Vastakkainasettelun aika ei ole ohi! Kärppien ja Jokerien kokoonpanoista löytyy etsimättäkin taistelupareja eri rooleista: ykkössenttereistä, ykköstykeistä, ykköspakeista, voimahyökkääjistä, puolustavista keskushyökkääjistä, konkariratkaisijoista ja maalintekijöistä.
Jari Viuhkola - Kim Hirschovits
Kärppien kanssa hiljattain jatkosopimuksen tehnyt Viuhkola on jälleen noussut pudotuspelien yhdeksi avainpelaajista. Viuhkola on pelaaja, jonka varaan Kärpät voi rakentaa peliään, ja kapteeni on kantanut vastuuta vuodesta toiseen – oli rinnalla ketä hyvänsä.
Viuhkola on klassinen keskushyökkääjä, joka ei ole niin hyvä viimeistelijä kuin taistelupari Hirschovits. Pehmeäkätinen sentteri hakee syöttöpaikkaa välillä jopa liikaa ja viimeiseen asti, mutta tulosta tulee. Pelikäsitykseltään Viuhkola on Hirschovitsia edellä: hän pystyy pelaamaan vakuuttavasti molempiin suuntiin.
Ykkösketjun kapellimestarina Viuhkolan rooli on rakentaa peliä, mutta hän osaa myös blokkauspelaamisen ja on erittäin taitava suojaamaan kiekkoa. Viuhkola on valmennuksen luottopelaaja erikoistilanteissa. Peli pyörii ylivoimassa hänen kauttaan, missä sentterin peliäly tulee oikeuksiinsa. Alivoimalla Viuhkola on parantanut vuosi vuodelta ja puolustuspään pelaamiseen on tullut lisää terävyyttä.
Pistepörssin voitosta pitkään kamppaillut Hirschovits oli runkosarjassa Jokerien tärkein pelaaja. Pudotuspeleissä ”Hirson” kenttä on ollut muuta jokeripakkaa tiukemmassa vartioinnissa, eikä peli ole ollut runkosarjan kaltaista pistetehtailua.
Finaaleissa Hirschovitsilta vaaditaan uutta vaihdetta silmään, sillä Kärpät ei missään nimessä päästä häntä rellestämään edes siinä määrin missä Kerho. Onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon joukkueidensa merkatuimmat miehet pääsevät finaaleissa tekopaikkoihin.
Mika Pyörälä - Jani Rita
Viuhkolan vanha tutkapari Pyörälä on noussut tällä kaudella Kärppien ykköstykiksi. Aikaisemmin enemmänkin duunariosastolta tunnettu laituri on murtautunut myös kansainväliselle tasolle, mikä on osoitus kovasta kehityksestä. Pyörälää ei edelleenkään voi mieltää miksikään sniper-tyyliseksi pelaajaksi, koska hänellä on suuri rooli ykkösketjussa tilan tekemisessä ja ohjauspelaamisessa. Pyörälä ei ole taisteluparinsa kaltainen maalintekijätyyppi, vaan hänen avunsa ovat monipuolisemmat.
Oululaislähtöinen hyökkääjä on Kärppien tärkeimpiä alivoimamiehiä. Hän hoitaa roolinsa tunnollisesti pelasi sitten mitä paikkaa tai millä peliajalla tahansa. Pyörälä on pudotuspelien Jokerit-sarjojen vakioratkaisija, joka on noussut näiden pelien hahmoksi.
Puolestaan taistelupari Jani Rita on ketjunsa sentterin Hirschovitsin tavoin hakenut peliään pudotuspeleissä, vaikka pääsikin lataamaan narripaitojen kauden tähän asti tärkeimmän maalin toisen välierän jatkoajalla. Ratkaisijan ja maalipyssyn maineestaan huolimatta Rita tarvitsee yllättävän paljon paikkoja saadakseen tehoja irti, mikä voi korostua entisestään finaaleissa.
