Kärppien maalivahtiosasto näyttää erittäin hyvältä. Tosin Tomi Karhusen lopullista murtautumista Kärppien ykkösmaalivahdiksi saadaan mitä todennäköisimmin odottaa vielä ainakin vuosi taikka kaksi.
Jussi Rynnäksen kolme vuotta kestänyt Pohjois-Amerikan kiertue on nimittäin tältä erää ohi, ja isokokoinen porilainen tekikin Kärppien kanssa kahden vuoden sopimuksen. Rynnäs hakee uutta nousua uralleen ja monien ennusteissa mies nähtäneen ennen pitkää maajoukkueenkin mukana.
Toni Eskelinen kolmosmaalivahtina odottaa innokkaana ensimmäistä kunnollista liigapeliään, vaikka miehen pelihistoriasta kuusi sekuntia jääaikaa jo löytyykin.
Laajaakin laajempi hyökkäys
Juuri ennen kauden alkua jo ennestään Kärppien kova hyökkäysmateriaali kovenee entisestään. Juhamatti Aaltonen tekee paluun kärppäpaitaan ja tuo mukanaan kaivattua maalintekotaitoa. Aaltonen on tulevan kauden kovimpia tähtiä ja hänelle paikka ykkösketjussa lienee taputtelua vaille valmis. Kuinka kauan Aaltonen Kärpissä ja Suomessa viihtyy, onkin sitten toinen asia.
Kanadalainen Ben Maxwell hankittiin Kärppiin ykkössentteriksi. Maxwell hakee Rynnäksen tavoin uutta nostetta uralleen, koska hän jämähti pahasti NHL- ja AHL-miehistöjen välimaastoon: liian hyvä AHL:ään muttei tarpeeksi hyvä NHL-joukkueiden kärkiketjuihin. Nyt kiekollista roolia olisi luvassa tälle sulavaliikkeiselle syöttökoneelle.
Hyökkäyksen terävimpään kärkeen on ehdottomasti laskettava myös Mika Pyörälä. Kärppien ehkäpä nimekkäin paluumuuttaja on duunaripelaajien ehdotonta aatelia. Mies on samaa kastia Toni Kähkösen kanssa. Pyörälän kokonaisvaltainen pelaaminen nostaa hänet Kärppien hyökkäyksen ykköslaituriksi.
Toni Kähkönen ei tuntunut viime kaudella löytävän pysyvää paikkaa mistään ketjusta mutta hän teki valtavasti töitä koko kauden ja sai siinä sivussa kelpo pisteet. Siitä on hyvä jatkaa.
Ivan Humlin viime kausi oli pisteiden valossa erittäin hyvä. Silti miehestä löytyvä pimeä puoli muistuttaa olemassaolostaan joukkuepelin kustannuksella. Vaikka mies pelasi viime kaudella välillä jopa loistavasti keskushyökkääjän tontilla, on hänelle luonnollisempi pelipaikka laidassa. Aloituksissa hänestä ei ole juuri minkäänlaista hyötyä, kiekollisen pelitavan yksi perusedellytyksistä kun on pitää kiekkoa heti aloituksesta lähtien omalla joukkueella.
Mitä tulee epäonniseen Jari Viuhkolaan ja hänen terveystilanteeseensa? Kaukaloiden Jari Litmaselle toivoisi vihdoinkin täysin tervettä kautta. Ei siitä sen enempää.
Joonas Kemppaisella on loistava mahdollisuus nousta joukkueen kakkossentteriksi. Kemppainen on mielletty lähes jokaisen papereissa ikuiseksi kolmosketjun tai jopa nelosketjun keskushyökkääjäksi. Sellaisena hän onkin toki loistava. Puolustuspelaaminen, alivoimapelaaminen ja varsinkin aloitukset ovat hänen vahvinta osaamistaan. Tällä kaudella on luvassa näytönpaikkoja kärkiketjuissa kiekollisessa roolissa ja toivon mukaan Kemppainen käyttää tilanteet hyväkseen.
Uusi tulokas David Kveton on kuin prototyyppi perinteisestä tšekkiläisestä kiekkoilijasta: nopea laituri, jolla on pehmeät kädet ja taitoa vaikka muille jakaa. Hyökkäyspään lahjakkuus, jonka puolustustyöskentelyssä on parantamisen varaa. Tästä hyökkääjästä on kuitenkin varmasti paljon iloa vaativille kärppäkannattajille pisteiden valossa.
Joonas Donskoi, Julius Junttila ja Joonas Komulainen ovat taas kauden kokeneempia ja viisaampia. Jälleen kerran heiltä odotetaan lopullista läpimurtoa. Alempiin ketjuihin ovat pahasti rooliutuneet Juho Keränen, Mikko Alikoski, Tomi Körkkö ja Simon Suoranta. Kaikkia edellä mainittuja miehiä yhdistää se, ettei viime kausien valmennus ole palkinnut pelaajia hyvistä suorituksista lisäminuuteilla missään vaiheessa.
Kärppien A-junioreissa on kasvamassa tulevia pelimiehiä myös liigarinkiin. Lahjakkuuksista terävimpinä pelipaikkaa kärkkyvät A-junioreista tuttu ykkösketju Balazs Sebok, Saku Mäenalanen ja eritoten Ville Leskinen. Nuoret miehet tosin aloittavat kautensa Mestiksessä lainasopimuksilla. Tälle kaudelle nuorista lähimpänä pelipaikkaa lienee Sakari Manninen, joka pelasi viime kaudella Hokin riveissä hyvin tuloksin. Taistelu pelipaikoista on kuitenkin tänä vuonna erittäin kovaa.
Tasainen puolustus
Puolustuksen kärkeen varsin tasaisessa ryhmässä nousee Lasse Kukkonen. Kukkonen ei ole kentän suurin eikä vahvin, ei suinkaan se nopeinkaan ja aniharvat laskevat miestä ylivoimalla viivapelotteeksikaan. Silti hän kelpaisi varmasti jokaiselle Liigaseuralle. Miksi? Kukkosen ylivertainen sisukkuus ja peräänantamattomuus nostaa hänet jokaisen yläpuolelle myös kärppäpuolustuksessa. Jos tarvitaan miestä ylivoimalla maskimieheksi tai vastaavasti alivoimalla blokkaamaan laukauksia, Kukkonen hoitaa. Nurisematta. Hän vaikka syö kiekon, jos tarve sitä vaatii. Turhaan ei miehen rintaa korista kapteenin C-kirjain.
Mikko Lehtonen on yhä Kärppien tärkein viivamies ylivoimissa. Harmittavan usein hän sieltä silti puuttuu, viime kaudellakin mies oli paljon poissa loukkaantumisten takia. Täysin terveenä Lehtonen on varmasti yksi Liigan parhaita puolustajia.
Hierarkiassa seuraavana löytyy aina vain varmempaa ja kypsempää peliä esittävä Atte Ohtamaa. Ville Pokan odotuksiin nähden hieman heikompi viime kausi on jo unohtunut ja valmennus on varmasti kehottanut Pokkaa ottamaan rohkeammin kiekollista roolia, johon hänellä on kaikki mahdollisuudet.
Ari Vallin tuo joukkueeseen lisää kokemusta ja leveyttä. Vladimir Eminger ja Mikko Niemelä näyttivät jo viime kaudella lupaavia otteita mutta otteita pitää vieläkin parantaa. Takaa on nimittäin tulossa nuoria ja lupaavia puolustajia, eritoten Markus Nutivaara ja Janne Pälve. Pälve aloittaa kautensa Mestiksestä.
