Etelä-Karjalan ulkopuolella Jani Valkeapää tunnettaneen parhaiten miehenä, joka vei Superpesiksen Fuengirolaan. Toukokuusta alkaen pesäpallomiehestä on leivottu täysiveristä jääkiekkomiestä, kun Liiga-SaiPa oy. valitsi hänet toimitusjohtajakseen.
Liigan kellarikerrokseen jumiutunut SaiPa laittoi johtoportaansa toukokuussa täysin uusiksi osin omasta aloitteestaan, osin isompien pelurien peliliikkeiden reaktiona. SaiPan kolmanneksi suurin omistaja, toimitus- ja urheilujohtajan toimia hoitanut Jussi Markkanen väistyi ensin päätoimiseksi urheilujohtajaksi kotiseuraansa. Vain tovia myöhemmin Liiga tiedotti kiinnittäneensä Markkasen uuteen urheilujohtajan pestiinsä, joka alkaa lomakauden jälkeen elokuun alkupuolella.
Valkeapään perehdytys ei siis ehtinyt virallisesti kovin pitkäksi. Yhteyksiä SaiPaan on kuitenkin pidetty taustoilla jo useamman vuoden ajan.
– Tietysti SaiPa on miulle tuttu. Asun Lappeenrannassa, ja olen seurannut pelejä 80-luvun loppupuolelta asti. Tunnen organisaatiosta ihmisiä pitkältä ajalta, Valkeapää taustoittaa.
Ennen siirtoaan SaiPaan Valkeapää hoiti vuosia Imatran Pallo-Veikkojen toiminnanjohtajan pestiä. Maakunnan urheilumarkkinaan on kaikkinensa siis muutakin kuin kutitustuntumaa. Useamman vuoden epävirallisen yhteydenpidon jälkeen SaiPa otti viime talvena Valkeapäähän yhteyttä rekrytoidakseen tämän Markkasen seuraajaksi.
Suurinta pyrkimystä muutokseen SaiPassa oli viime vuosina edustanut valmentajasuuruus Pekka Virran rekrytointi. Kun seurayhteisön avainpaikat oli vuosia miehitetty seuran keskisuuruuden päivien avainpelaajilla ja hallitus on ollut vuosikaudet samassa komennossa, muutokselle on ymmärrettävä tilaus. Valkeapää kiistää silti tulleensa muokkaamaan SaiPaa radikaalisti.
– Toivottavasti tuon oman persoonani kautta sellaisen uskon, heittäytymisen tekemisiin: pystytään ajattelemaan asioita taas eri kulmasta ja eri tavalla kuin kiekkoväki on ajatellut. Tehdään sellaisia juttuja niin Kisapuistossa kuin sen ulkopuolellakin, jotka tukevat meidän strategiaamme ja tekemistä, kasvamista ja näkymistä, Valkeapää sanoo.
Visionääriksi luonnehdittu Valkeapää saa käänneltäväkseen aiempaa raskaamman ruorin, jota hänellä on kuitenkin pyrkimys notkistaa. Ensimmäinen Valkeapään ajan rekrytointi, Kärppien monivuotinen urheilujohtaja Harri Aho, on enemmän kuin kelpo päänavaus.
Uukuniemeltä Luumäelle
Valkeapää on asunut Lappeenrannassa jo kauan, mutta on kotoisin laatokankarjalaisesta Saaren pitäjästä, joka on nykyään osa Parikkalaa. Miehen fokus on vahvasti maakunnallisuudessa, ja Valkeapää tähyääkin SaiPalleen huomiota muualtakin kuin kaakon keskuskaupungista.
– Meidän pitää näkyä myös ympäri maakuntaa. Halutaan olla ja ollaan maakunnan joukkue, jota seurataan Uukuniemeltä Luumäelle asti, ja siellä myös näyttäytyä aina kauden ja kesän aikana, jotta myö voitetaan sieltä sydämiä puolellemme, Valkeapää linjaa.
"Kyllähän meidän pitää tehdä asioita eri tavalla ja paremmin kuin muut tekee."
Voitettavia sydämiä on maalaispitäjissä kuitenkin hyvin vähän. Maakunnassa asuu 125 000 ihmistä, joista lähes neljä viidesosaa Lappeenrannassa tai Imatralla. Puhuttaessa nuorista sydämistä suhdeluku on vielä räikeämpi.
– Jokainen tarvitaan: jokainen meidän katsoja, fani ja seuraaja on arvokas, oli hän missä puolella maakuntaa tahansa. Totta kai siellä asuu vähemmän ihmisiä kuin Lappeenrannan seudulla, mutta siellä voi syntyä kontakteja ja verkostoja: yhteistyökumppaneita, joita ei ole tajuttu aikaisemmin edes kysyä. Uskon siihen, että kivi kerrallaan vain käännellään: sieltä voi tulla vastaan mitä tahansa yllätyksiä; positiivisia, Valkeapää kontraa ja jatkaa:
– Ei myö tietysti rajoittauduta mihinkään, haluamme SaiPaa seurattavan yli maakuntarajojenkin, ja totta kai kannattajia löytyy ympäri Suomen. Toki aina puhutaan siitä maakunnallisuudesta, ja minusta se on hyvä lähtökohta, että ollaan maakunnan joukkue. Ihmiset kokevat sen myös niin.
