Jo ennen kauden alkua yhdeksi NHL:n vahvimmista mestarisuosikeista nostettu Tampa Bay Lightning varmisti yllättävästi pudotuspelipaikkansa vasta hieman ennen runkosarjan päättymistä. Ajoittain Atlantin divisioonan kärjessäkin kököttäneen joukkueen divisioonavoitto karkasi Florida Panthersille lopulta kuuden pisteen erolla. Lightning aloitti kauden kohtalaisesti, kunnes törmäsi tiiliseinään marraskuun puolivälissä. Vaikka piste-erot olivatkin marginaalisia, vielä vuoden vaihteessa joukkue löytyi vasta itäisen konferenssin sijalta 11. Tämän jälkeen alkoi kuitenkin tapahtua.

Kuin salamaniskusta joukkue taisteli itsensä kuntopuntarin kärkisijoille ja oli parhaimmillaan yhdeksän ottelun voittoputkessa. Lopputulemana oli 97 pistettä ja maaliero +26. Tästä kiittäminen on hyökkääjistä venäläislaituri Nikita Kutšerovia, joka oli joukkueen sisäisen pistepörssin ykkönen 66 pisteellä, sekä 36 maalia viimeistellyttä kapteeni Steven Stamkosia. Lisäksi raudanluja puolustaja Victor Hedman pelasi loistokauden, ja maalivahti Ben Bishop toimi joukkueen viimeisenä lukkona 61 ottelussa.

25:ttä kertaa peräkkäin pudotuspeleihin tiensä raivannut Detroit Red Wings pelasi maanis-depressiivisen runkosarjan, tuloksena viimeisellä kierroksella ratkennut pudotuspelipaikka ja Atlantin divisioonan kolmas sija. Red Wingsin farmijoukkue Grand Rapids Griffinsistä saapunut Jeff Blashill hyppäsi päävalmentajan saappaisiin epäkiitolliseen aikaan, kun pitkään joukkuetta vahvasti luotsannut Mike Babcock siirtyi Toronto Maple Leafsiin viime kesänä. Joukkueen otteissa näkyikin koko kauden epävarmuus niin yksittäisissä tilanteissa kuin pelitaktiikan noudattamisessa.

Punasiipien suurimmat ilonaiheet löytyivät nuorista, sillä tulokas Dylan Larkin oli NHL-valmis heti alusta, ja maalivahti Petr Mrazek ratkaisi joukkueelle otteluita lähes yksin pitkin kautta. Sisäisen pistepörssin kärjestä löytyi tuttu kaksikko, sillä Henrik Zetterberg saalisti yhteensä tehot 13+37=50 ja virkaveli Pavel Datsjuk pisteen vähemmän.

Lightning - vuoristorataa koko runkosarja

Viime kaudella Stanley Cup -finaaleihin itsensä pelannut Lightning taipui lopulta Chicago Blackhawksille voitoin 4-2. Tälle kaudelle odotettiin samanlaista paraatimarssia, mutta mennyt runkosarja on näyttänyt aivan toiselta. Joukkue on kärsinyt loukkaantumisista eikä ole saanut kiekollista peliään oikein missään vaiheessa samanlaiseen lentovaiheeseen kuin viime kaudella. Mainio Bishop on onneksi pitänyt kiekon poissa selkänsä takaa ja napsinut tarpeeksi voittoja, jotta pudotuspelit kutsuivat tälläkin kertaa. Ei olisi mikään vääryys, jos Bishop olisi Vezina-finalistien joukossa. 

Joukkuetta on myös sotkenut Steven Stamkosin koko kauden vatvottu sopimustilanne tulevasta kaudesta. Tälle tehtiin piste alkuvuodesta, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Mitenkään positiivisesti ei auttanut Jonathan Drouinin tilanne, kun kävi ilmi hänen pyytäneen siirtoa peliajan toivossa. Mies kieltäytyi menemästä farmiin ja istui sivussa pari kuukautta. Nyt hän on takaisin Tampassa ja odotukset ovat varmasti korkeat, sillä Stamkos on veritulpan ja sitä seuranneen leikkauksen takia sivussa. Arvio on yhdestä kolmeen kuukautta, mutta en usko että näin vakavassa tilanteessa pidetään kiirettä.

