Kausi toisensa jälkeen pudotuspelien ulkopuolelle viime vuosina jäänyt SaiPa lähtee rikkomaan kiroustaan. Raastavasti yhden pisteen päähän jäänyt pudotuspelipaikka viime keväänä on varmasti lappeenrantalaisleirin mielissä ja tavoite ei voi olla muuta kuin sijoittua nyt alkavalla kaudella korkeammalle. Edellisen kerran pudotuspelejä on nähty kaakon kulmalla keväällä 2006.
Toimitusjohtaja Riku Kallioniemen astuminen vajaa vuosi takaperin ruoriin joukkueen johdossa on piristänyt tekemisen ilmapiiriä ja monia järkeviä liikkeitä toiminnan edistämiseksi on tapahtunut. Kesän aikana SaiPa nimitti urheilujohtajakseen Antti Tuomenoksan, joka on entisiä SaiPalaisia. Hämeenlinnaan vaihtaneen Ari-Pekka Selinin tilalle päävalmentajaksi valittiin niin ikään keltamustissa 2000-luvun vaihteessa pelannut Pekka Tirkkonen.
Niin Kallioniemi, Tuomenoksa kuin Tirkkonenkin ovat omien pelaajauriensa aikana toimineet kapteeneina SaiPassa, joten sydäntä ja johtajuutta SaiPalaisella otteella on varmasti tekemisessä mukana.
Niin ikään entisiä sputnikkeja on myös Janne Valtonen, joka nousi A-nuorten maalivahtivalmennuksesta edustukseen, kuutena kautena siitä vastanneen legendaarisen Jarmo Myllyksen tilalle.
SaiPalainen valmennusidentiteetti säilyy
Yksi aikakausi sai päätöksensä keväällä, kun SaiPaa kaudesta 2007-2008 saakka luotsannut Ari-Pekka Selin siirtyi uusien haasteiden pariin HPK:n päävalmentajaksi. Selinin seuraaja tuli tietoon jo joulukuussa 2011, kun neljä kautta Mestiksen SaPKoa valmentanut Pekka Tirkkonen nimitettiin uudeksi päävalmentajaksi.
Liigatasolla Tirkkonen on vielä kirjoittamaton kortti, mutta mittava ja menestyksekäs pelaajaura sekä tuloksellisesti hyvät kaudet SaPKon peräsimessä lupaavat savolaiselle ”Peksille” positiivista valmennusuraa myös kotimaan korkeimmalla sarjatasolla.
Tutut ympyrät Lappeenrannassa miellyttävät Kisapuiston vaihtoaition tuoretta käskyttäjää. Neljä kautta kymmenisen vuotta takaperin joukkueessa pelanneella Tirkkosella on lämpimät muistot kausista SaiPassa.
- Tuttu seura ja ympäristö varmasti helpottivat tänne tuloa. Tunnistan kuitenkin tämän SaiPan identiteetin, että tehdään kovasti hommia ja on työteliäs porukka. Se ei ole mihinkään muuttunut, vaan se kova työnteko on aina ollut SaiPan tavaramerkki ja se kyllä näkyy vieläkin.
Alakerrassa jatkuvuutta
SaiPa onnistui pitämään viime kaudelta hyväksi todetun pakkikalustonsa aina ulkomaalaisia Per Savilahti-Naganderia ja Brian Salcidoa myöten. Kokemusta, kovuutta ja kiekollista osaamista on pitkästä aikaa etukäteen monipuolisesti. Ainoa miinus-merkkinen seikka on puolustuksen kapeus. Etenkin alkukaudella joukkueen tulee selvitä ilman Brian Salcidoa tämän artistisopimuksen vuoksi. Lisäksi nuoren Samuli Piipposen sisäänajo koki kolauksen harjoitusotteluissa.
Tirkkonen arvostaa jatkuvuutta, mutta myöntää alakerran vajavuuden. Loukkaantumisten kanssa on kuitenkin tultava toimeen ja vastuuta muun muassa nuorelle Jere Pullille olisi nyt tulossa entistä enemmän.
- Määrällisesti on tällä hetkellä vajausta, kun Piipponen loukkaantui Hämeenlinnan turnauksessa, mutta uskon, että Jere Pulli pystyy ottamaan sen seuraavan askeleen eteenpäin. Hän on ollut positiivinen syksyn harjoituspeleissä. On hyvässä kunnossa ja tehnyt tosi kovasti töitä.
