Washington Capitals
18 W - 14 L - 8 T - 1 OL = 45 pts 109 GF - 102 GA
17 W - 17 L - 4 T - 1 OL = 42 pts (1999-00 41 peliä)
Johtoryhmä: GM George McPhee Päävalmentaja: Ron Wilson
Viime kausi päättyi pääkaupungin joukkueelta hieman yllättäen jo play-offsien ensimmäisellä kierroksella kun Pittsburg Penquins tiputti vakuuttavasti runkosarjan jälkimmäisen puolikkaan pelanneen Capitals-joukkueen jatkosta. Joukkueen uusi omistaja Ted Leonsis lupasi kauden jälkeen, että joukkue tulee nuorentumaan ja että siihen hankitaan lisää nopeita ja vahvoja pelaajia. Joukkueenjohdon tavoitteena oli kesän aikana löytää oikealta ampuva laituri Adam Oatesin johtamaan ykkösketjuun ja –ylivoimaan. Lisäksi organisaation monivuotinen tähti Peter Bondra oli saanut tarpeekseen ja pyysi että hänet kaupattaisiin kesän aikana muualle.
Kesän aikana jälleen kerran huomattiin, että sanat ja teot eivät aina vastaa NHL:ssä toisiaan. Nuorien pelaajien sisäänajon sijasta Capitals hankki UFA-markkinoilta kolme veteraania: hyökkäävän puolustajan Sylvain Coten(34v, ex-Capitals), tappelija Craig Beruben(35v, ex-Capitals) ja oikealta ampuvan Stephane Richerin(34), jonka ura Caps-paidassa jäi yksiin harjoituksiin. Lisäksi jatkosopimukset tehtiin kahden yli kolmekymppisen Joen kanssa (Sacco ja Murphy). Samalla valmentaja Wilson ilmoitti ennen harjoitusleirin alkua, että tänä kesänä on nuorten pelaajien pelattava todella hyvin mahtuakseen joukkueeseen. Eli käytännössä joukkue tulisi olemaan lähes sama kuin viime kauden joukkue, eikä nuorille ollut tiedossa pelipaikkoja.
Capitalsin aloitti kauden takellellen. Lokakuun saldo oli murheellinen 2-4-7. Ainoa valopilkku oli uudesti syntynyt Bondra, joka vastasi tuttuun tyyliinsä joukkueen tehoista. Lähinnä katsomossa istuneet nuoret Cutta ja Beech saivat komennukset takaisin juniorijoukkueisiinsa, vaikka pelillisesti erityisesti Cutta olisi paikkansa joukkueessa ansainnut. Wilson peluutti jääräpäisesti veteraanipitoista joukkuetta, vaikka selvästi oli havaittavissa että joukkueesta nimenomaan uupui taistelutahtoa ja tekemisen meininkiä.
Kun lokakuun puolessa välissä oli 21 ottelua takana ja saldo näytti edelleen heikolta (5-6-10) teki Wilson sen mitä fanit olivat jo syksystä asti odottaneet. Valmentaja kutsui farmijoukkueessa hyvin pelanneet sentteri Trent Whitfieldin ja laituri Matt Pettingerin nelosketjuun ja lähetti pari veteraania farmiin. Tämä mahdollisti neljän ketjun tasaisen peluuttamisen, joka puolestaan antoi hengähdysaikaa mm. Oatesille ja muille veteraaneille. Lähes heti tämän siirron jälkeen joukkueen peli alkoi luistamaan ja pisteitä kertyi. Myöhemmin Pettinger lähetettiin takaisin farmiin ja hänet nelosketjussa korvasi toinen nuorukainen Matt Herr.