Moni pelaaja on alisuorittanut koko kauden, muun muassa Valtteri Filppula. 31 pistettä 78 otteluun ei mairittele suomalaissentteriä. Tosin hänen puolustuksekseen on sanottava että valmentaja Jon Cooper on peluuttanut Filppulaa paljon alivoimalla ja erikoistilanteissa. Hän on joutunut säätämään peliään vielä entistä enemmän puolustussuuntaan, jolloin hyökkäykseen ei ole enää jäänyt paukkuja. Runkosarjan lopussa joukkue kärsi useasta loukkaantumisesta. Näyttää siltä, että ykköspakki Hedman voisi aloittaa pudotuspelit normaalisti. Tärkeä alivoimapelaaja Ryan Callahan on palaamassa, kuten myös Kutšerov ja Tyler Johnson. Ruotsalainen työhevonen, Anton Strålman, on poissa pakistosta toistaiseksi, mutta voi hyvinkin pelata kokoonpanoon pudotuspeleissä, mikäli Lightning pelaa tarpeeksi pitkään. 

Joukkueen suuri ongelma runkosarjassa oli, että peliotteet eivät olleet tarpeeksi tasaisia. Hyvää ottelua saattoi seurata sysihuono ottelu. Loukkaantumisten taakse ei voida mennä. Osa pelaajista alisuoritti, mutta oliko syy myös muuttuneessa pelitavassa? Triplets-ketju (Johnson, Kutšerov ja Ondrej Palat) kärsi myös loukkaantumisista eikä saanut edellisen kauden tahtia päälle. 

Lightningin Ben Bishop on jälleen avainasemassa joukkueen tavoitellessa menestystä.

Kuva © Getty Images

Red Wings - uudet tuulet uudessa komennossa

Viime kausi päättyi Detroit Red Wingsin osalta tappioon juuri Lightningia vastaan seitsemännessä ottelussa. Joukkueen runko on tähän asti pysynyt lähes tismalleen samana paria poikkeusta lukuunottamatta.

Ylivoiman katalysaattoriksi Red Wings hankki puolustaja Mike Greenin Washington Capitalsista. Hän iski kauden aikana kuitenkin vain seitsemän maalia ja 35 tehopistettä. Greenin suoritus jätti toivomisen varaa, varsinkin, kun puolustajista myös Kronwall ja Jonathan Ericsson pelasivat alle oman tasonsa. Lisäksi seura solmi vuoden mittaisen sopimuksen keskushyökkääjä Brad Richardsin kanssa, jonka tarkoitus oli tuoda kokemusta nuorennusleikkauksen kokeneeseen joukkueeseen. Nuorista pelaajista Larkin pääsi isoon rooliin ykköskentän laidassa, kun taas Andreas Athanasiou, superlupaus Anthony Mantha sekä Alexei Marchenko pelasivat vaihtelevia minuutteja.

Päävalmentaja Blashillin ratkaisut ovat pitkin kautta herättäneet kysymyksiä. Vaikka nuoret tulokkaat ovatkin päässeet liigapeleihin kiinni, veteraaneista varsinkin Kronwall, Zetterberg ja Datsjuk pelasivat runkosarjassa kohtuuttoman paljon. Edellä mainitulla kolmikolla oli runkosarjan lopussa tankki täysin tyhjä. Myös jatkuva ketjuruletti on hämmentänyt pitkin kautta. Joukkue on lähtenyt lähes jokaiseen otteluun uudella ketjukoostumuksilla, eikä pelaajien välistä kemiaa ole juuri ehtinyt syntyä.

