Nykyään Kanadassa Hockey Hall of Famessa kansainvälisen kiekon parissa työskentelevä Boyko istahti Jatkoajan kanssa juttusille Torontossa.
Darren Boykon, 50, toinen koti on yhä Suomessa. Vuosi vuodelta pidentynyt ura IFK:ssa johti lopulta suurmaineeseen helsinkiläisseurassa.
− Kun tulin Helsinkiin, en todellakaan olettanut olevani siellä niin pitkään. Ajattelin olevani ensimmäisen sopimukseni ajan, seitsemän kuukautta, ei sen kummempaa sitoutumista. Sitten tein vain vuosi vuodelta jatkosopimuksen. Paitsi kerran kaksivuotisen, kun kävin kauppista, Boyko heittää.
Yksittäisiä suomenkielisiä sanoja puheensa sekaan laittava Boyko pitää Suomea erityisenä paikkana.
− Yritän käydä Suomessa aina, kun vain voin. Se on toinen kotini. Uskallan sanoa ymmärtäväni suomea, ja he ymmärtävät minua. Mutta se on todella vaikeaa, Boyko nauraa.
Kaksijakoinen ura - unelmat jäivät saavuttamatta
Pitkästä peliurasta huolimatta Boyko ei ikinä voittanut mestaruutta Suomessa. Se kaihertaa yhä entisen sentterin mieltä, vaikka Suomesta jäikin matkaan myös mukavia muistoja.
− Emme ikinä voittaneet mestaruutta, joten kaikkein tärkein hetki jäi tapahtumatta kannaltani. Se olisi merkinnyt minulle todella paljon. Mieleen ei jäänyt mitään yksittäistä peliä, sillä kun häviät, niin häviät. Lapseni ovat kuitenkin kaikki syntyneet Helsingissä, ja ystävillä on merkitystä: ei niinkään kiekosta saaduilla, vaan he olivat sponsoreita ja koulukavereita.
Ihan ok ura, vaikka ei sitä mitä halusin.
Boyko ei juuri pelannut urallaan muualla kuin Suomessa. NHL-ura jäi yhden ottelun mittaiseksi. Boyko myöntää, ettei ole täysin sinut uransa kanssa.
− En ole tyytyväinen. Useimmat haluavat pelata NHL:ssä, ja niin minäkin. Se ei vain onnistunut kohdallani. Suomessa pelaaminen oli kuitenkin toiseksi paras vaihtoehto, sain pelata korkealla tasolla Euroopassa. Ihan ok ura, vaikka ei sitä mitä halusin.
Boykon vuosina, 80-luvun puolivälistä 90-luvun puoliväliin, HIFK ja suomalainen kiekko olivat kaukana nykytasostaan. Ulkomaalaisen oli vaikea sopeutua ujojen suomalaisten joukkoon.
− Olin nuori, kun menin Suomeen ja se oli vaikeaa. Niinä aikoina suomalaiset joko eivät puhuneet englantia tai eivät halunneet, he olivat ujoja. Sain todella vähän tukea. Valmentajakaan ei juuri puhunut englantia. Minulla oli tosin suuri etu, sillä olin siellä ammattilaisena. Osa muista teki silloin töitä tai kävi koulua. Minä pystyin keskittymään vain kiekkoon.
Uran jälkeinen uusi ura
Boyko ei ole enää tekemisissä kovinkaan monen joukkuetoverinsa kanssa, mutta televisiossa työskentelevät tutut tulevat yhä vastaan maailmalla. Niin, ja Esa Tikkanen.
− Suurin osa ystävistäni Suomesta ei ole niitä nimekkäimpiä joukkuekavereita. Televisiossa työskentelevä Mika Kortelainen tulee tavattua töissä ja no, Tiki, hän on kaikkialla. Hän kävi täälläkin pari kuukautta sitten, jaiks, Boyko nauraa.
Tiki kävi täälläkin pari kuukautta sitten, jaiks.
Nykyään Boyko työskentelee siis Hockey Hall of Famessa - ja on työskennellyt jo pitkään.
− Lopetin Euroopassa pelaamisen, milloinhan se oli, 1996 tai 1997. Tulin takaisin Kanadaan, ja Hockey Hall of Famella ja Kansainvälisellä jääkiekkoliitolla oli projekti, johon minut haluttiin mukaan. Se oli vuonna 1997. Tehtäväni oli aloittaa kansainvälisen kiekon osio täällä. Pääosin teen yhä juuri näitä kansainvälisiä projekteja, Boyko selventää.
Kanadalainen kärsii luonnollisesti aikaerosta eurooppakeskeisessä kiekkomaailmassa.
− Olen paljon tekemisissä Euroopan kiekon kanssa, joten minun täytyy tulla tänne töihin melko aikaisin, koska Eurooppa on noin seitsemän tuntia edellä minun aikaani. Minun täytyy hoitaa kaikki sähköpostit ja sellaiset aamusta, sillä minun lounasaikaani kukaan ei ole enää paikalla. Kiekkourastani ei ole haittaa tämän uran suhteen, sillä minulla on hyvin kontakteja.
Boykon lempipaikoista Suomessa puhuttaessa Helsinkiä ei yllättäen mainita. Ennen vihattu Tampere miellyttää nykyään.
− Vierumäki on lempipaikkani Suomessa, kaunis kesällä ja upea talvella. Tampere on upea paikka myös. Entinen pomoni Kimmo Leinonen on siellä, Suomen jääkiekkomuseoyhdistyksen puheenjohtajana. Vihasin Tamperetta, kun pelasin, mutta nyt pidän siitä. Jos minun nyt pitäisi muuttaa Suomeen, niin juuri sinne. Ja miksikö vihasin Tamperetta? Koska Tappara aina hakkasi meidät, Boyko hymyilee.
