Jatkoajan NHL-toimittajat ilmaisevat kuukausittain mielipiteensä kuluneen sesongin merkittävimmistä tapahtumista. He pohtivat ketkä olivat kovimpia onnistujia ja missä suunnalla oli vielä peiliin katsomisen paikka. Tällä kertaa pohdinnan kohteeksi päätyivät taistelut pudotuspelipaikoista, sekä pelaajille jaettavien palkintojen loppusijoituspaikat.
Itäisen Konferenssin viimeisestä pudotuspelipaikasta käydään kiivasta taistelua. Minkä joukkueen uskot vievän viimeisen paikan auringossa?
Ville Lankinen: Vaaka näyttää kallistuvan Capitalsin puoleen sen puolustusongelmista huolimatta. Tämä johtuu tosin lähinnä siitä, että haastajien peli näyttää vielä heikommalta. Toronto on sukeltanut viime aikoina rajusti, kun taas Tampa Bayn kiriyritykset jäävät kerta toisensa jälkeen puolitiehen. Winnipeg puolestaan sortunee lopulta tehottomuuteensa. Näin ollen Washington nähdään pudotuspeleissä, mutta siellä sen tie katkeaa kyllä nopeasti.
Kimmo Vainikainen: Washington Capitals. Capitalsilla on omat ongelmansa. Kunnollisia keskushyökkääjiä ei ole, kun Nicklas Bäckströmin on sivussa. Myöskään toimivaa pelitapaa ei ole, kun taitopelaajat laitetaan rynnimään kiekkojen perään. Silti joukkueessa on tarpeeksi yksilöosaamista, jotta Capitalsin kausi jatkuu vielä keväällä.
Tampa Bay Lightningin kiri loppuu heti, kun Steven Stamkos hyytyy tai kun kakkosmaalivahtina uransa luonut Mathieu Garon väsähtää. Winnipeg Jetsin loppuohjelma on vaikea, sillä joukkue joutuu vieraisiin liian usein.
Juuso Sainio: Haluaisin ehdottomasti nähdä Toronto Maple Leafsin pudotuspeleissä, ja naureskella siitä seuraavaa maalivahdin julkista lynkkausta, mutta epätodennäköiseltä joukkueen pudotuspeleihin pääsy valitettavasti näyttää. En haluaisi kyllä Capitalsiakaan pudotuspeleissä nähdä, koska joukkue ei epätasaisella pelaamisellaan sitä paikkaa ansaitsisi. Jets on myös pohjimmiltaan niin huono joukkue, ettei sitä pitäisi pudotuspeleihin päästää.
Sanotaan siis että Toronto vetää huikean loppukevään ja raahaa itsensä pudotuspeleihin. Kesällä voimme kaikki seurata miten James Reimer saa toskalamaisen julkisen kivityksen, kun heikon joukkueen pudotuspeleistä tippuminen isketään suoraan nuoren maalivahdin niskaan.
Läntisen Konferenssin puolella tilanne on vieläkin sekavammassa solmussa. Teoriassa kahdeksan joukkuetta taistelee viivan molemmin puolin kynsin ja hampain viimeisestä kolmesta pudotuspelipaikasta. Miten näet viimeisten kolmen pudotuspelipaikan jakautuvan?
Lankinen: Mielestäni vapaita paikkoja on itse asiassa vielä neljä, sillä Phoenixin tilanne on kaikkea muuta kuin varma ja vakaa. Kojoottien helmikuu oli toki tulosten valossa aivan mahtava, mutta pelejä katsellessa tulee väkisinkin mieleen, että paluu arkeen on pian edessä. Joukkue on nojannut melko paljon Mike Smithin hyviin otteisiin, eikä niiden voi odottaa jatkuvan enää kovinkaan pitkään.
