Kari Heikkilä saapui Bluesiin toissa keväänä. Espoossa puhalsivat silloin muutoinkin uudet tuulet, sillä organisaatiota uudistettiin kovalla kädellä. Heikkilän harteille lastattiin joukkueen valmennus, ja uutta Espoon mallia lähdettiin luomaan kolmen vuoden projektin kautta.
”Pitkäjänteisyyttä tekemiseen”
Väistyvä päävalmentaja Kari Heikkilä on sitä mieltä, että eteenpäin on Bluesissa menty.
- Niitä tavoitteita, joita asetettiin ennen projektin alkua, eli imagoa ja urheilullisuutta sekä taistelua ja tasaista ilmettä, pystyttiin aika hyvin saavuttamaan, Heikkilä arvioi.
- Kun vain kaksi vuotta valmentaa samaa joukkuetta, niin ei silloin vielä rakenteellisia muutoksia saada hirveästi aikaan. Muutokset ovat olleet ennemmin toiminnallisia, joita toki aikaisemminkin on Espoossa tehty.
Heikkilä näkee Bluesin ongelmien johtuvan ainakin osittain juuri organisaation jatkuvasta muutostilasta. Vertailupohjaa suomalaisista kiekko-organisaatioista hänellä löytyy viime vuosilta Bluesin lisäksi Kärpistä.
- Oulussa valmentajat eivätkä toimitusjohtajat ole vaihtuneet samaan tahtiin kuin Espoossa. Samat ihmiset ovat olleet siellä organisaatiossa töissä pitkän aikaa, Heikkilä toteaa.
- Katsoo melkein mitä tahansa palloilulajin organisaatiota ympäri maailmaa, niin tulosta saavutetaan nimenomaan pitkäjänteisen työn kautta. Lisäksi menestys on tasaisempaa. Itse uskon enemmän tällaiseen tekemiseen kuin siihen, että joka vuosi miehet vaihtuvat.
Bluesin lisäksi myös muut nopean muutoksen tilassa elävät kiekko-organisaatiot saavat risuja Heikkilältä. Kritiikin kärki kohdistuu eritoten pääkaupunkiseudulle.
- Pääkaupunkiseudulla kiekkoilu on ollut viime vuosina sitä, että valmentajien elinkaari on ollut alle vuoden keskimäärin.
”Organisaation ilmapiiri on parantunut”
Heikkilä jättää Bluesin iloisella mielellä, sillä päättyneen kauden joukkueen kanssa on ollut ilo tehdä töitä. Bluesin ongelmat ovat Heikkilän mukaan vähentyneet edelliseen kauteen verrattuna. Suurin syy tähän on ollut organisaation ilmapiirin parantuminen.
- Työskentelyilmapiiri oli mielestäni loistava tällä kaudella ja joukkueessa oli hyvä henki. Samoin oli koko organisaatiossa, jos vertaa ensimmäiseen kauteen. Silloin ilmapiiri ei todellakaan ollut mikään kehuttava, ennemminkin pahimpia missä ikinä olen ollut. Tänä vuonna sitä ongelmaa ei ollut.
Helppo tehtävä Bluesin kurssin kääntäminen kohti mitalipelejä ei Heikkilän mielestä ollut, koska joukkueen valmentamisesta oli puuttunut jatkuvuutta, eivätkä pelaajat siksi luottaneet valmentajiin.
- Muutosta lähdettiin tekemään organisaatiossa, jossa pelaajilla oli hyvä palkka ja vähän töitä sekä pitkät kesälomat. Ei se helppoa ole lähteä tekemään muutosta, jossa lomat lyhenevät ja työmäärät kasvavat. Kaikki eivät moista muutosta osta ihan heti.
- Kysymysmerkkejä oli paljon ilmassa ensimmäisenä kautena. Se oli odotettavaakin, sillä organisaatiossa on ollut niin monta valmentajaa ja jokainen heitä on tullut omien ideoidensa kanssa joukkueen kanssa pyörimään. Pelaajat eivät oikein ole tahtoneet luottaa valmentajiin Bluesissa.
- Toisena vuonna pelaajat oppivat luottamaan siihen meidän tekemiseen. Tehdään niin kuin sovitaan ja hyvää syntyy. Tämän vuoksi ilmapiiri joukkueessa oli paljon vapaampi ja luovuudelle löytyi tilaa. Lisäksi joukkueessa oli parempia persoonia, ei välttämättä parempia pelaajia, mutta parempia henkilöitä.
”Koko kausi vammaa vamman päälle”
Bluesin kauden 2006-07 voi tiivistää hyvin yhteen sanaan: loukkaantumiset. Heikkilän mukaan jatkuvasti muuttuvan joukkueen saaminen toimivaksi on erittäin vaikea tehtävä.
- Koko kausi oli vammaa vamman päälle. Se on ollut ainoa miinusmerkki tälle kaudelle. Ei saatu yksikköjä toimimaan sillä tavalla, että kiinteillä yksiköillä olisi voitu pelata. Meidän joukkue eli todella paljon.