Lahden Pelicansiin siirtyneen Jere Myllyniemen tilalle hankittiin HIFK:ssa kiekko-oppinsa saanut ja Tampereen Tapparassa viime kaudella esiintynyt Jani Nieminen. Keltamustien maalivahtikaksikko onkin äärimmäisen tasainen, ja kilpailu torjuntatöistä tulee olemaan tiukkaa. Niemisen aisapari on huippulahjakas Richard Ullberg, joka varmasti kelpaisi tässä vaiheessa monen liigajoukkueen maalivahtiosastoon.
- Harjoituspelien perusteella meillä on kaksi hyvää maalivahtia. Kilpailua on ja kumpikin on onnistunut harjoituspeleissä. Valtosen Janne ottaa sitten maalivahtivalmennuksessa huomioon, että sarjassa voidaan kuormaa jakaa oikein ja sitä kautta pitämään miehiä tuoreena koko ajan, kertoo Pekka Tirkkonen veräjänvartioistaan.
Stefano Giliatin läpilyöntiin uskotaan
SaiPa menetti kolme tehokasta hyökkääjäänsä viime kauden jälkeen. Paras pistemies Jesse Saarinen seurasi A-P Seliniä Hämeenlinnaan ja suurin harppauksin kehittyneen Jarno Koskirannan uudeksi seuraksi päätyi Tappara, johon myös läpimurtokautensa pelannut Elmeri Kaksonen löysi tiensä. Tilalle on saatu kokemusta liigasta kuin myös potentiaalista uutta verta Mestiksestä.
Ilveksessä ja Ässissä kelpo jälkeä tehnyt kanadalaiskeskushyökkääjä Mark Lee tulee olemaan hyökkääjistön sielu ja syömähammas numero yksi.
- Lee on SaiPan näköinen kova taistelija ja hyvä kahden suunnan hyökkääjä, analysoi päävalmentaja luottomiestään.
Kapteeni Ville Kohon Tirkkonen näkee takuuvarmana suorittajana ja tärkeänä luottomiehenä joukkueessaan. Toista kokonaista liigakauttaan aloittelevalla Markku Flinckillä puolestaan on hyvät valmiudet petrata jo ei-niin-kokemattomana hyökkääjänä. Paluumuuttaja Ville Hämäläisellä puolestaan on kova motivaatio ja tavoitteet pelata hyvä kausi.
Mestiksestä tulleilla Markus Poukkulalla, Olavi Vauhkosella ja Jesper Piitulaisella on Tirkkosen mukaan kaikilla kehityskäyrä ylöspäin ja jääkiekkoilijoina parhaat vuoden edessä. Heistä yritetään jalostaa kärsivällisesti uusia tehomiehiä SaiPaan.
Yllätyskortti voidaan nähdä kanadalais-italialaisessa laitahyökkääjä Stefano Giliatissa, joka koeajallaan vakuutti seuran saaden koko kauden sopimuksen. Giliati on nakutellut harjoitusottelussa piste per peli-tahdilla.
- Giliatilla on hyvä mahdollisuus lyödä läpi tässä sarjassa. On sen verran luisteluvoimaa, kova pelaaja, kiekollisesti taitava ja kokemustakin on jo ammattilaissarjoista aina Pohjois-Amerikkaa myöten. Voisi hyvinkin päästä tulemaan puskista, ennakoi Pekka Tirkkonen mahdollista läpilyöjähyökkääjäänsä.
Harjoitusotteluissa lupaavia merkkejä
Harjoituskaudellaan SaiPa on pitkästä aikaa onnistunut pelaamaan tasaisia otteluita läpi osion. Tämän jutun julkaisuaikaan seitsemästä harjoitusottelusta on pelattu kuusi, joista saldona on kaksi voittoa ja neljä maalin tappiota. Tappioista kaksi on tullut voittomaalikisassa sveitsiläistä Klotenia ja KHL-joukkue Sibiriä vastaan.
Lappeenrannan ulkopuolella SaiPa kerää monien sympatiat, ja moni ei varmasti panisi pahakseen jos joukkue yltäisi välillä pudotuspeleihinkin. Rooli isompien kiusaajana ja niukkana häviäjänä on juurtumassa lappeenrantalaisjoukkueen toistuvaksi kohtaloksi. Suunnan muuttumiseksi tarvittaisiin monta peräkkäistä pudotuspelikautta, eikä vain kerran seitsemässä vuodessa.
SaiPalla ei ole varaa ottaa suurta riskiä edes kahtena kautena peräjälkeen. Siksi on panostettava pitkäjänteisempään työhön ja uskottava, että jossain vaiheessa palaset löytävät paikkansa ja kirvelevät maalin tappiot kääntyvät riemukkaiksi maalin voitoiksi.
