Niclas Lucenius on monen muun nuoren kiekkoilijan tavoin vaihtanut seuraa jo useamman kerran ennen täysi-ikäiseksi ehtimistään. Ensimmäiset seurat olivat synnyinkaupunki Turun suurseurat TuTo ja TPS.
- TuTo:ssa aloitin pelaamaan, siellä olin ehkä kymmenen vuotiaaksi asti – en ole ihan varma, mutta johonkin niille kieppeille. Sitten siirryin TPS:ään, jossa pelasin 15 -vuotiaaksi, jolloin lähdin vuodeksi jenkkeihin. Jenkkivuosi oli sellainen TPS:n vaihto-oppilas juttu, selvittelee nuorukainen kiekkohistoriaansa alkuvaiheita.
Pennsylvaniassa asuessaan Lucenius pelasi kahdessa joukkueessa, Wilmington Typhoonsissa sekä UCDC:ssä, jonka valmentajalla Court Dunnilla on hyvät suhteet luoteiseen Suomeen ja TPS-legenda Juhani Wahlsteniin.
UCDC:n (Upland Country Day School) joukueessa syntyi komeasti pisteitä, 101 pistettä 24 ottelussa.
- En usko että tuo vuosi minun kiekkotaitoja välttämättä hirveästi edisti. Se oli niin erilaista se kiekko siellä - sama laji, mutta kuitenkin eri laji. Joitakin asioita se vei eteenpäin, ehkä toisenlaista ajattelutapaa.
- Koulujoukkueessa oli kymmenen kenttäpelaaja, joten sai pelata niin paljon kuin halusi. Tuli vaihtoon sitten kun ei enää jaksanut, oli vaihdossa vähän aikaa ja sitten meni takaisin kentälle. Valmentaja vaan sanoi että ole kentällä niin kauan kuin haluat, Lucenius kertoi mahtavien saldojensa taustoista.
- Viime vuoden MM-hopea on ihan hieno saavutus, mutta kun ei ollut itse siihen niin paljoa vaikuttamassa, niin ei sitä sillä tavalla voi laskea. Eikä minulla ole mitalejakaan SM-sarjasta, joten ehkä kohokohta on koko jenkkivuosi. Kaikki oli siellä kuitenkin uutta ja silti pystyi sopeutumaan niin hyvin, Niclas vastasi kysyttäessä hänen tähänastisen uransa kohokohtaa.
- Ja jenkkivuoden jälkeen harjoittelin kesän Turussa ja vähän ennen kauden alkua siirryin Tampereelle Tapparaan.
Minkä takia tulit Tapparaan? Sanoit että harjoittelit Turussa sen kesän?
- Olin TPS:n A:n mukana sen kesän ja ne sanoi, että ei ole mahdollisuutta pelata A:ssa. Olin jenkeistä tullessani tehnyt agentin [Jarmo Kork //HK] kanssa sopimuksen ja hän kyseli minulta mitä haluaisin tehdä.
- Ennen Tampereelle tuloa oli ehdolla muutama muukin paikka, johon olisin voinut mennä, sitten kuitenkin päädyttiin että tämä olisi paras vaihtoehto – ei rahallisesti – mutta kokonaisuutena paras vaihtoehto.
- Olin ollut vuoden jenkeissä ja itsenäistynyt aika paljon siellä. Ajattelin että pääsee samalla omaan kämppään eikä vanhempien enää tarvitse pitää huolta. Ja sitten lähdin tänne.
- Pidän Tampereesta, tämä on ihan siisti, eikä tarvitse lähteä mihinkään Ouluun tai Kajaaniin, jotka kuitenkin sen verran kaukana. Ja tämä on kuitenkin Turkua sen verran lähellä, parin tunnin matka, että voi siellä välillä käydä. Ja tunsin täältä porukkaa jo ennestään, Lucenius kertoo siirtonsa syistä.
Kirvesrinnasta Leijonapaitaan
Ensimmäisenä Tappara-vuotenaan Niclas pelasi sekä A-nuorten että B-nuorten SM-sarjaa. Samalla hän jatkoi USA-reissun takia vuodeksi keskeytynyttä maajoukkueuraansa pelaten sekä 17 -vuotiaiden että 18 -vuotiaiden maajoukkueessa. Kahdeksantoista vuotiaiden MM-hopeaa voittaneessa ryhmässä hän oli yksinäinen 89-vuosikerran edustaja.
Toisella kaudellaan A-nuorten SM-sarjassa Lucenius nousi Tapparan avainpelaajien joukkoon. Loppukaudesta hän nousi aloituskentällisen sentteriksi ja jääaikaa tuli niin ylivoimalla, alivoimalla kuin tasakentällisinkin.
Olet varmaan ollut saamaasi peliaikaan tyytyväinen?
- Olen ollut. Tämä kausi meni sillä tavalla, että valmennuksen puolesta olin tosi tyytyväinen - oli erittäin hyvä valmennus tällä kaudella Tapparan A:ssa. Tykkäsin pelata Pauli Järvisen alaisuudessa, varmaan paras valmentaja mitä minulla on tähän mennessä ollut, kehui Lucenius Tapparan ja Suomen maajoukkueen entistä huippulaituria.
Runkosarjassa joukkue pelasi ailahtelevasti, mutta pudotuspeleissä Tappara yllätti runkosarjan kakkosen Ilveksen. Joukkueena Tappara yllätti, mutta menikö pelit henkilökohtaisesti odotusten mukaan?