Runkosarjan maalikuningas on virkaveljeään luisteluvoimaisempi ja erittäin liukas pideltävä. Ylivoimalla Kärppien ei parane menettää kiekkoa Ridalle, ellei halua Tarkille hommia.
Josef Boumedienne - Marko Tuulola
Pitkään loukkaantuneena ollut Boumedienne on löytänyt pudotuspeleihin oivan pelivireen. Maailmaa nähnyt liideripuolustaja on ollut Kärppien avainhahmoja sekä Pelicans- että Blues-sarjassa. Valmennusjohto nosti Boumediennen ykkösylivoimaan Jukka-Pekka Laamasen pakkipariksi, mikä on tuonut selkeästi lisää vaarallisuutta ja ratkaisuvalmiutta kentällisen erikoistilannepelaamiseen. Boumedienne ei ole varusteltu niin hyvillä käsillä kuin taistelupari Tuulola, mutta on edellä muilla osa-alueilla.
Boumedienne pyrkii pelaamaan kovaa ja tyyli sopii hyvin juuri näihin peleihin. Hän hakee vastustajasta monesti tanssikaveria, provosoi ja provosoituu, mutta pelaa kuitenkin joukkueen edun mukaisesti ilman hölmöilyjä. Kiekollinen rooli on kasvanut pelien edetessä ja itseluottamuksen kasvaessa. Boumedienne saa paljon peliaikaa ja on pakkipari Ross Lupaschukin kanssa Kärppien monipuolisin puolustaja.
Konkari Tuulola on Boumediennen tapaan puolustuksensa ehdoton tukijalka. Monipuolinen ”Tuuski” on elementissään etenkin erikoistilanteissa. Kilpakumppaninsa tavoin Tuulola on viime vuosina käynyt katsastamassa ulkomaisia kiekkosarjoja.
Kahdesta liideripuolustajasta monissa liemissä keitetty Tuulola on virkaveljeään kokeneempi. Tuulolan rooli on myös rajatumpi kuin Boumediennen, sillä vastustajien kovistelusta huolehtivat Jokereissa aivan toiset puolustajat.
Teemu Normio - Tomek Valtonen
Teemu Normio ja Tomek Valtonen ovat molemmat romuluisia ja hyvin samantyylisiä hyökkääjiä. Normio teki tällä kaudella oman maaliennätyksensä ja kehittyi niin ihmisenä kuin pelaajanakin. Hän on Kärpille erittäin tärkeä pelaaja pudotuspeleissä, joissa tarvitaan suoraviivaisuutta ja kovuutta.
Jokereita vastaan Normio noussee entistä merkittävämpään rooliin suoraviivaisuudellaan, mutta myös käyttämällä omia avujaan paremmin hyväkseen. Hän pystyy Valtosen tapaan ratkaisuihin maalinteossa, mutta ei ole yhtä kokenut kuin taisteluparinsa, ja kehityskäyrä on vasta matkalla kohti maajoukkuetasoa.
Pariskunnan toinen osapuoli Tomek Valtonen on yksi Jokerien monipuolisimmista pelaajista. Osaa taklata ja vääntää, mutta viime vuosina on myös laittanut kiekkoa pussiin silloin kun sitä on tarvittu. Ja Kerho-sarjassa sitä todella tarvittiin. Romuluisena hyökkääjänä tunnettu Valtonen on elementissään juuri pudotuspeleissä, minkä tämäkin kevät on osoittanut.
Valtonen on nykyjoukkueen ainoana pelaajana ollut mukana kaikissa 2000-luvun Jokerien ja Kärppien välisissä sarjoissa ja tietänee siis parhaiten miten oululaiset kaadetaan. Tai ainakin miten heille hävitään...
Kalle Sahlstedt - Petri Pakaslahti
Kokenut Sahlstedt on ollut kuin uudestisyntynyt tämän kauden pudotuspeleissä. Taisteleva ja peliälyltään kovaa luokkaa oleva konkari on jälleen näyttänyt, miksi hänet muistetaan juuri näistä peleistä.
