HIFK:n maalivahtiosasto on mennyt suurilta osin uusiksi. Edelliskauden vahdeista Dennis Endras sekä Juuso Riksman vaihtoivat maisemaa ja pitkän päivätyön seuran maalilla tehnyt Jan Lundell siirtyi penkin taakse päätoimiseksi maalivahtivalmentajaksi.
Alkavalla kaudella HIFK:n maalia vartioivat Calgary Flamesista lainasopimuksella Suomeen saapunut Joni Ortio sekä viime kauden kynnyksellä joukkueen vahvuuteen liittynyt Mika Norja. maalivahtikolmikon täydentää lupaava, vasta 17-vuotias Ville Husso.
Ortio lähtee kauteen ennalta katsottuna ykkösvahtina. Turkulainen palasi kesken viime kauden lainalle kasvattajaseuransa TPS:n riveihin ja toikin tasaisilla otteillaan vakautta joukkueen maalille. HIFK:n ykkösmaalivahdin paikka on ollut perinteisesti tuulinen ja Ortion on jatkettava harjoitusotteluissa nähtyjä hyviä otteita, mikäli haluaa pitää paikkansa.
Ortion työtaakkaa keventää viime kaudella liigadeyyttinsä tehnyt Norja, joka pelasi kauden aikana seitsemän ottelua HIFK:n maalilla voittaen niistä kuusi ollen maalilla itse varmuus. Harjoituskausi lähti vaikeasti käyntiin, mutta Norjalla on edellytykset haastaa Ortio ykkösvahdin paikasta.
Söderholm puolustuksen tuki ja turva
Myös puolustus koki raskaita menetyksiä, kun Daniel Fernholm, Markus Kankaanperä sekä keväällä viimeiseen asti mm-kisapaikasta taistellut Mikko Kousa poistuivat joukkueen vahvuudesta. Tilalle hankittiin Ville Varakas sekä Kyle Klubertanz.
Puolustuksen kulmakivenä jatkaa viime kaudella liigan tehotilaston ja puolustajien pistepörssin nimiinsä vienyt Toni Söderholm. Taitojensa lisäksi Söderholm on korvaamaton johtaja myös kentän ulkopuolella, johon valmentaja Pasi Sormusen on helppo nojata. Harjoitusotteluissa Söderholmin parina on pelannut Djurgårdenista viime kauden jälkeen lähtöpassit saanut, oikea käsi alhaalla pelaava Klubertanz, joka Söderholmin tapaan on hyvin liikkuva yleispuolustaja.
Toinen puolustuksen hankinta on paluun kilpipaitaan tekevä Varakas, jolle on niin ikään luvassa suuri rooli rooli puolustuksessa. Nousi kahden Bluesissa viettämänsä kauden aikana liigapuolustajien eliittiin, tehden 118 ottelussa 60 tehopistettä. Vahvana kamppailupelaajana luvassa vastuuta myös alivoimalla.
Mikko Jokela ei yltänyt viime kaudella odotetulle ja toivotulle tasolle. Parhaimmillaan Jokela on hyvin liikkuva, kovaa taklaava ja peliä hyvin avaava puolustava puolustaja. Pahimmillaan taas tuskailee hermokontrollinsa kanssa, ajaa itseään ulos tilanteista ja hätäilee kiekon kanssa. Joukkueen toinen rightin kätisyyden omaava puolustaja.
Puolustuksen oman kenttäpuoliskon erikoismiehenä jatkaa Mikko Kurvinen. Peruspuolustajan määritelmän mukaisesti Kurvista harvemmin huomaa kentällä, mutta puuttumisen huomaa sitäkin selvemmin. Merkitys korostuu etenkin muutosten keskellä. Yksinkertaisesti pelaavan peruspuolustajan rinnalle on kenen tahansa helppo hypätä. Tehnyt viimeksi maalin Sm-liigassa kaudella 2006.
Vakiokokoonpanon viimeisen paikan on napannut Ilari Melart, joka on yleisesti tiedossa olevista puutteistaan huolimatta noussut lööppien takana liigatason puolustajaksi. Sai harjoituskaudella vastuuta aina ylivoimasta lähtien. Syvyyspuolustajiksi ovat vahvimmin ehdolla Kristian Tuohilampi sekä Juuso Salmi.
Keskusta heikentynyt
Hyökkäyksestä poistui suuri määrä kiekollista osaamista Janne Pesosen ja Mikael Granlundin johdolla. Joukkueen hankittiin kuitenkin pelitapaan paremmin sopivia, fyysisiä pelaajia.
Kun vahvuudesta poistuu Granlundin ja Petteri Wirtasen tasoisia senttereitä, on selvää ettei vastaavan odotusarvon pelaajia ole saatavilla. Lähtijöitä paikkaamaan hankittu Joël Perrault loukkaantui ennen ensimmäistäkään harjoitusottelua, joten urheilutoimenjohtaja Tom Nybondas joutui hankkimaan lisää leveyttä keskustaan Tyler Redenbachin ja Joni Töykkälän muodossa.
Keskusta on kuitenkin rakennettu tasapainoiseksi. Redenbach johtaa kiekollista peliä, Bluesista hankittu Joakim Eriksson on loistava kahden suunnan sentteri, joka puolustamisen lisäksi kykenee tekemään peliä ja pyörittämään ylivoimaa mainiosti. Kolmosketjua ja ensimmäistä alivoimanelikkoa kanssa johtaa Siim Liivik, joka on ottanut kiekollisessa pelissä aimo harppauksia eteenpäin. Töykkälän taidot pimentää vastustajan ykköstähtiä on jokaisen tiedossa, lisäksi vastuuta luvassa alivoimalla.
Laidoilla suurin vastuu kiekollisesta pelistä lankeaa kokeneille Ville Peltoselle, Eero Somervuorelle sekä Kimmo Kuhdalle. Kolmikko on jälleen vuoden vanhempi, mutta he ovat osoittaneet harjoituspeleissä pystyvänsä edelleen kantamaan terveenä ollessaan suuren vastuun joukkueen hyökkäyspelistä. Varsinkin ylivoimalla liigan eliittitasoa.
Veljeksistä nuorempi, Markus Granlund on osoittanut harjoituspeleissä kasvaneensa kesän aikana kohti ykköskapellimestarin virkaa. Onkin täysin mahdollista, että nuorukainen nousee heiluttamaan HIFK-hyökkäyksen tahtipuikkoa jo tällä kaudella. Suurimpana uhkakuvana armeijan tuoma rasitus, joka saattaa pitkän kauden aikana näkyä myös otteissa kentällä.
Lopuista kärkiketjujen laitahyökkääjien paikoista kisaavat Pelicansin viime kevään pudotuspelien maalihai Arttu Luttinen, röyhkeästi ja ennakkoluulottomasti pelaava Roope Talaja sekä KalPasta hankittu isokokoinen, harjoituspeleissä edukseen esiintynyt Iiro Pakarinen. Kaikki kolme ajavat rohkeasti maalille ja ovat pelaajaprofiililtaan fyysisiä, työteliäitä ja periksiantamattomia, mutta omaavat myös potentiaalia suureen maalimäärään. Juuri sitä, mitä HIFK:lta peräänkuulutettiin viime keväänä.
Viimeisissä kokoonpanon paikoissa ovat vahvimmin kiinni ennakkoluulottomasti pelaava Micke Åsten sekä mestaruuskeväänä 2011 suureen rooliin noussut, mutta sittemmin kehityksessään hieman taantunut Robert Nyholm.