Joulukuun alussa Wilson sai tarpeekseen laituri Joe Murphyn tehottomuudesta ja tyhmistä jäähyistä ja mies lähetettiin farmiin. Murphy ei kuitenkaan ilmoittautunut farmijoukkueeseensa ja on edelleenkin pelikiellossa sen takia. Vähän myöhemmin samassa kuussa GM McPhee hankki oivan korvikkeen ykkösketjusta kesällä häipyneen Richerin tilalle. Torontossa fanien kynsiin joutunut ex-Capitals Dmitri Khristich siirtyi 3. kierroksen varausta vastaan USA:n pääkaupungin joukkueeseen. Lisäksi Toronto maksaa Khristichin tämän kauden palkasta lähes puolet. Khristichin tulo herätti Oatesin pelaamaan tasollaan ja samalla yksi Washingtonin suurimmista puutteista, vaarallinen ylivoimapeli, nosti tasoaan silmissä. Joukkue antoikin faneilleen oivan lahjan hyvin menneen kuukauden muodossa, saldo 10-1-3.
Maalivahdit
G – Olaf Kölzig / Craig Billington
Puhuttaessa Washingtonin maalivahdeista pääpaino väistämättä kääntyy aina viime kauden Vezina Trophyn voittaneeseen Olaf Kölzigiin. Lempinimen Godzilla ominut Kölzig pelaa jälleen omalla tasollaan ja se tietää vastustajan hyökkääjille vaikeuksia. Missattuaan kauden neljä ensimmäistä ottelua loukkaantumisen takia, Kölzig on aloittanut 37 seuraavasta pelistä kahta lukuun ottamatta kaikki muut. Valmennusjohto on sanonut että Godzilla saa pelata niin paljon kuin haluaa ja se onkin suuresti kritisoitu asia Capitals-fanien keskuudessa. Kuinka Kölzig jaksaa pelata playoffseissa jos hän väsyttää itsensä jo runkosarjassa? Viime kauden playoffseissa oli jo nähtävissä Olafin otteiden ailahtelevuus liian peluutuksen myötä.
Craig Billington ei ole monen mielestä kadehdittavassa asemassa Washingtonissa. Pelejä tulee n. 10-15 kaudessa ja yleensä pelien välissä on monen viikon tauot. Billington on yksi liigan harvoista kakkosmaalivahdeista, joka tyytyy rooliinsa varamaalivahtina eikä tavoittele ykkösveskarin paikkaa. Kauden puoliväliin mennessä on Billerin pelien saldoksi kertynyt 1-2-3, joista 2 häviötä ja 2 tasapeliä tulivat kauden alussa, jolloin hän tuurasi leikkauksesta toipuvaa Kölzigiä.
Puolustus
D1. - (2 maalia) Brendan Witt (0) / Calle Johansson(2)
D2. - (9 maalia) Joe Reekie (1) / Sergei Gonchar(8)
D3. - (5 maalia) Ken Klee(2) / Dmitri Mironov(3)
Muut:
D - Sylvain Cote(3), Jakub Cutta, Rob Zettler
Sergei Gonchar tunnetaan miehenä, jonka kausi yleensä alkaa vasta tammikuussa, nimittäin pisteiden valossa. Tällä kaudella yksi liigan parhaimmista offensiivisistä pakeista on päässyt vauhtiin jo joulukuussa. Joulukuun alusta lähtien Gonchar on takonut tehot 5+7 (+8) ja tällä menolla miehen viime kaudella tehty henkilökohtainen piste-ennätys (54p) on vaarassa rikkoutua.
Sylvain Cote hankittiin kesällä täyttämään pettymykseksi paljastuneen Dmitri Mironovin pelipaikka kakkosylivoiman pyörittäjänä. Nyt joukkueen 7. puolustajaksi päätyneestä Cotesta puhutaan jo uutena Mironovina, pelaajana jolla on kova palkka ja pitkä sopimus, mutta josta eniten hyötyä on penkillä istuessaan. Miehen saldo(30P 3+2 –10) on lohdutonta lukemaa puolustajalle, joka omaa hyökkäävän puolustajan maineen. Sen sijaan alkukaudesta farmissa käynyt Mironov on parantanut peliään aikaisempiin kausiin nähden, tosin taso ei vielä vastaa lähellekään maksettua palkkaa(yli $3 miljoonaa).
Capitalsin puolustus kaipaisi nuorta verta, sillä seitsemästä vakiopakista viisi on reilusti yli 30-vuotiaita. Lisäksi joukkue kaipaa playoffseja silmälläpitäen vähintään yhtä kovaluista puolustavaa puolustajaa siivoamaan Kölzigin maalinedustaa Kleen ja Wittin avuksi. Joe Reekie alkaa olla jo liian hidas NHL:ään, vaikka miehen plusmiinustilasto onkin plussalla, kiitos pakkipari Goncharin.
