HIFK:n lainaama Santeri Hartikainen reppureissasi pitkin Yhdysvaltojen itärannikkoa, lopulta käteen jäi tutkinto ja paljon hienoja muistoja

LIIGA, MESTIS / Haastattelu
Santeri Hartikainen on HIFK:n oma kasvatti.
Kuva © Riku Laukkanen
K-Vantaassa tehoillut Santeri Hartikainen on päässyt näyttämään taitojaan myös Liigassa. Hän palasi täksi kaudeksi Suomeen Yhdysvalloista, jossa hän vietti kahdeksan vuotta jääkiekon ja opiskelun parissa.

HIFK:n useiden hyökkäyspään poissaolojen vuoksi Helsingin jäähallissa nähtiin keskiviikkoiltana kentällinen, jossa liigakokemusta oli vain kourallisen verran. Nelosketjussa pirteästi esiintynyt helsinkiläisseuran oma kasvatti Santeri Hartikainen näki Sportille hävityssä ottelussa myös positiivista.

− Tiukka peli oli. Aloitettiin vähän hitaasti, mutta parannettiin loppua kohti. Kaveri oli parempi maalin edessä ja siihen se ratkesi, kertasi Hartikainen.

Helsinkiläinen pelasi lainasopimuksella K-Vantaasta. Ottelu oli 24-vuotiaalle hyökkääjälle hänen liigauransa neljäs.

Sportin 3−1-voittoon päättyneen ottelun tunnelataus pysyi hyvin alhaalla kaksi ensimmäistä erää. Päätöserässä kuitenkin alkoi tapahtumaan ja Helsingin jäähallin yleisö heräsi myös talviuniltaan. Hartikainen oli tästä mielissään.

− (Leevi) Teissalan mylly lopussa sytytti koko hallin. Sen kun näki penkiltä, niin tunnelma oli käsin kosketeltava, Hartikainen mehusteli. 

Vaasalaiset tekivät viimeisen maalin tyhjiin pari sekuntia ennen loppua. Hartikainen pääsi vielä kerran kentälle ja poikkeuksellisesti aloittamaan. Hän pelasi laitahyökkääjänä koko ottelun.

Miro (Väänänen) sanoi minulle, että käy ottamassa siitä yksi aloitusvoitto itsellesi, Hartikainen kertoi.

Sekoitus Pohjois-Amerikkaa ja Eurooppaa

Sportia vastaan Hartikaisen vierellä oli keskushyökkääjänä tuttu pelaaja. 19-vuotias Kasper Lundell pelaa hänen kanssaan K-Vantaassa. Siellä he pelaavat molemmat pääsääntöisesti senttereinä, joten he ovat harvoin samaan aikaan kentällä. Ketjutoverit keräsivät positiivista palautetta Hartikaiselta.

− Oli raikas jalka kaikilla. Rasmus Toivainen veti myös hyvin tänään, siinä oli kiva pelata.

Helsingissä syntynyt Hartikainen lähti jo lukioikäisenä Yhdysvaltoihin pelaamaan ja opiskelemaan. Hän vietti rapakon takana kahdeksan vuotta ennen paluuta Suomeen ja K-Vantaaseen täksi kaudeksi.

− Pystyn pelaamaan keskellä ja laidassa. Pelityyliltäni olen sekoitus pohjoisamerikkalaista ja eurooppalaista kiekkoa. Olen koittanut saada molemmista tyyleistä parhaat puolet itselleni käyttöön. Pidän kiekolla pelaamisesta ja olen vastuullinen myös puolustussuuntaan, hän kertoi itsestään pelaajana. 

− Liigavauhti tuntuu hyvältä. Nämä ovat todella hienoja kokemuksia, joista saan oppia mukaan. Näistä kokemuksista ammennan asioita käytäntöön.

