Peliään turnauksen loppupuolella ihailtavasti tiivistänyt Suomen joukkue lähtee loppuotteluun haastajana. Venäläisten päävalmentaja Oleg Znarok hommasi lapsellisella kurkunleikkaustöppäyksellään itsensä sivuun joukkueen aitiosta, mutta päävalmentajan lisäksi Suomen pitää vielä pysäyttää naapurimaamme joukkue kentällä.
Tällä kertaa leijonien pitää ottaa isännän ote kiekosta ja pitää peliväline pois venäläisiltä ottelun alusta loppuun.
Erkka Westerlundilla vaikuttaa olevan velhon ote joukkueeseensa. Pelitavan merkitystä vähätellyt Westerlund on nostanut loppuottelun tärkeimmän korttinsa painottamalla kiekonhallinnan merkitystä.
Sotšin turnauksessa sooloilevaa peliä esittänyt Venäjä antoi tähän avaimet itse. Nyt Suomella on aikaisempaa isompi urakka edessä, sillä Venäjä on ollut kisoissa erittäin kiekollinen koko joukkueena.
On turha haikailla sooloilevien stereotypioiden perään, kun äärimmäisen taitavat venäläiset ovat oppineet pelaamaan taas joukkuepeliä, jossa suurimmatkin tähdet pelaavat toisilleen sekä vain sopivan mittaisia vaihtoja.
Ensimmäisessä kohtaamisessa tämä oli myrkkyä Suomelle. Tällä kertaa Leijonien pitää ottaa isännän ote kiekosta ja pitää peliväline pois venäläisiltä ottelun alusta loppuun.
Tšekkiä vastaan sapluuna toimi ihailtavasti. Nyt pitää tämän päälle toivoa, että Sergei Bobrovski joutuu ottamaan vastaan suomalaisten laukauksia nopeiden syöttöketjujen päätteeksi. Silloin voimme nähdä muurina pidetyltä Bobrovskilta sopivasti ylipelaamista.
Pöytä loppuotteluun on katettu. Nyt on Venäjän viisikoiden vuoro nauttia Suomen tiiviistä siniviivasta ja oman alueen keskustasta, joka levittää venäläiset irti yhtenäisistä hyökkäyksistä. Sen jälkeen venäläisten kommunikaatio ei kulje kaukalossa eikä valmentajilta pelaajille.
Herra Znarok, teille on puhelu. Rikkinäinen puhelin, olkaa hyvä.