Runkosarjassa maalinteko takkusi ja oma pää vuoti, sillä molemmissa tilastoissa joukkue oli tämän kevään pudotuspelijoukkueista pohjasakkaa. Ratkaisijoita löytyi hyvin kapealti ja hyökkäyspelin sujuminen oli useimmiten vain muutaman pelaajan harteilla. Puolustuspäässä kardinaalivirheiden määrä oli kauden mittaan vakio, eli suuri. Erityisesti Kronwall−Ericsson -kaksikko oli paikoitellen todella suurissa ongelmissa. Pudotuspeleihin lähdettäessä joukkueen sairastuvalta löytyy vain laituri Drew Miller, joka huilaa kauden loppuun asti, sekä pitkäaikaispotilas Johan Franzen, jonka ura alkaa olla taputeltu.

Lightning voittaa, koska...

Ville Sala: ...joukkue tietää miten pudotuspeleissä pelataan. Ben Bishop muuraa maalinsa sananmukaisesti umpeen ja maalikeskiarvo putoaa alle yhteen. Mikäli jostain syystä Bishop haparoisi, heittää Cooper kehiin Andrei Vasilevskin. Triplets-ketju kasataan uudelleen ja homma alkaa toimia välittömästi. Joukkue osaa pelata omaa pelityyliään, joka ei anna tilaa vastustajalle tehdä liikaa omia kuvioita. 

Lightning on pysynyt kasassa kaksi vuotta lähes samalla kokoonpanolla ja palkkakatto-aikakaudella ajoitus on tärkeää. Menestyvä joukkue ei pysy pitkään kasassa ja Tampan aikaikkuna menee ehkä jo kesällä umpeen. Aika on nyt. Nyt on mestaruuden tultava vaikka pari tuikitärkeää pelaajaa puuttuu. Muu joukkue ei voi mennä poissaolojen taakse vaan jokaisen on nostettava tasoaan.

Puolustava pelityyli voittaa mestaruuksia ja sen erikoismiehet Callahan, Brian Boyle, Erik Condra ja J.T. Brown eivät epäröi laittaa kroppaa peliin joukkueen edun takia. Lisäksi joukkueella ei ole varaa menettää ainuttakaan tärkeää pelaajaa enää sairastuvalle.

Red Wings voittaa, jos...

Kasperi Salo: ...joukkue saa kaivettua itsestään sen saman draivin päälle, jolla ottelut kääntyivät voitoiksi kauden mittaan. Enää pelin sisäisiin tasonheilahteluihin ei ole varaa. Vaikka veteraaniosasto Datsjukin, Zetterbergin ja Kronwallin johdolla vielä silloin tällöin väläytteleekin, katse kannattaa kääntää nuoriso-osastoon, syvyyspelaajiin ja maalivahtipeliin.

Vahvasti kauden päättänyt Riley Sheahan sekä hieman odotetusta tasosta jääneet Gustav Nyquist, Tomas Tatar ja Justin Abdelkader täytyy saada aktivoitumaan, mikäli Red Wings mielii jatkoon. Tulokkaista Larkinilta tarvitaan lisäpotkua ykkösketjussa. Myös vähälle peliajalle jäänyt, mutta tulosta tehnyt Athanasiou kaipaisi enemmän peliaikaa. Lightning-torjuja Bishop tulee jälleen olemaan vaikea ohitettava.

Joukkueen jokainen puolustaja pystyy pelaamaan runkosarjasuoritustaan paremmin, mutta tason nostoa saa odottaa etenkin Ericssonilta ja Danny DeKeyserilta. Ykköspuolustaja Kronwallin parina luutinut Ericsson ei ole suorittanut läheskään odotetunlaisesti oman maalin edustalla. DeKeyser puolestaan on noussut yhdeksi pakiston tukipilareista, mutta myös hänen suoritusvarmuutensa on ollut todella vaihtelevaa. Kokonaisuutena jämäkkyys puuttuu.

Maalivahtipeli on kysymysmerkki: joukkueen lähes yksin pudotuspeleihin vienyt tsekkiveskari Mrazek haparoi pahasti runkosarjan viimeiset pari kuukautta, joten tilanne kääntyi alkukauteen verrattuna päälaelleen. Jimmy Howard pelasi runkosarjan viimeiset pelit vahvasti ja nappasi takaisin ykkösvahdin paikan. On maalilla sitten Mrazek tai Howard, tehokas Lightning-hyökkäys voi iskeä lujaa.

