Melkein 6000 katsojan Satakunnan paikallisottelu, ja Ässien Ben Blood joutuu puolustuspäädyssä paikkaamaan osittain omaakin sähellystään taklauksella. Kohteena ollut Roni Sevänen tekee kauden avausmaalinsa, mutta valitettavasti loukkaantuu Bloodin taklauksen seurauksena.
Seväsen peli jää kesken.
Ennaltaehkäisevä puuttuminen hankaloittaa Bloodin ammatinharjoittamista.
Sitten nähdäänkin liian yleinen tapahtuma. Taklatun pelaajan joukkue protestoi raivokkaasti, mutta se on normaalia. Tunne kuuluu peliin, eikä joukkuekaverin kolhua jätetä ikinä huomioimatta.
Ikävä, mutta yleinen tapahtuma on, että Bloodin osuus tilanteeseen noteerataan erittäin tarkasti. Koolla on ryhmä tuomareita keskustelemassa, ja lopulta päätös on yksiselitteinen: Blood ajetaan ottelusta ulos.
Selvät rikkeet täytyy kitkeä pois, eikä törkeyksiä kuulukaan sallia. Tätä mieltä ovat kaikki lajin parissa toimivat.
Bloodin eriarvoisuus kanssapelaajiinsa nähden vain alkaa saada naurettavia mittasuhteita. Kun oman tai vastustajan maalin edessä tulee pelikatko ja Blood on menossa mukana, alkaa valtava kuhina, kun vähintään puolet neljästä oikeudenjakajasta ryntäävät yhdysvaltalaispakin puheille selittämään, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Totuus on, että näistä tilanteista jaetaan myös yksipuolisia jäähyjä pelkästään Bloodille, koska kaikki muistavat 28-vuotiaan puolustajan maineen menneiltä kausilta.
Ennaltaehkäisevä puuttuminen toimii monella elämän osa-alueella, mutta tässä tapauksessa se hankaloittaa Bloodin ammatinharjoittamista. Mikä on ehdottoman väärin satavuotiaassa Suomessa.
Blood on ottanut ison nipun täysin aiheellisia jäähyjä, mutta hiljalleen on koossa peräkärryllinen lahjana saatujakin.
Me kaikki, joilla on varsinkin vanhempia sisaruksia perheessämme, muistamme elämän lainalaisuuksista sen, että kun tarpeeksi kauan provosoi, saattaa joskus myös kopsahtaa osuma kohdalleen.
Samaa pätee Bloodiin. Hänellä on täysin vastaansanomatonta historiaa epämääräisistä tilanteista, mutta silti varmuuden vuoksi rankaiseminen lähentelee jo kiusaamista. Jos jatkuvasti joutuu jäähylle ilman todellista syytä, on järjestelmältä pelkkää tekopyhyyttä tulla viisastelemaan mahdollisen ylilyönnin jälkeen.
Siitä huolimatta, että kukaan ei ylilyöntejä hyväksy.
Todellisia räjähdysherkkiä pelaajia on viime vuosina ollut Liigassa aivan marginaalisen vähän. Jokaiseen maalineduskahakkaan ei siis tarvitse lähteä rauhanturvaajan elkein. HIFK:n Trevor Gillies ei murentanut Liigan uskottavuutta ja olemassaoloa, eikä lopulta Ässien Josh Grattoniakaan muisteta tekemistään kauheuksista.
Voisiko Bloodin kohdalla antaa pelin näyttää? Jokainen osapuoli tietää, että seuraavasta pimahduksesta loppukausi meneekin katsomon puolella.
Liigan kurinpito ainakin näytti tuomareiden ja muun valvontakoneiston suuntaan sen, että jokainen luistimenpiirto jään pintaan ei välttämättä ole aihe rangaistukselle.
