Suoraan iltajäiden jälkeen pöydän ääreen istahtaa haastattelun alusta loppuun hymyilevä ja energinen Ryan Ruikka. Puhe kääntyy heti miehen erehdyttävästi suomalaiselta kuulostavaan sukunimeen, ja se nostaa hymyn amerikkalaisen huulille.
- Itse lausun sen raikka, mutta täällä Suomessa kaikki sanovat ruiika, jenkki naurahtaa.
- Mutta se johtuu siitä, että se on suomalainen sukunimi.
Ruikan suku on asunut Michiganissa jo muutaman sukupolven ajan, mutta suvun juuret ovat peräisin Suomen joulukaupungista Rovaniemeltä. Sieltä isoisoisoisä Ruikka perheineen lähti Michiganiin Upper Peninsulaan, joka on tunnettu niin suomalaisista, ruotsalaisita kuin italialaisistakin maahanmuuttajista.
Vaikka Suomi maana oli ennestään tuttu, oli Turku uusi ulottuvuus. Siitä huolimatta kotiutuminen on tapahtunut onnistuneesti.
- Tykkään olla täällä paljon. Kaikki ovat olleet mukavia ja jääkiekko täällä on hienoa. Olen myös käynyt kalastamassa, Ruikka intoilee.
Nuori jenkki on myös päässyt hyvin joukkueeseen sisälle. Pukukopissa puhutaan kiitettävästi englantia, ja uudet joukkuetoverit ovat ottaneet tulokkaan innostunein mielin vastaan.
- On mukavaa, että muut puhuvat englantia. Etenkin yliopistossa opiskelevat pelaajat puhuvat paljon, eivätkä he pelkää tekevänsä virheitä puheessaan.
- Mikael (Salmivirta) istuu vieressäni pukukopissa, ja omien sanojensa mukaan hän tykkää harjoitella puhumista kanssani, Ruikka hymyilee.
Matkaan nuorella iällä
Ruikka on nuoreen ikäänsä nähden reissanut paljon eri osavaltioiden välillä. Hän syntyi Ohiossa Toledon kaupungissa, mutta kotikaupungikseen hän nimeää Chelsean Michiganissa. Sieltä nuoren lukiolais matka jääkiekkoilijana alkoi.
- Pelasin Chelseassa lukiotasolla jääkiekkoa ja heti valmistuttuani lähdin Nebraskaan. Siellä pelasin USHL:ää (United States Hockey League) Lincoln Starin riveissä.
Nebraskaan lähtiessään nuori Ruikka oli vasta 18-vuotias. Seikkailunhaluinen ja kokemuksia kaipaava nuorukainen ei kuitenkaan pahemmin koti-ikävää potenut.
- Kotikaupunkiini oli 13 tunnin ajomatka ja olihan se paikka keskellä ei-mitään, maissipeltoja ja sen sellaista. En kuitenkaan ikävöinyt kotiin. Asuin sijaisperheessä ja he huolehtivat minusta. Se oli kuin toinen perhe, Ruikka kehuu.
Kokemuksena Nebraska oli korvaamaton. Nuori pelaaja sai sen mitä lähtikin hakemaan.
- Siitä liigasta (USHL) tulee paljon hyviä pelaajia. Se oli minulle yksi iso oppitunti siitä, miten paljon vaatii tulla hyväksi pelaajaksi.
Yliopistokiekkoa Bostonissa
Kaudella 2010-2011 Ruikka siirtyi pelaamaan Bostonin yliopistojoukkueen riveihin. Ennen tätä hän omisti kuitenkin kaksi kokonaista kautta jollekin aivan muulle: uuden yliopisto-opiskelijan täytyi ensimmäisenä vuonna päästä kiinni talouden ja matematiikan opintoihinsa.
- Ensimmäisenä vuonna vain opiskelin ja harjoittelin. Toisena vuonna taas sitten en päässyt pelaamaan polvivamman takia. Se vei minulta koko kauden.
Kuulostaa vaikealta tehtävältä yhdistää yliopisto-opinnot ja jääkiekko. Miten molemmille aikaavieville asioille oikein löytyy tilaa?
- Bostonissa se oli hieman haastavaa. Onneksi meillä oli vain yhdet harjoituksen päivässä ja nekin olivat iltapäivisin, joten aamulla pystyi käymään luennoilla ja iltaisin oli aikaa kotitehtäville, pakki kertoo.
Ruikka ei kuitenkaan koskaan laiminlyönyt opiskeluja jääkiekon takia.
- Olin hyvä opiskelija. Kävin kaikilla luennoilla! Enkä juhlinut liikaa, jenkkipuolustaja naurahtaa.
Jenkkipakki suorittaa loppuja opintojaan Turusta käsin. Työtä on kuitenkin enää niin vähän, että Suomessa urheilun ja opiskelun yhdistäminen on helppoa.
- Opiskelen aina vähän vapaa-aikanani. Minulla on enää puolitoista kurssia jäljellä. Olen jo niin pitkällä opinnoissa, ettei se häiritse jääkiekkoa.
Eurooppalainen jääkiekko veti puoleensa
Ruikan sopimus TUTOn kanssa julkistettiin toukokuun lopulla ja mies saapui Suomeen heinäkuun aikana. Mikä oikeastaan tuo amerikkalaisen Suomeen?
- En päässyt mihinkään NHL-joukkueeseen, mutta olisin kyllä voinut jäädä pelaamaan itärannikolle kiekkoa. Halusin kuitenkin tulla Eurooppaan ja agenttini löysikin ensimmäisenä paikan Suomesta, Ruikka valottaa tulonsa taustoja.
