HIFK:n viime kausi päättyi jättimäiseen pettymykseen. Tähtiä vilissyt joukkue lähti rinta rottingilla puolustamaan edelliskevään Suomen mestaruuttaan, mutta kultajuna hyytyi nolosti jo ensimmäiselle pysäkille Pasilan ratapihalle. Arkkivihollinen Jokerit oli vahvempi suoraan neljässä puolivälierässä.
Kesä ei punapaitojen leirissä sujunut sen paremmin. Joukkue menetti runsaasti taitoa jo keväällä, mutta kovin isku oli edessä heinäkuun helteillä, kun päävalmentaja Petri Matikainen pakkasi yllättäen laukkunsa ja siirtyi KHL-joukkue Avangard Omskin päävalmentajaksi. HIFK oli yhtäkkiä samassa tilanteessa kuin kesällä 1997 - ilman päävalmentajaa juuri ennen kuumimman harjoitusjakson alkua.
Uusi päävalmentaja löytyi läheltä, sillä tehtävään valjastettiin Matikaisen apurina viime kaudella toiminut Pasi Sormunen. Sormunen on HIFK:ssa pidetty hahmo, ja ehkä tietyllä tapaa myös turvallisin vaihtoehto Matikaisen tilalle, mutta kiistaton totuus on kuitenkin se, ettei hänellä ole liigavalmentamisesta kokemusta päävalmentajan tontilta. 42-vuotiaan entisen liigapelaajan etuna voidaan pitää kuitenkin sitä, että valtaosa HIFK:n nykypelaajista on hänelle tuttuja joukkueen A-junioreista ja osa jo oman pelaajauran ajalta. Sormunen toimi HIFK:n A-junioreiden valmentajana vuodet 2007-2011. Pelaajat seisovat taatusti uuden piiskurinsa takana.
Taito vaihtunut työteliäisyyteen
HIFK:n pitkään menestystä odottaneet kannattajat saivat nauttia huimasta tähtiloistosta parin viime kauden aikana. Keväällä 2011 tuli täyttymys mestaruuden muodossa ja viime kaudella nimekäs joukkue menestyi vielä runkosarjassa etenkin keväällä erinomaisesti. Nyt edessä on paluu harmaaseen arkeen. Helsinkiläiset menettivät odotetusti ykköstähti Mikael Granlundin NHL:ään ja Janne Pesonen palasi Venäjälle. Myös puolustaja Mikko Kousan menettäminen KHL:ään jätti ammottavan loven HIFK:n taito-osastoon. Näitä menetyksiä joukkue ei ole pystynyt paikkaamaan.
Alkavalla kaudella HIFK:lla on toki edelleen tukku taitavia pelaajia, mutta pelitavassa on edessä paluu taitokiekon sijaan työteliääseen duunarijääkiekkoon. Maalintekovoimaa löytyy edelleen, mutta varsinaiset pelintekijät ovat vähissä. HIFK:n suurin puute on se, ettei joukkueella ole käytännössä ollenkaan ykkössentteriä. Kanadalainen Joel Perrault oli sellaiseksi kaavailtu, mutta hän loukkaantui pahasti ennen ensimmäistäkään ottelua. Tuuraajaksi hankitusta Tyler Redenbachista tai Joakim Erikssonista ei todennäköisesti sellaiseksi ole. HIFK:n mahdollisuudet lepäävät materiaalin tasaisuudessa ja työteliäässä pelitavassa, joka ei päästä vastustajia helpolla. Tähän muottiin sopivat erinomaisesti kesällä hankitut Iiro Pakarinen, Roope Talaja sekä paluun HIFK:n punanuttuun tekevä Arttu Luttinen. Koko kolmikko on kuin nyky-HIFK:n ruumillistuma; työteliäs, mutta myös kiekollista osaamista löytyy. Samaan muottiin istuu toki myös Siim Liivik, jolle on ensi kaudella tarjolla myös aiempaa enemmän kiekollista roolia.
Vaikka joukkueesta lähtikin paljon perinteisiä taitokiekkoilijoita, onnistui HIFK:n säilyttää Ville Peltosen, Kimmo Kuhdan sekä Toni Söderholmin kaltaiset henkiset ja pelilliset johtohahmot, joiden varaan joukkue on helppo rakentaa.
Kohuista voimaa?
Kuten jo todettua helsinkiläisseurassa on kuohunut kesän mittaan. Tuorein kohu HIFK:n ympärillä sattui lauantaina 1. syyskuuta, kun paikallisvastustaja Jokereita vastaan käydystä ottelusta muodostui runsaasti palstatilaa saanut farssi. Useita tappeluita ja ylilyöntejä sisältänyt ottelu ei ihan hetkeen unohdu, eikä etenkään sen vuoksi, että Jokerien hyökkääjä Semir Ben-Amor runnoi törkeällä tavalla HIFK-ikoni Ville Peltosen sairaalakuntoon. Ylilyönteihin sortui myös HIFK, joka ei paljoa Jokereita puhtaampia papereita kyseisestä lauantai-illasta saa.
Ei tarvitse kummoistakaan järkeilyä harrastaa tajutakseen, että verivihollisten välit ovat juuri tällä hetkellä ehkä kireämmät kuin koskaan. Miten tämä vaikuttaa HIFK:n peliin kauden edetessä? Voiko joukkue sulkea asian pois (ja kaikki muut kohut) mielestä vai räjähtääkö jossain vaiheessa uudelleen? Kenties jo kauden ensimmäisessä ottelussa, joka – kuten hyvin tiedetään – on juuri Jokereita vastaan?
Kuten useissa muissakin tapauksissa, tälläkin kolikolla on kaksi puolta. Toisella puolella on jatkuvasti olennaisesta pois lipuva kriisijoukkue, ja toisella puolella kiiltelee kohuista voimaa ammentanut nälkäinen ryhmä, joka haluaa voittaa. Jos HIFK löytää tämän kirkkaamman puolen kolikosta, on sillä mahdollisuudet menestyä.
Paljon kysymysmerkkejä
Kokonaisuutena helsinkiläisten kautta on vaikea arvioida. Pelaajamateriaalin ja ympärillä pyörineiden kohujen summana voi olla totaalinen kriisijoukkue tai kohtuulliseen menestykseen yltävä tiivis ryhmä. Suora pudotuspelipaikka olisi HIFK:lle kaikki seikat huomioon ottaen hyvä suoritus.
