Arttu Ilomäki ei ole huolestunut KooKoon pudotuspelimahdollisuuksista: "Ei ole lumi edes maassa vielä!"

LIIGA / Haastattelu
Ilomäki jätti Turun taakseen ja lähti Kouvolaan.
Kuva © Sirpa Pöyhönen - sirpa.poyhonen@jatkoaika.com
Vuosien varrella opitut asiat sekä isyys ovat muuttaneet Arttu Ilomäen suhtautumista elämään. Vitsit lentävät edelleen pukukopissa ja kaukaloon jätetään kaikki, mitä jätettävissä on, mutta enää arkeen ei kaivata sirkushuveja, vaan tasapainoa ja hetkessä elämistä.

Liigassa peräti viidessä eri joukkueessa kiekkoillut Arttu Ilomäki tuskaili ennen kauden alkua sekä pelien jo käynnistyttyä useamman eri vamman kanssa. Lopulta loukkaantumiset pitivät hyökkääjän pois kaukalosta vain kuuden ottelun ajan.

– Harjoituskaudella oli kaksi eri loukkaantumista ja sanoin siinä, että ei varmaan ole kahta ilman kolmatta. Sieltä sitten napsahtikin se kolmas ja olin kolmisen viikkoa pois. Koko ajan tuntui siltä, että kolottaa ja joka paikka on rikki, Ilomäki kertasi.

Kokenut 32-vuotias hyökkääjä osasi suhtautua loukkaantumisiin rauhallisesti, vaikka halu päästä kaukaloon oli kova. Kaikkia otteluita hän ei katsonut. Syynä ei ollut niinkään huono fiilis, vaan taikausko.

– Tuntui, että aina, kun katsoin ottelun, joukkue hävisi ja ajattelin, että tuon huonoa karmaa. Lopulta sitten katsoinkin vain tulokset.

Yksittäisten pelaajien loukkaantumisen lisäksi myös koko joukkueella oli ongelmia. Useampi pelaaja oli sivussa harjoituksista flunssan ja muiden tautien vuoksi, minkä takia KooKoo joutui lähtemään kauteen heikosti valmistautuneena.

– Ennen ensimmäistä sarjapeliä joukkue ei tainnut olla kertaakaan koossa sen edellisen kahden viikon aikana. Oli sairasteluja ja kaikkea muuta, emmekä päässeet yhdessä touhuamaan. Sarja tuli ehkä vähän kasvoille sitten siinä, kun emme ehtineet käydä peliä läpi ja yhtäkkiä piti jo alkaa pelaamaan pisteistä.

Kymmenen pelin jälkeen jälkeen joukkueella oli kasassa vain kolme voittoa, joista yksi tuli varsinaisen peliajan jälkeen. Vaikka Ilomäki ei ollut alkukaudesta kokoonpanossa, oli hänellä kuitenkin selvä visio siitä, millaista joukkueen peli oli.

– Peli oli rämpimistä meidän osalta. Alkukausi oli todella nihkeä, mutta nyt olemme pystyneet parantamaan siitä, vaikka kolmen pisteen voitot ovatkin kiertäneet meitä edelleen.

Tavoitteena joka ilta ehjä 60-minuuttinen

KooKoolla oli lokakuun loppupuolella parempi jakso, mutta marraskuussa joukkue on kerännyt vain yhden kerran täyden pistepotin. Kaksi muuta voittoa joukkue on napannut varsinaisen peliajan jälkeen. Ilomäen mukaan joukkue suhtautuu luottavaisesti omaan tekemiseen, vaikka tiedossa on, että pisteitä tarvitaan.

– Ei ole lumi edes maassa vielä, niin eihän tässä ole vielä mitään pudotuspelipaikkoja jaettu. Mutta totuus on se, että väkisinkin pitää alkaa pisteitä keräämään, jotta pysymme mukana. Kärki menee jo kovaa vauhtia.

KooKoon pelissä on nähty suuria ailahteluja niin pelien kuin yksittäistenkin erien aikana. Esimerkiksi viikko sitten joukkue johti Vaasassa jo lukemin 1–4, kun ottelua oli jäljellä enää 15 minuuttia. Sport kuitenkin kampesi vielä tasoihin varsinaisen peliajan puitteissa.