Sen viestin välittäminen lienee paitsi lähtökohta, myös jonkinlainen itseisarvo.
Yksi konkreettinen esimerkki kivien kääntelemisen tuloksista on tuore yrityskumppanuus aivan maakunnan koilliskärjestä Uukuniemeltä, jossa sijaitseva Juholan Biisoniareena mainitaan hyökkääjähankinta Miska Siikosen kummiyrityksenä.
Ulos Kisapuistosta
SaiPan lähitulevaisuudesta on mahdoton puhua puhumatta olosuhteista. Valkeapään näkemyksen mukaan Liigassa kaikki on Lappeenrannassakin kymmenkertaista verrattuna Imatraan ja Superpesikseen, mutta Ukonniemen uudenkarhea stadion vaihtuu Lauritsalan kauppalan ammoin kattamaan Kisapuiston tekojääkaukaloon. Elämysbisneksen monipuolistamiselle lähtökohta ei kauniisti sanottuna ole ideaali.
– No, totta kai se Kisapuisto tuo olosuhteillaan rajoitteita siihen asiaan. Toimistolla on tehty hyvää työtä, sitä vain pitää jatkaa ja vielä jalostaa ja heittää omaa maustetta mukaan. Otteluita teemoittamalla, ja tulemalla ulos Kisapuistosta tapahtumien ja muiden juttujen muodossa, näkymällä ja tekemällä asioita myös tuolla kaupungilla, Valkeapää kertoo.
Päätöksiä Kisapuiston liigahallin korvaavan uuden areenan rakentamisesta paikkaan tahi toiseen ei ole kaupunginvaltuustossa tehty, vaikka halli rapistuu kohti käyttökelvottomuutta. Ylimenokaudelle laaditussa strategiassa SaiPa ei tähyä kohti mainittavaa kasvua, vaan tavoittelee esimerkiksi liikevaihdokseen neljän vuoden päähän samoja lukemia joihin suurin osa Liiga-seuroista yltää jo nyt. Kilpailuedussa on siis etsimistä – Valkeapään mukaan se löytyy sangen tutuista eteläkarjalaisista kiekkoarvoista.
– Kyllähän meidän pitää tehdä asioita eri tavalla ja paremmin kuin muut tekee. Pelaajien pitää viihtyä, yleisön ja fanien pitää viihtyä tässä organisaatiossa. SaiPa-yhteisö pitää saada takaisin taas sykkimään, ja siinä on jokaisella työtä tehtävänä. Se on kovaa työtä; sitä sydäntä, hikeä, taistelua, Valkeapää sanoo ja täydentää:
– Myö ollaan pieni organisaatio, joten meidän pitää olla todella dynaaminen ja pelata kaikkien samaan suuntaan. Ei siihen mitään taikatemppuja tai isoa kättä ole, vaan siihen on SaiPa-sydän ja kova työ. Ja sen pitää olla läpi koko organisaation – erittäin vahva ja suunta sama.
Kaikkiaan Valkeapää pitää valittua strategiaa hyvänä.
– Siellä on selkeät tavoitteet. Olen käynyt henkilökohtaiset keskustelut toimistolla, ja tämä on yksi asia, miten jokaisen työ tukee sitä strategiaa. Se ohjaa kuitenkin meidän tekemistä.
On paikallaan kysyä, kuinka niin kunnianhimoinen mies kuin Valkeapää sopeutuu taloustavoitteiltaan niin maltilliseen organisaatioon kuin SaiPa on.
– En oikein osaa tuohon sanoa, pidän itseäni työteliäänä.
Valkeapää ottaa aikansa, kunnes jatkaa:
– Jos tavoitteisiin päästään nopeammalla aikataululla, niitä voi korjata. Niiden pitää olla myös realistisia.
Pitovoima ja lähtökynnys
Tulevan kauden SaiPa on jälleen uusiutunut melko lailla – osan pelaajista kohdalla seuran tahdosta, osin seuran tahtomatta. Pois lähtijöihin kuuluvat muun muassa Ville Meskanen, Kalle Maalahti ja Niclas Westerholm, sisään ovat tulleet muiden muassa Jonne Tammela, Adam Helewka ja Kari Piiroinen. Siirtomarkkinoilta SaiPa on Valkeapään mukaan saanut kaikkiaan haluamansa.