Veikkaankin siis, että ensin pudotuspelipaikan varmistavat Chicago, San Jose sekä Los Angeles. Kaikki kolme joukkuetta ovat viime aikoina alisuorittaneet pahasti, mutta kaikissa tapauksissa materiaalin pitäisi riittää huomattavasti parempaan loppukauteen. Viimeisestä pudotuspelipaikasta jäävät näin ollen taistelemaan Dallas ja Phoenix, ja pistetään nyt vaikka Kari Lehtosen mittaisella erolla Stars jatkoon.
Vainikainen: San Jose Sharks ja Chicago Blackhawks puskevat rutiinilla pudotuspeleihin. Sharks saa helpotusta ongelmiinsa, kun siirtorajalla hankitut Daniel Winnik ja T.J. Galiardi vahvistavat Sharksin alempia ketjuja ja alivoimaa. Blackhawksin kurssi kääntyy, kunhan kapteeni Jonathan Toews palaa. Viimeinen paikka on Los Angeles Kingsin. Sen takaa vaikka maalivahti Jonathan Quick yksin. Colorado Avalanchen hurmio ei kestä. Nuorten selkä notkahtaa ja maalivahti Semjon Varlamovin kuppi keittää, kun ensimmäinen suuri vastoinkäyminen tulee eteen.
Anaheim Ducksin paras potku meni pitkällä vieraspelikiertueella. Calgary Flames yskii ja painii loukkaantumisten kanssa.
Sainio: Vaikka Lankinen ei Phoenixin liitoon luotakaan, uskon sen vievän divisioonavoiton myötä kotiedun mukanaan pudotuspeleihin. Viivan päälle tiensä selvittävät vielä Colorado, Dallas sekä Chicago. San Josen maalivahtipeli tulee loppukauden aikana kostautumaan joukkueelle karulla tavalla, tiputtaen Sharksin pudotuspelien ulkopuolelle.
Perustellaan nyt vielä lyhyesti Starsin pudotuspelipaikka. Stars kiilaa itsensä kahdeksantena joukkueena pudotuspeleihin Lehtosen ja Jamie Bennin johdattamana. Benn ei yksinkertaisesti tule jäämään pudotuspeleistä ulos tällä kaudella. Mies on niin kova voittajaluonne, että saa varmasti yhdessä Brenden Morrow'n kanssa iskettyä joukkueen tarvittavaan liekkiin jotta paikka kahdeksan parhaan joukossa irtoaa.
Coloradon vahva vire kantaa aina kauden loppuun asti Matt Duchenen paluun myötä, ja Chicago saa riveihinsä takaisin kapteeni Jonathan Toewsin. Näistä ei sen enempää perustelua irtoa, eikä toisaalta ole tarviskaan.
Maalipörssin voitosta käydään enää kahden miehen välinen kilpailu, kun Steven Stamkos ja Jevgeni Malkin ovat ratkaisevan tuntuvalla karkumatkalla, Stamkosin pitäessä kärkitilaa. Viekö Lightning-hyökkääjä maalipörssin voiton, vai pystyykö Malkin vielä kuromaan eron kiinni?
Lankinen: Molemmat herrat mättävät varmasti maaleja myös maaliskuun aikana rutkasti, mutta kyllä tämä pysti Stamkosille menee. Ero on auttamatta liian suuri, eikä huippuvireen sammumista voi kummankaan osalta ounastella. Tampan tilanne on vieläpä sellainen, että vaihtoruletin päätteksi ykköskentälle on luvassa entistä enemmän vastuuta, mikä taas ruokkii Stamkosin maalivainua edelleen.
Vainikainen: Ei vie. Stamkos väsähtää jossain vaiheessa. Mies ei jaksa kantaa koko loppukautta Lightningia selässään. Malkin on osoittaut, että on pelipäällä pitelemätön. Venäläinen on jäänyt viimeisissä 34:ssä ottelussa pisteittä vain kuudesti.
Sainio: Malkin on tolkuttoman kovassa vireessä, mutta maaleja mies tulee latomaan korkeintaan samaan tahtiin kuin Stamkos. Pisteitä Penguins-sentteri tulee tekemään enemmän loppukauden aikana, mutta maalipörssin voitto karkaa miehen ulottumattomiin.
