Olisiko teillä hetki aikaa puhua politiik... tarkoitan jääkiekosta?
Tai itse asiassa molemmista, sillä nämä kaksi limittyvät usein toisiinsa − mahdollinen MM-kisojen vieminen diktatuuriin tai lajin suurimman sarjan missio edistää tasa-arvoa ovat ajankohtaisimpia esimerkkejä.
Joidenkin mielestä politiikkaa ja urheilua ei saisi sekoittaa, toiset toivovat lajin suurimmilta tähdiltä nykyistä näkyvämpää kannanottoa esimerkiksi Black Lives Matter -liikkeen puolesta.
Jälkimmäinen kanta on sikäli relevantimpi, että NHL-tähtien yhteiskunnallinen aktiivisuus on vuosikymmeniä vanha ilmiö.
Richard otti omalla nimellään jyrkästi kantaa NHL:n silloisen presidentin Clarence Campbellin toimintaan väittäen tämän syrjivän NHL:n ranskankielisiä pelaajia.
Katsoin hiljattain mainion The Rocket -elokuvan, joka kuvaa maineikkaan maalitykin Maurice Richardin uraa ja elämää. Vuonna 2005 julkaistu elokuva nosti urheilullisten saavutusten ohella esille Richardin vähemmälle huomiolle jääneen uran kolumnistina.
Richardilla oli itse asiassa haamukirjoittaja, mutta yhtä kaikki hän otti omalla nimellään jyrkästikin kantaa muun muassa NHL:n silloisen presidentin Clarence Campbellin toimintaan väittäen tämän syrjivän NHL:n ranskankielisiä pelaajia.
Ranskankielisen Richardin näkemys saattoi hyvinkin olla puolueellinen, mutta supertähti ei epäröinyt puolustaa kielivähemmistön asemaa, vaikka Richardista kirjoitetun kirjan mukaan hän ei pitänyt itseään poliittisena.
Joka tapauksessa vuonna 1953 Richard kutsui viimeiseksi jääneessä kolumnissaan Campbelliä diktaattoriksi ja ilmoitti olevansa valmis jättämään NHL:n, jos sen johtajaa ei sovi kritisoida. Richard jäi sillä kertaa ilman sanktiota, ja lehden seuraavassa numerossa oli anteeksipyyntö Campbellille − sitä tosiaan yleisesti epäillään Montréal Canadiensin GM:n Frank J. Selken kirjoittamaksi.
Sen sijaan vuonna 1955 Campbell antoi Richardille pelikieltoa, minkä seuraukset nousivat odottamattoman suuriin sfääreihin. Sen kun voidaan nähdä myötävaikuttaneen Kanadan sisäiseen historiaan.
Runkosarjan loppupuolella Richard oli ensimmäistä kertaa urallaan kiinni pistepörssin voitossa. Ottelussa Boston Bruinsia vastaan Richard lähti kostoretkelle saatuaan korkeasta mailasta osuman kasvoihinsa, ja kahakan aikana tähtihyökkääjä lopulta löi linjatuomaria. Seurauksena oli pelikielto runkosarjan ja pudotuspelien loppuun asti, mitä etenkin Montréalissa pidettiin epäreiluna.
Saamistaan tappouhkauksista huolimatta Campbell tuli paikan päälle Canadiensin seuraavaan kotiotteluun, mutta joutui paikallisten fanien maalitauluksi. Hallissa ja hallin ulkopuolella puhkesi massiivinen mellakka, jota myöhemmin alettiin kutsua nimellä Richard Riot. Mellakkaa pidetään yleisesti alkusysäyksenä ranskankielisten kanadalaisten nousulle kohti tasaveroista asemaa englanninkielisen västön kanssa.
Vaikka Richard ei halunnutkaan profiloitua yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi vaan pelkästään pelata jääkiekkoa, tuli hän ohimennen ainakin vauhdittaneeksi Kanadan ranskankielisen väestön aseman parantumista. Työ on kuitenkin kesken, sillä vielä 2000-luvulla Sean Averyn kommentit kanadanranskalaisista neitimäisinä pelaajina englanninkielisiin verrattuna herättivät pohdintaa NHL:n ennakkoluuloisesta suhtautumisesta eurooppalaisiin ja ranskankielisiin pelaajiin. Vuonna 2009 puolestaan lähes 300 NHL-ottelun veteraani Robert Sirois väitti kirjassaan NHL:n systemaattisesti syrjivän quebeciläistaustaisia pelaajia.
Myöhemmin on ilmennyt esimerkiksi homofobista herjausta ja laajempana ilmiönä rasismia Pohjois-Amerikan eri sarjatasoilla − tummaihoiset pelaajat ovat joutuneet kohtaamaan rasistista solvausta niin valmentajien, kanssapelaajien kuin fanien taholta.
Samaan aikaan ympäröivässä yhteiskunnassa kuohuu, ja etniset vähemmistöt yrittävät rimpuilla kohti parempaa yhteiskunnallista asemaa – NHL-pelaajista kannanottoja ovat tehneet muun muassa Matt Dumba, Ryan Reaves ja myös valkoihoiset tähdet Tyler Seguin ja Robin Lehner, jotka ovat osoittaneet tukensa BLM-liikkeelle.
Vaikka Richard joutui antamaan nimensä mellakalle, on hän pysynyt rakastettuna hahmona. Myös BLM-liikkeen ympärillä on ollut väkivaltaisia mellakoita, mutta NHL-tähdet eivät niihin liity, vaan pyrkimyksenä on ollut edistää tasa-arvoa ja kitkeä rasismia – koskien sekä yhteiskuntaa että kiekkokaukaloita.
50-luvulla Maurice Richardista tuli osin tahtomattaan poliittinen vaikuttaja, mutta tämän vuosituhannen NHL-tähdet ottavat tietoisesti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin.
Koska urheilua ei saa erotettua yhteiskunnasta.