- Olen puhunut paljon Eurooppaan tulleiden pelaajien kanssa ja he ovat pitäneet täällä pelaamista hienona kokemuksena.
Kun tieto Suomeen lähdöstä kantautui amerikkalaisen korviin, oli hänellä Suomesta ainakin yksi henkilö, jolta kysyä, oliko pohjoinen maa mistään kotoisin. Nykyään Tapparan riveissä pelaava Chris Connolly oli Ruikan luokkakaveri Bostonissa ja silloisen yliopistojoukkueensa kapteeni. Pojat ovat edelleen aktiivisesti yhteyksissä.
- Puhuin hänen kanssaan asiasta, kun piti päättää, lähdenkö tänne vai en. Hän kehui maata ja erityisesti sen jääkiekkoa, puolustaja kertoo.
Toinen Ruikan vanha pelikaveri löytyy myös läheltä. Porin Ässien paidassa tällä kaudella pelaava Colby Cohen kuuluu myös Ruikan vanhoihin opiskelukavereihin. Nuorukainen toivookin tapaavansa vanhoja ystäviään pian.
- Pori ja Tampere eivät ole kaukana. Kauden aikana uskon tapaavani heitä, koska matkustelemme paljon. Kämppäkaverini Niko Palonen on Porista, joten ehkä pääsen joskus hänen mukanaan sinne, puolustaja toivoo.
Ruikka saapui TUTOon samoihin aikoihin toisen pohjoisamerikkalaisen pakin kanssa. Kanadalainen Jordan Dewey joutui kuitenkin lähtemään Turusta. Ruikka koki luonnollisesti Deweyn lähdön harmillisena.
- Oli surullista katsoa hänen lähtöään. Me asuimme yhdessä ja hänen tyttöystävänsäkin oli tullut tänne.
Dewey pääsi kuitenkin tryout-sopimuksella kokeilemaan Ranskan pääsarjaan, ja Ruikka näkee tämän hyvänä ratkaisuna. Kanadanranskalaisen pääsy lähemmäs omaa äidinkieltään auttaa varmasti.
- Hän viihtyy uudessa paikassa hyvin. Hän sanoi, ettei sovi paikkoihin, joissa hänellä on vaikeuksia ymmärtää mitä pelaajat ja valmentajat puhuvat. Täällä valmentajat puhuvat lähes kaiken suomeksi ja hän koki sen hankalaksi.
Puolustaja itsekään ei puhu sanaakaan suomea, mutta turvautuu joukkuetovereihinsa kielimuurin yllättäessä.
- Joudun itsekin kysymään muilta pojilta mitä valmentajat esimerkiksi harjoituksissa kertovat.
Pakki ei kuitenkaan koe tätä mitenkään vaikeaksi. Pelin tiimellyksessä, kun apua tulkkaamiseen on vaikeampi saada, Ruikka vain keskittyy peliin. Hän luottaa siihen, että valmentajat tulevat kyllä henkilökohtaisesti juttelemaan, jos jotain merkittävää parantamisenvaraa löytyy.
- Koitan jostakin päätellä mitä he sanovat. Keskityn kuitenkin vain peliin. He sanovat kyllä jos minun täytyy tehdä jotain eri tavalla, jatkaa Ruikka.
Suomalainen jääkiekko houkuttelee jäämään
Ennen varsinaisen kauden alkua on vaikea mennä sanomaan mitään siitä, miltä tuleva kausi näyttää. Kuten toimenkuvaan kuuluu, myös amerikkalainen valaa uskoa omiinsa ja näkee joukkueessaan paljon onnistujia.
- Tässä vaiheessa on vaikea sanoa, mutta meillä on paljon pelaajia, joilla on mahdollisuuksia loistaa. Itse en ole vielä nähnyt kaikkia muita joukkueita, joten en tiedä minkälaista taitoa muualta löytyy, puolustaja toteaa.
Ruikka ei usko, että hänet on hankittu TUTOon vain jostain yhdestä tietystä syystä. Suomeen hän kuitenkin haluaisi jäädä ja mielessä on käynyt myös mahdollisuudet SM-liigassa.
- En näe itselläni mitään yhtä erityistä paikkaa tässä joukkueessa. Uskon että valmentajat antavat minun pelata paljon ja toivottavasti kaikki menee hyvin, jotta voisin seuraavalla kaudella nousta liigatasolle.
Suomalaisessa jääkiekossa Ruikkaa kiehtoo sama, mikä muitakin pohjoisamerikkalaisia pelaajia: kaukalon koko. Pelin erilaisuus on yksi niistä syistä miksi Suomessa pelaaminen jatkossakin miellyttäisi nuorta amerikkalaista.
- Jääkiekko on kyllä erilaista täällä, mutta tykkään siitä. Kaukalo on isompi ja täällä pelaajilla on enemmän kiekollisia kykyjä. Täällä saat rauhassa käyttää kiekkoa, kun taas Amerikassa kiekko liikkuu nopeampaa.
Ennen sen suurempia liiga- tai mestaruushaaveita on kuitenkin polkaistava käyntiin tämä ensimmäinenkin Mestis-kausi. Kiekko putoaa Kupittaalla jäähän keskiviikkona 11.9., kun TUTO kohtaa kauden avausottelussa Vaasan Sportin.
Taisto kannusta on kovaa ja joka ilta kaukalossa täytyy antaa kaikkensa. Sen tietää myös Ryan Ruikka.
- Tällä ryhmällä on kykyjä mennä pudotuspeleihin tällä kaudella. Kunhan nautimme tästä, meillä on mahdollisuus voittaa jotain.