Hyökkäys
1. (17 maalia) Chris Simon(8) – Adam Oates(5) – Dmitri Khristich(4)
2. (26 maalia) Steve Konowalchuk(13) – Jeff Halpern(5) – Ulf Dahlen(8)
3. (38 maalia) Richard Zednik(8) – Andrei Nikolishin(9) – Peter Bondra(21)
4. ( 5 maalia) Matt Herr(1) – Trent Whitfield(0) – Joe Sacco(4)
Muut:
Craig Berube, James Black(1), Jan Bulis(2), Joe Murphy(1), Matt Pettinger(0), Terry Yake
Huolimatta siitä, että Washington rämpi pelillisesti kauden ensimmäisen kuukauden, Peter Bondra aloitti kauden silti piste per peli tahdissa ja osoitti epäilijöilleen olevansa vielä pelote maalintekijänä liigan maalivahdeille. Kun ensimmäinen puolikas on takana on Bondralla kasassa pisteitä 41 eli enemmän kuin viime kauden 62 pelissä yhteensä(38p). Peli on maittanut Washingtonissa siinä määrin, että viime kesänä kauppaa pyytänyt mies on ilmoittanut olevansa valmis päättämään uransa maan pääkaupungissa, jos sopiva sopimus saadaan aikaiseksi.
Bondran hyvä draivi on innoittanut myös sentteri Andrei Nikolishinin pelaamaan parastaan pitkään aikaan. Jo kauden puolessa välissä sentterillä on paria pistettä vajaa viime kauden pistesaldo (25p) koossa. Nikolishin on aina ollut luotettava puolustava sentteri, jolla on potentiaalia myös kiekolliseen peliin. Sitten kauden 97-98 pudotuspelien ei Niko ole pelannut näin hyvää kiekollista peliä.
Viime kauden paras maalintekijä Chris Simon(29 maalia, 49p) on ollut pettymys alkukaudesta. Maaliluvut ovat laskeneet ja se vähäinenkin fyysinen pelityyli, jota viime vuonna vielä nähtiin ja jolla mies pystyi kompensoimaan maalihanojen sulkeutumista, on tänä vuonna loistanut poissaolollaan. Syitä alkukauden vaisuuteen lienee parikin; Simonilta jäi harjoitusleiri ja 10 ensimmäistä peliä väliin sopimuserimielisyyksien takia. Lisäksi kun sopimus saatiin tehtyä, hoputti valmentaja Ron Wilson pahasti keskenkuntoista laituria kokoonpanoon, vaikka pelaaja itse oli sitä mieltä ettei ollut vielä pelikunnossa. Maalihanojen hyytymisen takia on Simon viimeisissä peleissä löytänyt itsensä pelaamassa jälleen nelosketjussa.
Positiivisempi yllätys on ollut Torontosta kesken kauden hankittu Dmitri Khristich, joka teki kahdessatoista ensimmäisessä Capitals-pelissään enemmän pisteitä (14) kuin Torontossa 28 pelissä (9). Diman tulo elävöitti erityisesti joukkueen ylivoimapeliä ja toi Oatesin rinnalle kauan kaivatun oikealta laukovan laiturin. Viime peleissä Khristich on ollut poissa lievän loukkaantumisen takia.
Nelosketjussa ovat vakuuttavinta jälkeä tehneet nuoret Matt Herr ja Trent Whitfield. Erityisesti keskushyökkääjä Whitfield on ollut positiivinen lisä sentteriosastolle. Pieni, mutta energinen ja fyysinenkin sentteri on sivuuttanut Terry Yaken sentterin paikalta. Yake onkin viettänyt puolet kaudesta farmissa ja muista veteraaneista Black ja Berube ovat lähtökuopissa, mikäli vaan ottaja löytyy. Näiden lisäksi Jan Bulis, jolle tarjottiin kauden alussa mahdollisuutta läpimurtoon, viettää jälleen kerran enemmän aikaa sairastuvalla kuin ”laatikossa”.