– Mitä olen jutellut Jussin [Markkanen] ja Villen [päävalmentaja Hämäläinen] kanssa, meidän vetovoimamme on hyvä, meille halutaan tulla. Markkinoilta on saatu sitä luonnetta ja osaamista, mitä on haluttu; mitä urheilujohto on halunnut. Kai ne ovat kaksi vastausta siihen. Meille halutaan tulla, ja meille on saatu sitä roolia ja luonnetta, mitä on kaivattu ja haluttu.
Valkeapää nostaa tärkeäksi arvoksi pelaajien viihtyvyyden niin SaiPassa kuin ylipäänsä Lappeenrannassa.
"Jos tavoitteisiin päästään nopeammalla aikataululla, niitä voi korjata. Niiden pitää olla myös realistisia."
– Sitä kautta se kynnys lähteä ja pitovoima kasvavat. Totta kai täältä pitää lähteä isompiin ja parempiin ympyröihin, se on meidän organisaationkin etu, että pelaajat täältä ponnistaa isosti eteenpäin.
Viime vuosina eteenpäin on ponnistettu lähinnä Tampereen Ilveksen suuntaan. Virta on käynyt paikoin takaisinkin päin, mutta Etelä-Karjalan kasvateista Jarkko Parikka ja Matias Mäntykivi sekä SaiPasta vauhtia hakenut Santeri Virtanen kuuluvat yhä tupsukorviin. Kysyttäessä, ovatko muut Liiga-seurat se kohde, johon SaiPa haluaa pelaajiensa ponnistavan, Valkeapää muotoilee:
– Kyllähän se on varmasti näin, [että] täältä saa pohjan lähteä isompiin sarjoihin.
Tilauksessa heittäytymistä ja erottautumista
Taloudellisesti SaiPalla ei mene häävisti. Kauden 2021–2022 liiketulos oli 149 tuhatta euroa tappiollinen 4,69 miljoonan euron liikevaihdolla. Liki 600 tuhannen euron kustannustuki sekä Liigan maksama osinko käänsivät tilikauden tuloksen lopulta 30 tuhatta euroa positiiviseksi. Yhtiön vapaa oma pääoma on silti vajaan puolen miljoonan euron verran negatiivinen.
Luvut ovat edellisestä SaiPan julkistamasta tilinpäätöksestä keväällä 2022 päättyneeltä tilikaudelta. Tuoreempia lukuja Valkeapää lupaa saatavan loppukesästä. Koska väkeä kävi hallilla rajusti budjetoitua vähemmän, perusolosuhde ei päättyneen kauden luvuilla muuksi muutu: entisestä taloudenpidon mallioppilaasta on tullut köyhälistöä. Tilanne ei ole Lappeenrannassa sarjan surkeinta mittaluokkaa, mutta Liiga-SaiPa oy:n kääntäminen kannattavaksi on silti aimo savotta. Sen tunnustaa myös Valkeapää.
– Kyllähän se vaatii, kuten aikaisemmin sanoin, kaikkien kovaa työtä. Sen, että me toimistolla hoidamme hommamme niin hyvin kuin mahdollista ja saadaan tapahtumia myös Kisapuiston ulkopuolelle, jotka ovat taloudellisesti kannattavia ja tuovat myös näkyvyyttä SaiPalle, Valkeapää sanoo ja jatkaa:
– Luotan täysin, että urheilupuoli hoitaa osansa. Tällä hetkellä ajatukset siellä ovat todella hyvät, ja se työmoraali, SaiPa-sydän, saipalaisuus tirskahtelee sieltä. Urheilupuoli ja valmennus pystyvät varmasti nostattamaan tasoa tuolla kaukalossa. Ja sille kaikki tuki, meidän muiden pitää antaa kaikki rauha ja tuki sille tekemiselle, jotta se joukkue pystyy loistamaan ja yksilöt pystyvät mittaamaan itsestään kaiken irti, kun he tuohon kaukaloon astuvat.
Eli kannattavuus nivoutuu paljolti joukkueeseen?
– Totta kai meidän pitää pystyä kehittämään tätä muutakin tapahtumapuolta ja tekemistä, mutta kyllähän se, että joukkue myös pelaa sellaista kiekkoa, joka tuo ihmisiä Kisapuistoon, edesauttaa asiaa.
Vaikka uutta ajattelua on tilauksessa, suurta sisävesialusta ei olla ohjastamassa kanavan kautta aavoille ulapoille. Perusarjessa on Valkeapään mukaan jo oma tekemisensä.
– Tämä on niin paljon suurempaa tämä SaiPan tekeminen [kuin IPV:n]. Tietysti välillä voi vähän irrotellakin, rikkoa rajoja, miettiä mitä voisimme tehdä ja heittäytyä – niin markkinointi- kuin myös euromielessä. Kyllä meidän pitää ainakin sillä heittäytymisellä haastaa muita ja erottautumisella.
Mutta Fuengirolaan ette mene vielä ensi talvena?
– Ei... Ei, tuota, ei ole vielä Espanjaan oltu yhteydessä, Valkeapää nauraa.