Kaksikymmentä vuotta sitten Kuopiosta maailmalle lähtenyt Ilpo Kauhanen palasi pelaajauransa päätyttyä takaisin Pohjois-Savoon. Maalivahtina pitkän pelaajauran luonut Kauhanen oli pois Suomesta sen verran pitkään, että moni nuoremman polven kiekkoniilo varmasti kysyykin, kuka ihme Ilpo Kauhanen oikein on? Antaa miehen itsensä kertoa.
– Hmm… Mistä asti haluat, että kerron? Tässä menee muuten pitkä aika, Kauhanen naurahtaa.
90-luvulla yhden vuoden Jokipojissa I-divisioonaa ja neljä kautta Tapparassa SM-liigaa pelannut vahti saa lopulta tiivistettyä pelaajauransa pähkinänkuoreen.
– Olen KalPan kasvatti ja Kuopiosta lähtöisin. Pelasin nuorena kolme vuotta Kanadan juniorisarjoissa. Sitten olin viisi vuotta Suomessa ja urani viimeiset 12 vuotta pelasin Saksassa. Lopetin vuoteen 2010.
Paluu Kuopioon ei ollut suunniteltua
Nyt Kauhanen toimii KalPan joukkueenjohtajana ja vastaa myös kuopiolaisten maalivahtivalmennuksesta. Paluuta Kallaveden rannoille ei kuulemma suunniteltu etukäteen. Perhe oli kuitenkin asettunut Saksaan ympärivuotisesti. Kuopioon muuttaminen ei ollut uran loppuvuosina mielessä, mutta ajatus valmentamisesta alkoi herätä.
– Tiettyjä asioita sitten tapahtui, minkä vuoksi tulimme Suomeen takaisin. Seurani teki konkurssin, lähdimme takaisin Suomeen ja jäin vielä vähän odottamaan sopimusta. Viimeinen kausi jäikin itseltäni tynkäkaudeksi, Kauhanen kertasi.
Lopettamisen jälkeinen vuosi oli Kauhaselle lähes täydellinen välivuosi jääkiekosta. Mies seurasi ainoastaan satunnaisesti Saksassa olleiden kavereiden otteita. Laji veti kuitenkin nopeasti puoleensa pienen hengähdystauon jälkeen.
– Ryhdyin pyörittämään eräalan yritystä uran päättymisen aikoihin. Yrityksen toimenkuvaan kuuluu myös maalivahtikonsultointi. Tarkoitus oli tehdä konsultointihommia ulkomaille. Aloitin kuitenkin hommat A-nuorten maalivahtivalmentajana, sitten paikka aukesi kuitenkin edustusjoukkueeseen. Olin heti mukana, kun suostumusta tähän siirtoon kysyttiin.
– Tiesin, että haluan tehdä maalivahtivalmennusta ja siinä ohessa töitä yrityksessäni, mutta tiedossa ei ollut että missä. Minä uskon, että kaikki tapahtuu tarkoituksella ja siinä mielessä jännää että tulimme takaisin tänne synnyinseuduille ja kotikaupunkiin takaisin, Kauhanen ihmetteli.
Kanadan OHL-junioriliigasta 90-luvun alussa oppia ja kokemusta hakeneen vahdin urakehitys kaukalon ulkopuolella onkin ollut nopeaa. Kauhasen mielestä on hyvä, että tauko pelaajauran päättymisestä ei venähtänyt vuotta pitemmäksi. Kiekko on vielä tuoreessa muistissa.
– Äkkiä on kaikki tapahtunut. Yksi välivuosi ja sen jälkeen pääsin heti takaisin lajin pariin. Siinä mielessä hyvä juttu, että en ehtinyt olla kauaa sivussa lajin parista. Ei se maalivahdin homma ehtinyt paljoa tuossa lyhyessä ajassa muuttua.
Saksan merkitys suuri
Kauhanen ehti olla Saksassa niin kauan, että hankki myös maan kansalaisuuden. Kiekkoilija sai omat etunsa kaksoiskansalaisuudesta.
– Sillä asialla oli iso merkitys, koska liigassa jokaiselle seuralle oli asetettu ulkomaalaiskiintiö. Kansalaisuuden ansiosta sain muutaman pelivuoden uralleni lisää Saksassa, sillä en vienyt enää paikkaa kiintiöstä. Täysin tästä syystä silloin anoin kansalaisuutta. Kursseja piti käydä ja kaikenlaisia testejä piti tehdä. Sitten kun nämä menivät läpi, niin kansalaisuus oli taskussa, Kauhanen kertoi.
Maalla on luonnollisesti iso merkitys miehelle ja koko perheelle. Reissu venähti melkoisesti alkuperäistä suunnitelmaa pitemmäksi.
– Minulla on hirveästi hyviä ystäviä Saksassa. Aika usein on tullut käytyäkin vielä peliuran päättymisen jälkeen. Onhan maalla iso merkitys minulle, sillä olin siellä niin pitkään ja lapsetkin ovat syntyneet Saksassa.
– Aikanaan kun Tapparasta lähdin, niin ajatus oli että katsotaan nyt vuosi miten Saksassa kulkee. Tästä alkoi periaatteessa kokonaan uusi ura. Kipinä syttyi ja sain pelata paljon – parhaimmillaan jopa 70-80 ottelua kauden aikana. Tämä oli todella mukavaa aikaa, Kauhanen selitti hymyissä suin.