Lightningin ratkaisija ja yllättäjä

Joukkuetta läpi kauden kannatellut Nikita Kutšerov jatkaa pudotuspeleissä totutulla tahdilla. Lisätehoja tuo vielä kun tutut kaverit Palat ja Johnson ovat rinnalla. Johnson tosin kysymysmerkin alla ensimmäiseen otteluun. Kun Steven Stamkos parantelee itseään vielä tovin, kääntyvät katseet Kutšerovin suuntaan. Runkosarjassa tehot 30+36 77 ottelussa oli Lightningin tehokkain.

Yllättäjä sensijaan onkin hieman hämärän peitossa. Joukkueesta kuka vaan voi yllättää ja saada pudotuspeleille tutun "boostin" aikaiseksi tehojen muodossa. Ryan Callahanin nimeä vähän tekisi mieli huutaa, sillä runkosarja meni miten meni ja pudotuspelit ovat kuin tehty miehen pelityyliä varten. Enkä laskisi pois Vladislav Namestnikovia. Taidokas venäläissentteri teki 35 pistettä vähän tutkan alapuolella, kun häneen ei paljon kiinnitetty huomiota muiden tähtien takana.

Red Wingsin ratkaisija ja yllättäjä

Mikäli Howard saa vetovastuun maalilla ja jatkaa hyviä otteitaan, Red Wings-vahti pystyy parhaimmillaan kääntämään momentumin joukkueensa hyväksi. Pakiston ollessa heikko niin paperilla kuin kentällä, maalivahtiosaston tärkeys korostuu entisestään. Tarjolla on iso rooli.

Myös hyökkäyksen luottoratsu Datsjuk onnistuu tarvittaessa ratkaisemaan ottelun kuin ottelun. Miehen kikka-arsenaali ei tule kenellekään enää yllätyksenä, ja uran viimeisten NHL-pelien siivittämänä on mahdollista nähdä kentällä mitä tahansa. Ehdottomasti seuraamisen arvoinen pelaaja.

On ehkä väärin puhua yllättäjästä, kun hänet tunnetaan jo entuudestaan pudotuspelien erikoismiehenä, mutta Red Wingsiin tälle kaudelle hankittu kokenut Richards on vaeltanut täysin varjojen mailla. Tuloksena uran tilastollisesti huonoin kausi − 68 ottelua tehoilla 10+18=28. Vanhassa konkarissa piilevät kuitenkin edelleen ne samat kyvyt ja jipot, joilla ratkaistiin Lightningille Stanley Cupia yli kymmenen vuotta sitten ja Blackhawksille viime vuonna.

Nähdäänkö Pavel Datsjukilta taikoja vielä viimeisen kerran?

Kuva © Getty Images

Arvio lopputuloksesta

Sala: Pari pelaajaa puuttuu, mutta Lightning porskuttaa silti eteenpäin. Tason nosto tapahtuu pudotuspeleissä, kiitos valmentaja Cooperin koko kauden sisäänajaman puolustavan pelitavan. Red Wings ei myy nahkaansa kalliilla, varsinkin Pavel Datsjukin viimeisen NHL-kauden takia. Lightningin kokoonpano on pykälän verran laajempi, mutta joukkue joutuu tekemään täyden päivätyön että paikka konferenssin välierissä on selviö. Lightning jatkoon voitoin 4-3.

Salo: Lightningin loukkaantumissumasta huolimatta Red Wings on selkeä altavastaaja. Joukkueen veteraanit on ylipeluutettu puhki, eikä pelitaktiikka tule ainakaan vielä selkäytimestä. Jos autokaupungin ylpeys ei saa jostakin isompaa vaihdetta silmään "vielä kerran, Pavel" -meiningillä, on vaikea nähdä joukkueen etenevän toiselle kierrokselle. Vastustajajoukkueen loukkaantumiset antavat kuitenkin Red Wingsille laihan mahdollisuuden. Lightning jatkoon voitoin 4-2.