Sahlstedt hoitaa oman roolinsa takuuvarmasti ja hän pystyy pelaamaan hyvällä tasolla molempiin suuntiin, vaikkei olekaan Pakaslahden tapaan suvereeni aloittaja ja omanpään spesialisti. Vastaavasti kärppäsentteri on taas astetta parempi hyökkäyspäässä.
Alkukaudesta kiekkokansa oli hämmästyksestä soikeana, kun Pakaslahden Petri oli joukkueensa tehopelaaja. Sittemmin tahti hiipui, ja Pakaslahti pelasi lähes kaksikymmentä ottelua ilman pisteitä. Pudotuspeleissä ”Paka” on jälleen täyttänyt ruutunsa pelaamalla perinteisten vahvuuksiensa mukaan oman pään kautta. Silti kasassa on mukavat tehot 1+3.
Oululaislähtöinen Pakaslahti on Valtosen tavoin Kärpät-sarjojen veteraani. Tämän vuoden finaalisarja on kärppäkasvatille jo viides playoff-sarja kasvattajaseuraansa vastaan. Tutun jokerikasvon huhutaan siirtyvän Ruotsiin kauden päätteeksi, joten finaaleista saattaa tulla Pakaslahden jäähyväissarja narripaidassa.
Michal Bros - Clarke Wilm
Clarke Wilm ja Michal Bros ovat nousseet joukkueidensa ratkaisijapelaajiksi. Kärppien tshekkihyökkääjä Bros on tehnyt tällä kaudella todella tärkeitä osumia, jotka ovat siivittäneet Kärpät tappiottomiin pudotuspelisarjoihin. Bros on rauhallinen keskushyökkääjä ja äärimmäisen arvokas johtava pelaaja Kärpissä.
Tshekki eroaa muista joukkueen senttereistä siinä, että hän pystyy ja hakee itse ratkaisuja ja laukoo hanakasti. Bros on Wilmin tapaan näissä peleissä kuin kotonaan: hän haluaa voittaa ja laittaa itsensä täysillä likoon.
Brosiin verrattuna jokerihyökkääjältä löytyy enemmän kokemusta, kovuutta ja ennen kaikkea röyhkeää suoraviivaisuutta, sillä Bros on kaukalossa herrasmiespelaaja. Wilm on loppukaudesta muodostanut tehokkaan tandemin yhdessä Tim Stapletonin kanssa ja kääntänyt fanien suunpielet hymyyn.
Toisin kuin Brosin, Wilmin tehtävänä on pääasiassa tarjota kiekkoa ketjukavereilleen, eikä laittaa sitä itse häkkiin. Taisteluparinsa tavoin kanadalainen on joukkueelleen tärkeä tehopelaaja, joka tuo kullanarvoista leveyttä kokoonpanoon.
Janne Pesonen - Tim Stapleton
Runkosarjan sensaatiopelaaja Pesonen ei ole päässyt samanlaiseen lentoon pudotuspeleissä, mutta otteet ovat silti olleet positiivisia. Laituri elää vahvasti tunteella peleissä ja joskus kiehahtaa, mutta ei sorru ylilyönteihin.
Pesonen on Stapletonin tapaan kiekollisessa ja ratkaisuja hakevassa roolissa, mikä välillä menee jopa liiallisuuksiin. Koko kauden ajan Pesosen pelistä on paistanut kova itseluottamus, jonka kautta hän on ammentanut onnistumisia.
Stapleton puhkesi puolestaan kukkaansa vasta runkosarjan jälkimmäisellä puoliskolla, minkä jälkeen pienikokoisen hyökkääjän peli on ollut kaunista katseltavaa. Amerikkalaisen napakka ja tarkka laukaus ei yllä Frank Banhamin tasolle, mutta sekin voi vielä aivan hyvin tuoda kultaisia muistoja jokerifaneille.