Syitä loukkaantumisille Heikkilä ei kuitenkaan lähde hakemaan vääränlaisesta harjoittelusta vaan huonosta tuurista.
- Lihasvammoja on meillä ollut erittäin vähän. Kolaritapauksista nuo meidän loukkaantumiset ovat erittäin suurilta osin johtuneet. Osalla pelaajista on toki ollut vanhoja vammoja, jotka ovat heitä seuranneet pidemmän aikaa.
Loukkaantumiset toivat lisää vastuuta pienempään rooliin kaavailluille pelaajille. Heikkilä ei halua nostaa ketään hyökkääjistä erityisesti esille kauden aikana kehittyneistä pelaajista, mutta suitsuttaa puolustajista Blues-ikoni Arto Laatikaista.
- Paljon oli sellaisia pelaajia joukkueessa, jotka ottivat isoja askeleita eteenpäin. Hyökkäyspäässä oli paljon pelaajia, jotka kasvoivat reilusti. Laatikaisen Arto pakkina on näiden kahden vuoden aikana pompannut Suomen kärkipuolustajiin.
Tämän kauden Bluesista löytyy Heikkilän mielestä myös käyttämätöntä potentiaalia.
- Sitten on näitä pelaajia, kuten Kari Kalto, jotka ovat hyviä pelaajia. Hän on mennyt eteenpäin niin pelaajana kuin ihmisenäkin, mutta miestä vaivaavat aina vaan samat erittäin vanhat vammat. Hänkin olisi aivan maailmanluokan pelaaja, jos pystyisi joka päivä harjoittelemaan ja pelaamaan.
”Lääkäri parsi miehet pudotuspeleihin”
Pudotuspeleissä Blues hävisi kaikki ottelunsa puolivälierien jälkeen. Suurimmaksi syyksi heikkoon menestymiseen Heikkilä nostaa jälleen joukkuetta vainonneet loukkaantumiset.
- Loukkaantumiset olivat meillä iso juttu myös pudotuspeleissä. Meillä oli toipilaita paljon jäällä, mutta lisäksi oli pahoja sairastumisia ja loukkaantumisia.
- Ei näitä asioita hirveästi voi tuoda esille pudotuspelien aikana. Osa pelaajista päätyy leikkauspöydälle meiltä nyt kauden päätyttyä.
Bluesin sairaslista oli pitkä Kärppiä vastaan käydyssä välieräsarjassa.
- Kent Mandervilleltä murtui sormi Tappara-sarjassa, Markku Hurmeelta murtui jalka, Tuomas Eskelisellä olkapää meni rikki, samoin Kari Kaltolla. Paljon oli sellaisia pelaajia, jotka vain pelasivat eivätkä pystyneet ollenkaan harjoittelemaan. Lääkäri parsi miehet kokoon, että saatiin joukkue kentälle.
- Esimerkiksi Jari Tolsa saatiin takaisin pudotuspeleihin. Hän jaksoi pitkän tauon jälkeen hyvin, mutta ei tietenkään niin hyvin kuin jos olisi saanut pelata ja harjoitella koko ajan.
”Tauko on päivän sana”
Heikkilän ura jatkuu ensi kaudella jossain muualla kuin Bluesissa. Espoolaisjoukkueen tulevaisuutta väistyvä valmentaja ei osaa varmuudella arvioida.
- Vaikea on lähteä sanomaan mitään Bluesin tulevaisuudesta. Eri miehet ja eri ideat jatkavat työtä organisaatiossa. Samoin joukkue tulee muuttumaan jonkin verran.
Se on sitten niin monesta asiasta kiinni, miten se lähtee menemään eteenpäin.
Jatkuvuutta Bluesin valmennuksessa tulee ensi kaudella edustamaan kaksi vuotta Heikkilän apuna valmentanut Petri Matikainen. Heikkilä ei näe Matikaista mitenkään erityisen erityyppisenä valmentajana kuin hän itse. Heikkilä muistuttaa, että päävalmentaja on kuitenkin se, joka kantaa vastuun.
- En ole Petriä nähnyt päävalmentajan roolissa, joten vaikea on arvioida häntä päävalmentajana. Me ollaan jaettu noita töitä siten keskenämme, että minä kannan vastuun ja hän on paljon vetänyt jääharjoituksia eli tuota rutiinipuolta.
- Vasta vastuun mukana ja vaikkapa useamman tappion putkessa punnitaan sitten henkinen kapasiteetti valmentajalta. Sitä en osaa arvailla, miten kukakin tällaisessa tilanteessa sitten reagoi asioihin. Se on sitä päävalmentajan arkea.
Oma tulevaisuus Heikkilällä on vielä täysin auki. Rankan kauden jälkeen päävalmentajan vastuuta kantanut kaipaa ainakin hieman lepoa alkuun.
- Ensi kausi ei ole vielä hahmottunut ollenkaan. Tauko on nyt päivän sana.