Toinen esimerkki on Raumalta marraskuun alusta, kun vastaavasti KooKoo nousi 0–4-tilanteesta 4–4:ään kolmannessa erässä.

– Pokka ei pidä siinä tilanteessa, kun teemme ison työn maalipaikan eteen, mistä emme saa maalia. Otteemme lipeää ja annamme pari helpompaa paikkaa, joista vastustaja sitten rokottaa. Meidän pitää oppia, että tulee mitä tahansa, meidän täytyy osata tappaa vastustajan momentumeja.

Jos kalastelee itselle pelkkää hyvää, niin ei siitä tule mitään.

Omaan pelaamiseen Ilomäki ei ole vielä tyytyväinen. Välissä on ollut hyviä otteluja, mutta kuten joukkueella, myös hänellä taso ailahtelee.

– Haluan olla sellainen pelaaja, että valmentaja uskaltaa laittaa minut kentälle tilanteessa kuin tilanteessa. Aina se ei näy tulostaululla. Joskus siellä on joku muu, mutta joskus sitä on itse tehnyt suuremman työn sen voiton eteen.

Kokemuksen myötä omia pisteitä kiinnostavampi seikka on joukkueen menestyminen.

– Jos kalastelee itselle pelkkää hyvää, niin ei siitä tule mitään. Liigassa on paljon nimekkäitä ja kovia joukkueita, ja on selkeää, että ei pärjää, jos ei pelaa kimpassa joukkuekavereiden kanssa. Se pitäisi kaikkien tiedostaa.

Ilomäki kärsi useammasta loukkaantumisesta kauden alla, mutta sekä hänen että koko joukkueen käyrä näyttää ylöspäin.

Peli-ilo on palannut hankalan viime kauden jälkeen

Ennen Kouvolaan siirtymistä Ilomäki pelasi Lukossa ja Turun Palloseurassa. Kaudet 2019–21 hän vietti Ruotsissa. Viime kausi Turussa oli pettymys, joten Ilomäelle oli luonnollista vaihtaa maisemaa.

– Viime kausi oli sekä henkilökohtaisesti että koko joukkueelta rimanalitus. Koko kausi tuntui äärettömän hankalalta, eikä pelaaminen aina tuntunut hyvältä.

– Olin jo aiemmin puhunut Ollin (Salo) kanssa, joten keskustelua oli helppo jatkaa kauden jälkeen. Keskustelimme siitä, miten näemme asiat, ja tuntui luontevalta tulla tänne. Ajattelimme kumpikin, että eiköhän nyt olisi aika koittaa ja katsoa, miten homma toimii.

Kaikki on sujunut tähän mennessä hyvin ja sekä valmennuksen että pelaajan itsensä ajatukset ovat kohdanneet.

Tykkään itsekin liekittää asioita niin, että joskus kärpäsestä saattaa tulla härkänen.

– Täällä on kova vaatimustaso, ja pidän siitä. Treenaamme hyvin ja teemme arjessa paljon urheilullisia valintoja. Samalla kuitenkin muistamme puhua muustakin. Täällä on hyvä ilmapiiri ja olen tykännyt kaikesta.

Hyvä ilmapiiri ulottuu myös kopin puolelle. Osalle voi olla tuttua se, että Ilomäki tykkää ottaa sanallisesti kopissa yhteen pitkäaikaisen joukkuekaverinsa Oskari Setäsen kanssa. Keskustellessa äänentaso saattaa nousta, ja Ilomäki myöntää itse olevansa hämmentäjä. Kaikki tämä on kuitenkin leikkimielistä kiusoittelua.

– Ainahan löytyy niitä, kuten Oskari, jotka saavat väännön aikaan mistä tahansa. Tykkään itsekin liekittää asioita niin, että joskus kärpäsestä saattaa tulla härkänen. En ole koskaan ollut hiljainen kopissa, vaan olen aina äänessä, Ilomäki myöntää.