Malkinin toimiessa myös pelintekijänä ylivoimalla, on Stamkosin työnkuvana vain kiekon laukominen maaliin. Ja kun on työssään maailman paras, niin se on hyvin pitkälti taputeltu selväksi se maalipörssin voitto.
Malkin on myös vahvasti jahtaamassa NHL:n arvokkaimman pelaajan palkintoa, Hart Trophya. Kuka mielestäsi on tällä hetkellä vahvimmin kiinni kyseisessä palkinnossa? Olisiko tänä vuonna maalivahdin vuoro varastaa parrasvalot itselleen?
Lankinen: Hart vaikuttaa puolestaan olevan selvästi Malkinin heiniä. Mies on tässä kilvassa tällä hetkellä sen verran ylivoimainen, että todellisia haastajiakaan on vaikea keksiä. Henrik Lundqvist ja Pekka Rinne ovat toki pelanneet hyvin, mutta ainakin Rinteen tapauksessa kova puolustus saa myös osansa kunniasta. Tokihan Stamkos on puheissa mukana, ehkäpä jopa Erik Karlsson, mutta Malkin vie lopulta niin pistepörssin voiton kuin Hartinkin suvereenisti.
Vainikainen: Malkin. Venäläinen on ollut Sidney Crosbyn poissaolon aikana uskomaton. Hän ei ole loistanut vain pistetilastoissa, vaan on nostanut tasoaan myös muilla osa-alueilla, kuten aloituksissa. Malkin vie NHL:n pistepörssin, mutta se ei ole suurin syy Hart Trophyyn. Nykykunnossaan Malkin tekee jokaisesta joukkuetoveristaan astetta paremman.
Venäläisen pahin uhkaaja on New York Rangersin Henrik Lundqvist. Ruotsalainen on ollut äärimmäisen varma, mutta ei yhtä ilmiömäinen kuin Malkin.
Sainio: Penguins ei olisi missä nyt on, ellei Malkin olisi pelannut käsittämättömän hyvää kautta. Samoin voidaan todeta New York Rangersista ja Henrik Lundqvistista, sekä Nashville Predatorsista ja Pekka Rinteestä. Koukkaan kuitenkin ulkokaarteesta ohi, vedän ässän hihasta ja jaan pakan alta kortin missä lukee Claude Giroux. Philadelphia Flyers ei olisi puoliksikaan se joukkue mitä se on tällä kaudella ollut, ellei Claude Giroux olisi se pelaaja mikä miehestä on muodostunut.
Tästä mielipiteestä eivät varmasti monet pidä, mutta mielestäni Giroux on parempi pelaaja kuin Malkin. Kaiken kiekollisen taituruuden lisäksi Giroux on loistava alivoimapelaaja, joka lukee peliä käytännössä virheettömästi. Jos 30:n vuoden päästä pitäisi valita paras jääkiekkoilija jonka olen nähnyt pelaavan, harmittelisin Sidney Crosbyn aivotärähdyksien pilaamaa uraa, ja vastaisin ilman minkäänlaista epäröintiä tuon pelaajan olleen Claude Giroux.
Parhaan maalivahdin palkinnosta, Vezina Trophysta, käydään myös tiukka kisa tällä kaudella. Onko Pekka Rinteen vuoro olla toinen suomalainen Vezina-voittaja, viekö Henrik Lundqvist vihdoin palkinnon itselleen, vai onko joku muu maalivahti edellä mainittua kaksikkoakin etevämpi työssään?
Lankinen: Pidän Lundqvistia hienoisena ennakkosuosikkina, joskin Rinne on varmasti vahvin haastaja. Molemmat vahdit ovat olleet takuumiehiä joukkueidensa huippukausissa, ja vastuuta on tullut varsinkin Rinteelle enemmän kuin tarpeeksi. Ei pidä kuitenkaan unohtaa Los Angelesin Jonathan Quickia, joka on ollut Kings-maalilla suorastaan yllättävän hyvä. Quickin mahdollisuudet nousevat varsinkin, jos Los Angeles parantaa joukkueena peliään loppukautta kohden. Tämän taas ei pitäisi olla temppu eikä mikään, kun joukkueen viimeaikaisia otteita katsoo.
