Lähdettäessä Minskin MM-turnaukseen olivat asetelmat suoraan kuin rakennustyömaan tai kouvolalaisen lukion ruokalinjastolta: kattausta luonnehdittiin sirkusvihanneksiksi, mutta edessä lojui yksi papu ja epämääräinen kasa harmaita porkkanoita.
Joukkue ei ollut varsinaisesti se, mitä mediassa ja kotisohvilla odotettiin. Otteluohjelmakaan ei miellyttänyt. Olin kironnut nämä kisat alimpaan helvettiin jo ennen avausottelua, enkä uskonut vaaleanpunaisimmissa unelmissanikaan finaalipaikkaan.
Mutta sitten tuli se tiistai-ilta.
Sveitsi voitti Latvian turnauksen alkusarjan viimeisessä ottelussa ja näin ollen takasi Suomelle paikan puolivälierissä. Jatkopaikan myötä Leijonat oli välttänyt pahimman kauhuskenaarion ja tehnyt tuulipukukansan tyytyväiseksi.
Jossain keskiviikon ja torstain välisenä yönä leijonaleirissä tapahtui kuitenkin finaalipaikan kannalta tärkein välähdys. Edellä mainitun "minimitavoitteen" ollessa saavutettu joukkueen pohdittavana oli ainoastaan yksi kysymys: mitä menetettävää meillä on?
Aivan, ei mitään.
Suomen joukkueessa pelaavat 15 ensikertalaista kulkivat koppikäytävällä huuli pyöreänä, kun vastaan käveli makuuhuoneen seinillä roikkuvista julisteista tuttuja kasvoja. Liigan jäähypörssin voittaja Jyri Marttinen kohtasi kentällä Washington Capitalsin Aleksandr Ovetškinin ja vasta 19-vuotias Juuse Saros Sergei Bobrovskin. Tilanne oli sanalla sanoen absurdi.
Puolivälieräpaikan myötä Ranskan viininkulutukseen verrattavissa oleva painolasti oli pudonnut Suomen harteilta. Leijona alkoi pelata täysin eri tavalla kuin aikaisemmin.
Puolivälieräpaikan myötä Ranskan viininkulutukseen verrattavissa oleva painolasti oli pudonnut Suomen harteilta.
Vapautuneesti.
Kanada-ottelu oli Suomelta rohkea ja lauantainen kamppailu Tšekkiä vastaan jatkoi samaa linjaa. Paikat, joista ennen kiekko heitettiin päätyyn, olivat näissä peleissä käyttökelpoisia vetopaikkoja. Vaikka peli ei ollut turnauksen aikana silmiä hivelevää, löysivät Leijonat aseet itseään isompia vastaan hämmästyttävän hyvin, kun sen aika lopulta tuli.
Minskin MM-turnaus jatkaa tämän vuoden maajoukkuetrendiä: joukkue vastaan yksilötaito. Nuorten MM-turnauksesta ja Sotšin olympialaisista huolimatta Minskissä koettu herääminen on jotain erilaista. Se on sensaatio.
Siinä missä puolet suomalaisista heitti taulutelevisioitaan ikkunasta ulos, päätettiin Suomen joukkueessa tehdä iso liike. Vaikka 2014 olikin olympiavuosi, ei MM-kisoihin tarvitse lähteä luistelemaan pää toisen ahterissa. Pekka Jormakan loukkaantumisesta ja pienmaita vastaan kituuttamisesta huolimatta Leijonalla on asennetta. Ennen torstaita kukaan ei tiennyt, että se asenne tulisi viemään pudotuspelien suurimman altavastaajan finaaliin saakka.
Vastoin kaikkia järjen ja logiikan periaatteita Erkka Westerlundin Leijonat päättivät kuunnella kesämökkinsä verhoihin pukeutunutta Juhani Tammista ja ottaa neuvosta vaarin: win the right games.
Sunnuntaina on vielä yksi peli jäljellä. Aika näyttää, onko se Leijonille the right game.