Maalivahti Janne Juvonen pääsi tositoimiin viime vuonna yhdessä ottelussa, mutta tänä vuonna hän jäänee ilman peliminuutteja. Puolustajista Juuso Vainion lisäksi mukana oli Ville Pokka. Hyökkäyksestä aikaisempaa kisakokemusta on Teuvo Teräväisellä ja Artturi Lehkosella.
Suomi päätyi putoamissarjaan viime vuoden kisoissa, vaikka se voittikin kaksi neljästä ottelustaan. Ero syntyi siinä, että Sveitsi kaatui vasta voittomaalikilpailussa, ja että käkikellomaa piinasi pisteen arvoisesti myös Ruotsia ja Tsekkiä.
− On selvää, että viime vuonna lähdettiin kovin odotuksin kisoihin, niinkuin arvokisoihin pitääkin lähteä. Emme kuitenkaan saaneet itsestämme irti sitä mitä piti, ja sitten koko homma levisi käsiin.
Vainion omat kisakokemukset olivat yllättäviä:
− Kun tuli nuorempana sisään, oppi paljon itsekin asioita. Koko kisat olivat tavallaan yllätys. Nyt kun on toista vuotta mukana, voi paljon rauhallisemmin mielin lähteä pelaamaan, hän sanoo.
− Oli iso yllätys jo se, että pääsin mukaan. Toki sitä edelsi hyvä kausi, Vainio myöntää.
Suomen 1994-syntyneiden puolustus on ollut jo vuosia huipputasoa. Vainio ei yllättänyt Olli Määtän ja Rasmus Ristolaisen pääsemisestä NHL:ään jo tämän kauden aikana.
− Sama kärki siellä on ollut aina siitä asti, kun maajoukkuetoimintaa aloiteltiin. Vuosi vuodelta ollaan siirrytty eteenpäin ja nyt parhaat pelaavat NHL:ää. Varmaan yksi kovimpia puolustajien ikäluokkia moneen vuosikymmeneen, Vainio arvioi.
− Määttä Londonissa ja Ristolainen TPS:ssä pelasivat hyvät kaudet. En yhtään ihmettele heidän pääsyään NHL:ään. Varsinkin Penguinsiin on vaikea murtautua, kun katsoo niitä pakkipareja.
Ikäluokasta NHL-sopimukset ovat jo Määtän, Ristolaisen sekä Mikko Vainosen taskussa. Ensi vuodeksi Pokka liittyy todennäköisesti mukaan tuohon joukkoon.
− Se on hyvä juttu. Ei Suomella liikaa pelaajia NHL:ssä ole, varsinkaan puolustajia, Vainio iloitsee.
Tasaisuus hakusessa
Liigassa Vainio on pelannut tällä kaudella 19 ottelua HPK:ssa tehoin 3+3.
− Olen tyytyväinen siihen, miten olen pelannut vaatimustasooni ja tavoitteisiini nähden. Ei saa olla kuitenkaan liian tyytyväinen, sillä se tappaa kehityksen.
Vainio on kärsinyt jonkun verran sivussa, sillä hän on kärsinyt useammastakin loukkaantumisista. Pahin niistä oli rannevamma, joka piti hänet sivussa kolmesta neljään viikkoa.
Nuorten pelaajien ongelmana on usein tasaisuuden löytyminen.
− Välillä tuntuu, että kulkee hyvin ja välillä ei. On vaikeaa löytää ne rutiinit, miten valmistautuu jokaiseen treenipäivään ja peliin.
Maajoukkueessa roolista Vainio ei vielä osannut sanoa mitään. Ylivoimaa joukkue harjoitteli ensimmäistä kertaa keskiviikkoiltana, ja erikoistilannekentälliset selviävät vasta silloin.
Suomen joukkuessa olevasta yhdeksästä puolustajasta peräti viisi ampuu oikealta, Vainio niiden joukossa.
− Yllätti minutkin, että noin monta otettiin mukaan. Mutta varmasti se on suunniteltu juttu. Treeneissä jokaiseen neljään pakkipariin löytyy left-right, Vainio kertoo.
Vainio on harjoitusringissä ollut Mikko Lehtosen pakkiparina.
Vaikka kisat ovatkin Vainiolle toiset, häneltä jäivät kokematta nuorten kisat Pohjois-Amerikassa. Ensi vuodesta eteenpäin Kanada järjestää kisat joka toinen vuosi, parittomina vuosina loppuvat nuorten MM-kisat ovat vaahteranlehtipaidoille kotikisat.
− Olisihan se ollut hieno juttu, jos Kanadassa olisi ollut nyt kisat tyrkyllä. Voisi kokea joulun ja uudenvuoden siellä. Mutta kisat ovat kisat, missä tahansa ne ovatkin, Vainio myöntää.