– Sytyn kuitenkin eniten hiljaisempiin pelaajiin, jotka osaavat oikeaan väliin heittää oikean löysän. Se on hauskinta komiikkaa. Olemme paljon kimpassa, niin kaikki tietävät, että missä kohtaa se puhe on pelkkää naljailua ja löysän heittoa.

Oma tyttö rauhoitti mielen ja laittoi asiat tärkeysjärjestykseen

Liigassa kaudella 2010–11 debytoinut Ilomäki on nähnyt kaikenlaista. Nyt elämä on rauhoittunut jääkiekon ja perhe-elämän ympärille, sillä Ilomäellä on reilun kahden vuoden ikäinen tyttö. Toisaalta Ilomäen mukaan päivät ovat täydempiä kuin aiemmin.

– Aikaisemmin pelasin vain pleikkaria treenien jälkeen. Nyt en ole avannut sitä yli kahteen vuoteen. Touhuamme tytön kanssa yhdessä, mikä on hyvää vaihtelua jääkiekkoarkeen. Enää ei vapaapäivinä kiinnosta lähteä minnekään, kun voi olla kotona.

Mutta nyt, kun kotona on oma tyttö, en itsekään kaipaa mitään sirkushuveja

Vaikka peli ei ole aina kulkenut, on Ilomäki kuitenkin viihtynyt aina siellä, missä on pelannut.

– On se paikka mikä tahansa, niin ihmiset sen määrittävät, viihtyykö vai ei. Kaikkialla on ollut mukavia ihmisiä. Mutta nyt, kun kotona on oma tyttö, en itsekään kaipaa mitään sirkushuveja. Riittää, että perhe voi hyvin.

Oma perhe on myös auttanut siinä, että enää hyökkääjä ei tavoittele tähtiä taivaalta. Tärkeintä on pelata niin kauan kuin se tuntuu hyvältä.

– Ennen kauden alkua mietin, että oma tavoitteeni on vain se, että minun ei tarvitsisi jokaisen ottelun jälkeen miettiä, että olipa paska peli. Tavoitteeni on pelata lähellä omaa parasta tasoa tai jopa omaa parasta peliä.

Liigan lisäksi SHL:ssä kahden kauden ajan tahkonnut hyökkääjä ei osaa tässä vaiheessa vielä kertoa, kiinnostaako ulkomailla pelaaminen. 

– Menen vain päivä kerrallaan ja katsotaan sitten, mitä tulee. Eräs tuttuni juuri tässä sanoi, että "sähän oot Arsi pian 33". Vastasin vain, että oho, niin olenkin. Tässä vaiheessa olen otettu siitä, jos joku ulkomailla huomaa pelaamiseni. En poissulje siis ulkomaita, kunhan paikat pysyvät ehjinä.

Joillekin pelaajille tavoitteiden sanominen ääneen auttaa, kun unelmista tai tavoitteista tulee konkreettisempia. Ilomäen mukaan jokaisen on löydettävä oma tie, mutta hän itse pitää tavoitteensa omana tietonaan.

– Jos alkaa laukomaan ajatuksia siitä, että nyt käy näin tai näin, niin siinä kasvattaa itselleen vain liian ison taakan ja pelaaminen sekä eläminen menevät hankalaksi. Jokapäiväinen työnteko kantaa hedelmää, näin itse uskon. Sen jälkeen näkee, miten onnistuu ja mihin saakka pääsee.

Yksi lyhyen aikavälin tavoite Ilomäellä kuitenkin on. KooKoo pelaa Ässiä vastaan kotonaan keskiviikkona, ja hyökkääjä haluaisin vihdoin iskeä maalin myös kotikaukalossa. Tällä hetkellä maalisaraketta koristavat kuusi maalia ovat kaikki syntyneet vieraskaukalossa.

– Vähän on itsestä jo tuntunut, että ei siellä kotona osu millään, vaikka paikkoja on ollut. Ehkä tämä haastattelu antoi positiivisen säväyksen siihen, että seuraavassa kotipelissä verkkokin heiluu, Ilomäki heitti pilke silmäkulmassa.

» Lähetä palautetta toimitukselle