K-Vantaassa hyökkääjällä on kulkenut hyvin. Hartikainen on tehnyt 23 ottelussa tehot 12+19 ja hän on Mestiksen pistepörssin kolmannella sijalla. Joukkueen menestys on hyökkääjälle kuitenkin päätavoite.

− Mestiksessä olen onnistunut ihan hyvin. Jos joukkueena menisi hienosti, niin olisi helpompi hengittää. Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu, mieluummin otan joukkueen menestyksen kuin omat tehopisteet.

Hyvät muistot Yhdysvalloista

Hartikaisella on pelkästään positiivisia kokemuksia Yhdysvaltojen vuosilta. Hän kertoi, että hän sai sieltä paljon mukaan itselleen. Yliopistotutkinto on yksi konkreettinen käteen jäänyt asia.

− Näin siellä montaa eri kulttuuria. Asuin monissa eri kaupungeissa, pääsääntöisesti itärannikon alueella. Siellä kasvaa paljon ihmisenä. Sain paljon kavereita ja tietysti opin pohjoisamerikkalaisesta jääkiekosta paljon. Se on tietysti erilaista eurooppalaiseen kiekkoon verrattuna.

Kokemusta kertyi lopulta viidestä eri sarjasta, joista eniten tehopisteitä syntyi lukioikäisenä USHS-Pre-liigassa ja NAHL:ssa ennen Yhdysvaltojen yliopistosarjaan NCAA:han siirtymistä. Hartikainen rohkaisee myös muita vastaavanlaiseen urapolkuun.

− Suosittelen ehdottomasti sinne lähtemistä, jos on yhtään halukkuutta. Kannattaa olla rohkea, haastaa itseään ja lähteä kokeilemaan.

Kahdeksan vuotta ulkomailla on pitkä aika, eikä nuori mies säästynyt takaiskuiltakaan. Nyt niitä voi muistella jo hymyssä suin.

− Minulla oli vähän huonoa tuuria siellä. Olin ensin kaksi vuotta Pittsburghissa ja sitten tuli korona. Sen jälkeen loppui rahoitus kesken ja minun opiskelijaohjelma lopetettiin. Jouduin sen vuoksi vaihtamaan koulua.

Koulunvaihdoksen jälkeen Hartikainen siirtyi Massachusettsiin Springfieldin kaupunkiin. Hän loukkaantui siellä ja pelit sekä opiskelut loppuivat siellä siihen.

− Sen jälkeen etsittiin uutta paikkaa. Päädyin sitten Long Islandille, josta sain lopulta paperit ulos. Vähän se meni reppureissaamiseksi, mutta kyllä siitä jäi silti ihan hyvä kokemus.

Hartikainen on nyt kauppatieteiden kandidaatti ja hän on pyöritellyt mielessään myös opiskelujen jatkamista. 

− Toisaalta olen pitänyt opiskeluista vain yhden välivuoden, kun hyppäsin Yhdysvalloissa suoraan lukiosta yliopistoon. 

Jääkiekon pelaaminen ammatikseen on kuitenkin tavoitteena Hartikaiselle. 

− Jääkiekko on oma unelma-ammatti. Ei se siitä paremmaksi muutu, vaikka on hyvä olla uran jälkeiset suunnitelmat mukana. Jos saisin valita, niin kyllä jääkiekolla mennään tässä kohtaa, Hartikainen kertoi päättäväisesti.

Kiekkomaailman nopeatempoisuus sopii Hartikaiselle, sillä hän kertoo ottavansa viikko kerrallaan eikä mieti sopimusasioita tai sitä, että missä seurassa hän pelaa seuraavan kerran.

Seuraaviin peleihin on kuitenkin jo täysi keskittyminen päällä, kun hän pukee taas K-Vantaan paidan päällensä.

− Meillä on viikonloppuna kaksi kotipeliä, kun JoKP ja RoKi tulevat vieraiksi. Käännetään katseet jo sinne, Hartikainen päätti.

» Lähetä palautetta toimitukselle