Raimo Helmisen kutsuminen yhteen maaotteluun oli hieno ele ja kaikessa yllättävyydessään hyvä ratkaisu Jääkiekkoliitolta ja maajoukkueen johdolta. Se kuitenkin kertoo paljon Euro Hockey Tourin pelien merkityksestä, että jääkiekkomaajoukkueella on varaa tehdä tällainen pelin tuloksen kannalta riskialtis julkisuustemppu.
Euro Hockey Tour on maajoukkueille valmentautumista arvokisoihin, ei juuri mitään muuta. Eräs maajoukkuehyökkääjäkin totesi torstain Tshekki-pelin jälkeen Suomen onnistumista arvioidessaan, että "täähän on vaan eurotouria". Kiekkokansan keskuudessa suuri joukko suhtautuu nykyisiin europeleihin olankohautuksella.
Silti EHT on rahasampo osallistujamaiden jääkiekkoliitoille. Suomestakin löytyy aina riittävästi karjalalippiksiin ja sinisiin peruukkeihin sonnustautuneita faneja sekä janoisia yritysvieraita, jotta isäntämaan kotiotteluiden liput menevät mukavasti kaupaksi. Tätä huvia riittää ainakin vuoteen 2011, jonne nykyinen EHT-sopimus ulottuu. Jatkoakin luultavasti seuraa, miksipä sitä tuottoisaa konseptia muuttaisi.
| style="border: solid 1px #ddd; border-right: solid 1px #ddd; padding: 4px;">,, |
Onneksi pientä muutospainetta on olemassa. Saaliinjaolle haluaa muitakin maita kuin Suomi, Ruotsi, Venäjä ja Tshekki. On käsittämätöntä, että niinkin hyvillä kiekkomailla kuin Slovakialla ja Sveitsillä ei ole ollut mahdollisuuksia kohdata muita Euroopan huippumaita muuten kuin arvokisoissa. Valtavan yleisö- ja rahapotentiaalin tarjoava Saksa kelpaa hyvin joukon jatkoksi, ja pienempiä haastajamaita on useita. Näiden maiden jääkiekkoliitoissa katsellaan ärtyneenä pienen piirin EHT:tä ja harmitellaan omien kunnon maaotteluiden puutetta.
Tshekki, Ruotsi ja Venäjä eivät ole euroturneemiehistöillään paljon Slovakiaa ja Sveitsiä kiinnostavampia maajoukkueita, ne ovat vain historian vuoksi vakiintuneet Suomen kilpakumppaneiksi. Paikalleen jämähtäneessä kulttuurissa hyvät kiekkomaat ovat rajautuneet Euroopan pienen eliittipiirin ulkopuolelle. Aivan turhaan. Slovakialla on sentään tältä vuosikymmeneltä yhtä monta MM-mitalia kuin Venäjällä, ja "neljän suuren" ulkopuolelta on ponnistanut iso nippu hyviä NHL-pelaajia.
Suomen jääkiekkoliiton projektipäällikkö Kimmo Leinonen myönsi viime viikolla Jääkiekkojournalistit ry:lle järjestetyssä tilaisuudessa, että maaotteluyhteistyön laajentaminen on harkinnassa. Leinosen puheet eivät kuitenkaan luvanneet suuria. Nykyisestä EHT:stä ei haluta sen tuottoisuuden takia luopua, eikä kilpailukalenteria voida venyttää. Nykyisille EHT-viikoille voitaisiin ehkä lisätä yksittäisotteluita ja antaa niille jotain painoarvoa EM-sarjassa, Leinonen hahmotteli.
Eli siis EHT pelattaisiin nykymalliin ja niille peliviikoille lisättäisiin jokaiselle maalle joku irto-ottelu haastajamaita vastaan? No, saataisiinhan siinä vähän uutta tuulahdusta, mutta ajatus on urheilullisesti älytön. Irtopelien sisällyttäminen EM-sarjaan vaatisi jotain keinotekoista viritystä, eikä tiukkaan pelikalenteriin pidä lisätä näytösluonteisia otteluita.
Ennakkoluulot pois ja eurokiertue kerralla kunnon remonttiin. Vaikka se vaatisi lohkojakoa ja ylihehkutettujen Suomi−Ruotsi-otteluiden vähentämistä, kahdeksan joukkueen EM-sarja olisi kiinnostavampi kuin tämänhetkinen. Pelit ovat tympeää sarjatuotantokamaa, kun pienessä piirissä tahkotaan aina samoja maita vastaan samalla kaavalla.
Slovakiassa on useita nuoria kiekkoilijoita Marian Gaborikin ja kumppaneiden jalanjäljillä, Itävallassa pyritään seuraamaan Thomas Vanekin esimerkkiä, Sveitsissä kelpaa ihailla Mark Streitin pelejä Montrealin paidassa, ja saksalaisille Jochen Hecht ja Olaf Kölzig ovat hienoja esikuvia. Näiden miesten jalanjälkiä kulkevat pelaajat ansaitsevat kansainvälisen näyteikkunan muutenkin kuin MM-kisoissa. Olemme jo katsoneet riittävän pitkään pelkkiä jörgenjönssonien ja maksimsushinskien naamoja, haluamme nähdä myös uutta verta.
Vai onko pakko myöntää se tosiasiaksi, että liigakauden keskelle on mahdoton kehittää kiinnostavaa maaottelujärjestelmää?
Kirjoittaja on Jatkoajan päätoimittaja, joka lapsenuskoisesti toivoo jääkiekkobuumia Keski-Eurooppaan.