Kotimaisten NHL-intoilijoiden kulttuuri on jo pitkään vaikuttanut siltä, että omia maanmiehiä pitää aliarvostaa ja –korostaa. Itse kiinnitin näkökulmaan ensimmäisen kerran huomiota vasta Stanley Cup-finaaleissa, kun huomasin Detroitin huipputaitavan Ville Leinon kuuluvan suomalaisten epäsuosioon.
Pahimmin näihin fanaatikkoihin iskee se, että suurta yleisöä kiinnostavat kotimaiset supertähdet ovat valokeilassa valtakuntamme jokaisessa urheilu-uutisia tarjoavassa mediassa.
Erityisen pahasti tähän mielenlaatuun kolahtaa nyt, kun joka tuutti täyttyy kenties kaikkien aikojen kovimmasta suomalaissiirrosta. Itse odotankin sitä hammastenkiristystä, kun NHL:ää aktiivisesti seuraavat suomalaiset mainostavat jättävänsä Ducksin pelien seuraamisen kokonaan, kun seurassa pelaa liikaa suosittuja suomalaisia.
Toisessa ääripäässä tavallinen penkkiurheilija ei ole pysyä housuissaan, kun Vancouverin olympialaisiin valmistautuvat suomalaiset lyövät voimansa yhteen myös seurajoukkueessa. Anaheimista tuli kertaheitolla satunnaisseuraajan mielestä kiinnostavin NHL-seura.
Montreal Canadiensin kaikkien aikojen ensimmäisen eurooppalaiskapteenin siirtyminen mihin tahansa seuraan on ehdottomasti kova juttu Suomessa. Nyt, kun Koivu siirtyi nimenomaan Ducksiin, on vuosituhannen kiinnostavin parivaljakko suomalaisnäkökulmasta syntynyt: samassa seurassa pelaa kaksi kotimaisen jääkiekon aktiivipelaajista ylivoimaisesti legendaarisinta kiekkoilijaa.
Itse kehotankin jokaista Koivun ja Selänteen liittoutumisesta kiinnostunutta intoilevan täysin rinnoin. Tällaista herkkua meille NHL:n sunnuntaiseuraajille ei usein tarjoilla.
border="1" align="left" hspace="10">
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka ei ole ollut paikalla yhdessäkään NHL-ottelussa.