Florida Panthers aloitti kauden ensimmäisen tosipelinsä hyvin, mutta putosi toisessa erässä Chicago Blackhawksin vauhdista. Blackhawks meni kerta toisensa jälkeen johtoon, mutta Panthers roikkui mukana pitkälti maalivahtinsa Tomas Vokounin torjuntojen ansiosta. Joka kerralla Panthers nousi takaisin tasatilanteeseen. Vokounin mielestä joukkueen venymiskyky onkin yksi niistä asioista, jotka tekevät siitä tänä vuonna paremman.
– Nyt meillä on riittävästi tulivoimaa, että voimme tulla takaa tasoihin, oli tilanne sitten mikä hyvänsä, tshekkivahti uskoo.
Erityisesti ottelun päätöserä oli melkoista ilotulitusta Vokounin maalilla. Blackhawks laukoi joka paikasta, Vokoun torjui kerta toisensa jälkeen. Torjunnat eivät välttämättä olleet kontrolloituja, mutta tehokkaita ne olivat.
– Yritin vain pysäyttää kiekon. Aina ei voi vaikuttaa siihen, montako kertaa joutuu torjumaan, Vokoun selitti.
Vokounin torjunnat veivät Panthersin aina voittomaalikilpailuun asti. Siinä Vokoun oli voimaton Blackhawks-kapteeni Jonathan Toewsin harhautuksen edessä. Toisena Blackhawks lähetti laukomaan Patrick Kanen, joka oli varsinaisella peliajalla joukkueensa kahden ensimmäisen maalin takana.
Ensimmäisen osuman Kane hyökkääjä teki läpiajon päätteeksi harhauttamalla Vokounin jäihin. Toisessakin hän vei Vokounin ulos, mutta kiekko jäi pomppimaan maalin eteen. Sisään sen suti Dustin Byfuglien. Vokoun siis tiesi, mitä odottaa.
– Hän harhautti minut pari kertaa siirtämällä rystylle. On todella vaikea peittää oikea kulma, koska hän pystyy niin nopeasti nostamaan kiekon patjan yli. Yritin pelata mailalla, ettei hän pääsisi niin lähelle minua. Se taisi toimia, sillä hän kadotti kiekon, Vokoun kertasi ottelun avaintorjuntaa.
Helsingin Areenan yleisö seurasi ottelua suhteellisen hiljaisena läpi koko ottelun, mutta voittomaalikilpailussa Ville Koistisen nimi sai sen hereille. Vokounillekin ottelun kohokohta oli sen päätös.
– Sellaisten hetkien vuoksi sitä pelaa. Jos niistä hetkistä ei nauttisi, olisi jossain ihan muualla. Siitähän tässä on kyse, että voi jättää merkkinsä.
Helsingistä hyviä ja huonoja muistoja
Vokounille Helsinki on tuttu kaupunki, sillä hän pelasi NHL:n työsulun aikana HIFK:n maalilla. Matkaoppaaksi hänestä ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan ollut.
– Enpä voi väittää muistavani kaupungista kovinkaan paljon. Asuin kaupungin toisella laidalla, Vokoun selitti hiukan anteeksipyytelevään sävyyn.
– Se oli kuitenkin hienoa aikaa. IFK:ssa oli hieno pelata, minua kohdeltiin hyvin. Kuten olen aiemminkin sanonut, peli täällä oli lähempänä NHL:ää kuin missään muualla.
IFK:ssa pelit päättyivät pettymykseen, kun nimekäs joukkue putosi jo puolivälierävaiheessa. Vokoun oli yksi niistä yksilöistä, jonka taso putosi selvästi runkosarjaan verrattuna.
– Olimme suursuosikki, mutta hävisimme ensimmäisen ottelun toisella jatkoajalla, Vokoun muistelee.
– Ehkäpä emme kestäneet paineita. Siitä on kuitenkin jo viisi vuotta aikaa, on vaikea sanoa, mikä meni todella meni vikaan.
