokeneita pelimiehiä. Kun lisäksi muistetaan, että näiden numeroiden takaa löytyä paljon voittaneita pelaajia, Lukon tulevan kauden filosofia ei jää kenellekään epäselväksi. Kokemus ei ole koskaan pahasta kun urheilusta puhutaan. Jokainen vähänkin kilpaurheilua harrastanut tietää, miten aiempi tuntemus lisää suoritusvarmuutta ja mahdollisuuksia menestyä lajista riippumatta.
Yksi asia kuitenkin mietityttää ja se on nälkä. Eikä nyt puhuta pippuripihvistä. Jos on paljon saavuttanut, mistä löytyy se uusi panostus, joka sitten mahdollisesti poikii menestystä. Orkesterin johtaja Dufva on paljon kokenut ammattivalmentaja, joten hänen luulisi tietävän, mitä kannattaa kokeneille miehille myydä pelihuumorin korkealla pysymiseksi.
Alakerrassa kysymysmerkkejä
Rauma on tunnetusti paikkakunta, jossa maalivahtiin kohdistuu normaalia suuremmat paineet. Lukolla on ollut vuosien saatossa loistavia torjujia ja osin sen kautta odotukset uusia miehiä kohtaan ovat korkealla. Jos päästät yhdenkin helpon kiekon selkäsi taakse, seuraavalla kauppareissulla saat selittää tekosiasi ruokakaupan kassalla.
Vehasen korvaajaksi Lukko nimesi Ryan Zapolskin. Nimi ei kaikille sano mitään, ja Lukkokin odottaa mieheltä enemmän näyttöjä lopullisen sopimuksen saamiseksi. Yhdysvaltalaistorjujan kausi 2012-2013 oli menestyksekäs, mutta kun sarjataso oli pääasiassa ECHL, Lukko halusi sopimukseen try-out-pykälän. Kun lisäksi muistetaan tulevan kauden olevan miehelle ensimmäinen Euroopassa, ilmassa on kieltämättä kysymysmerkkejä.
Toisena maalivahtina on nuori Oskari Setänen, joka nyt aloittaa ensimmäisen kautensa miesten sarjoissa. Nuorukainen omaa ison potentiaalin, mutta ensimmäinen kausi on aina ensimmäinen. Kokemus siis loistaa poissaolollaan.
Puolustajista Petteri Nummelin sen sijaan on pelaaja, joka ei esittelyjä kaipaa. Kiekollista taitoa löytyy vaikka muille jakaa. Viime kaudella Lukko oli välillä suurissa vaikeuksissa hyökkäyksiin lähtöjen kanssa, mutta tämän miehen lavasta kiekko lähtee nopeasti ja tarkasti.
Toinen uusista kokeneista puolustajista on Ilkka Mikkola. Kahdeksan mestaruutta omaava peruspuolustaja tietää, miten kuuluu pelata marraskuun sysipimeinä iltoina. Myös kevään koitokset ovat tuttuja juttuja Mikkolalle.
Lukon puolustus on lopulta varsin pienikokoinen ja se luo omat haasteensa pelaamiseen. Hyvällä pelisilmällä ja liikkuvuudella pystyy paljon paikkaamaan pientä kokoa, mutta vahva vääntäminen oman maalin edustalla jää hieman lapsipuolen asemaan.
Hyökkäyksessä riittää laajuutta
Viime kauden tehot lepäsivät pitkälti jo aiemmin mainitun Azevedon johtaman ketjun harteilla NHL-miesten poistuttua omille työpaikoilleen. Alkavaan kauteen Lukko haluaa selkeää muutosta laajuuteen vedoten. Nimet Ville Vahalahti, Aki Uusikartano sekä Toni Koivisto edustavat kokenutta osastoa, ja heiltä kaikilta on lupa odottaa myös tehopisteitä.
Uusista nimistä puhuttaessa tässä kohtaa pitää mainita myös Aleksi Saarela. Vasta 16-vuotias nuorukainen on osoittanut harjoitusotteluissa harvinaisen kypsää pelaamista. On kuitenkin liian aikaista sanoa, miten nuorukaisen kroppa kestää pitkän kauden rasitukset. Se on kuitenkin nyt jo selvää, että kyseessä on yksi lahjakkaimmista pelaajista suomalaisessa kiekkohistoriassa.
Sinikeltaisten hyökkäyskalustoa kokonaisuutena katsoessa voidaan todeta, että potentiaalia joukkueesta löytyy. Laajasta materiaalista on kaivettavissa tehoja irti huomattavasti viimekautista enemmän.
Tärkein asia on kuitenkin tehtyjen ja päästettyjen maalisuhteen muuttaminen positiiviseksi. Vanha viisaus sanoo, että tekemällä kolme ja päästämällä kaksi maalia ottelua kohden voittaa suurimman osan peleistään. Dufvalla on Jyväskylän ajoilta kokemusta miten kyseiseen suhteeseen päästään. Nyt se JYP-aikainen tekeminen pitää siirtää myös raumalaisleiriin.
Ensimmäinen kausi voidaan aina laskea totuttelun piikkiin. Mutta toinen kausi, jossa joukkue on jo paljolti päävalmentajansa näköinen ja hänen haluamansa, kyseinen selitys ei ole myytävissä sen paremmin seurajohdolle kuin seuran kannattajillekaan.