Vainikainen: Lundqvistin on romahdettava täydellistä, mikäli Rangers-vahti ei saa palkintoa. Ruotsalaisen tilastot ovat lähes ylivertaiset muihin maalivahteihin verrattuna. Hän on torjuntaprosenttitilastossa ensimmäisenä, hänellä on eniten nollapelejä ja hänen päästettyjen maalien keskiarvo on liigan toiseksi paras. Lundqvistin merkitys on ollut Rangersille suuri, etenkin kun joukkueen puolustuksessa on ollut loukkaantumisia.
Sainio: Kahden kisa. En usko Quickin haastavan Rinnettä ja Lundqvistia, varsinkin kun Kings saattaa jäädä ulos pudotuspeleistä.
Jos, ja tämä on aika iso "jos", mutta jos kävisi niin että Pekka Rinne ottaisi loppukauden aikana esimerkiksi 10 voittoa lisää tilastoihinsa, olisi miestä vaikea ohittaa Vezinaa jaettaessa. Henkilökohtaiset tilastot tulevat olemaan torjuntaprosentin ja päästettyjen maalien osalta kuitenkin hyvällä mallilla. Tuohon jos saisi vielä mukaan 45+ voittoa, olisi se niin kova saavutus että itse jakaisin palkinnon suomalaisvahdille.
Tällä hetkellä tuo on kolikonheittoon verrattavissa oleva tilanne. Väärin ei voi valita, kunhan valitsee Rinteen tai Lundqvistin.
Takaisin Itäiseen Konferenssiin. Kaakkoisen divisioonan voittaja saattaa päästä tänä vuonna pudotuspeleihin alhaisemmalla pistemäärällä, kuin mikä konferenssin viimeiseen pudotuspelipaikkaan oikeuttaisi. Pitäisikö pudotuspelipaikat ratkaista kokonaispistemäärällä, vai onko nykyinen systeemi mielestäsi oikea?
Lankinen: Kyllä nykyinen systeemi on hyvä. On mielestäni positiivinen asia, että konferenssien lisäksi löytyy pienempi yksikkö, jonka sisällä kisata mestaruudesta. Tämä luo oikealla tavalla jännitettä divisioonan joukkueiden välille ja vanhat taisteluparit huomioidaan edes jotenkin. Jokainen joukkue pelaa divisioonansa sisäisinä otteluina kuitenkin lähes kolmanneksen peleistään, ja näihin lukuisiin kamppailuihin tulee automaattisesti lisäpanosta, kun divisioonan voitosta on tarjolla tällainen suora palkinto.
Vainikainen: Pitäisi. Nykyinen systeemi korostaa liiaksi divisioonan voittoa. Sen voi ymmärtää vain pohjoisamerikkalaisen (kiekko)kulttuurin kautta, jossa kaikenlaista voittamista arvostetaan valtavasti. Divisioonavoitosta saatava tunnustus kun näkyy hallin katossa. Kokonaispistemäärään perustava malli olisi silti oikeudenmukaisempi. Niin sanottuja vapaamatkustajia ei olisi.
Sainio: Olen Lankisen kanssa samoilla linjoilla. Divisioonan sisäisiin otteluihin tulee nykyisellä systeemillä isompi merkitys, joka taas luo pitkässä juoksussa näihin otteluihin isomman tunnelatauksen ja tekee otteluista viihdyttävämpiä. Esimerkiksi Floridan ja Winnipegin välistä ottelua en todennäköisesti katsoisi vaikka saisin siitä rahallista korvausta, mutta kun kyseessä on mahdollisesti pudotuspelien kotiedun ratkaiseva kamppailu, muodostuu siitä kierroksen mielenkiintoisin ottelu.
Nykyinen systeemi on hyvä, vaikka siinä joidenkin mielestä on varmasti paljonkin korjattavaa.