- Ei minulla ollut hirveästi henkilökohtaisia odotuksia playoffseissa. En ole aikaisemmin pelannut pudotuspelejä, paitsi viime vuonna kolme Tapparan B:n peliä. Lähinnä ajattelin että saisi hyvät pelit playoffseissa ja siitä hyvän itseluottamuksen näihin [U18 MM-] kisoihin. A:n playoffseissa on kuitenkin kovia pelejä ja täällä sama juttu.
- Kyllähän minä ajattelin, että pisteitäkin playoffseissa pitäisi tulla, mutta ei niitä niin hirveästi kuitenkaan tullut, joku 0,5 per peli [10 ottelua, 2 maalia, 3 syöttöä //HK].
- Mutta ei se minua haitannut, koska kuitenkin kaadettiin Ilves. Se oli varmaan monilla joukkueesta päätavoitteena, että päästäisin Ilveksestä jatkoon – Tampereen herruus, syntyperäinen turkulainen arvioi Tampereen paikalliskamppailua.
Poikien – alle kahdeksantoista vuotiaiden – MM-kisat menivät Luceniukselta, aivan kuten koko koko Suomen joukkueelta, alle odotusten. Jalkatulehduksen vuoksi Niclas ei pystynyt pelaamaan alemman jatkosarjan otteluissa ja alkusarjan peleissä saaliina oli kaksi Tshekki- matsissa syntynyttä pistettä (maali ja syöttö).
Sentteri vai laituri?
Luceniuksen käsitys omasta pelityylistään on selkeä:
- Kiekollinen. Pelintekijä.
Keskushyökkääjän käsitykseen yhtyvät pelikaveri ja maajoukkueen valmentaja.
- Taitava kiekollinen sentteri. Hyvät kädet, todella hyviä syöttöjä. Osaa kyllä kiekon maaliinkin pistää, kuvailee maajoukkueessa samassa ketjussa pelannut Ilves-laituri Antti Roppo.
- Niclas on hyvin hyökkäysvoittoinen ja on hyvä riistämään kiekkoja, maalin lähellä todella terävä – nopeat kädet. Hyökkäysalueella mieluummin maalin suuntaan pelaava, jos vertaa esimerkiksi seurakaveri Nestori Lähteeseen, kertoo maajoukkueen valmentaja Harri Laurila valmennettavastaan.
18-vuotisten MM-kisojen aikaan Luceniuksen ja Laurilan näkemykset pelipaikasta eivät kohdanneet, sillä pelaaja itse olisi halunnut pelata keskushyökkääjänä, kun valmentaja näki hänen olevan paremmin hyödyksi laitahyökkääjänä.
- Sanotaan että meidän ykköskarvaaja on juuri tällainen riistäjä, kiekkoon hyvin hanakasti menevä ja Niclaksella on isoja vahvuuksia sillä puolella, joita halutaan kaivaa esiin, perusteli päävalmentaja päätöstään sijoittaa ennakkoarvioissa Suomen ykkössentteriksi arvioitu Lucenius laituriksi.
Allekirjoittanut ymmärtää Laurilan päätöksen perustelut aivan mainiosti, sillä Tapparan A:n pelejä katsoessa on tullut mieleen aivan sama ajatus: Luceniuksen kyky ennakoida puolustajien liikkeitä voisi tulla paremmin hyödynnettyä laiturina.
Taitoa vai tahtoa?
Tapparan A-nuorten päävalmentaja Pauli Järvinen mielestä Niclaksen pelipaikka on ketjun keskellä, mutta hän nostaa nuorukaisen vahvuudeksi aivan muun asian kuin pelintekemisen.
- Kova halu ja tahto voittaa. Niclas on luonnonlapsi, hän nauttii pelaamisesta ja haluaa kentälle ratkaisemaan eikä pelkää yrittää – ihan sama olemmeko maalin johdossa vai tappioasemassa.
- Ehkä Pohjois-Amerikan aika on vaikuttanut hänen itseluottamukseensa ja voitonhaluunsa. Luce uskaltaa kokeilla rajojaan, ei kuitenkaan lyö päätään seinään, Pauke kuvailee kauden loppupuoliskolla luottopelaajakseen noussutta nuorukaista.
Pelaajan omasta mielestä hänellä on parannettavaa joka osa-alueella, mutta viime kauden valmentaja antaa tarkempiakin kehityskohtia.
- Pelisilmässä on kehitettävää, hän pelaa vielä oman pelaamisen kautta eikä viisikon kautta – joukkuepelin on parannuttava.
- Niclas pelaa tunteella ja jollei tunne olevansa vastuullisena, alkaa miettiä asioita enemmän kuin pitäisi ja välillä tulee turhautumisjäähyjä.
- Pelitilanteissa Niclas on aika vahva ja kamppailuissa sitkeä, nuorena pelaajana vielä raakile voimatason suhteen.
- Ja luisteluvoimaa on saatava lisää, entinen tuulennopea maajoukkuelaituri listaa parannettavia paikkoja.
Potku...
Pelaaja itse ei näe luistelua suurena esteenä liigassa pelaamiselle.
- Luistelussa on varmaan kehitettävää paljonkin, mutta ei minun mielestäni hitaus ole mikään ongelma – kyllä minä omasta mielestäni olen ihan nopea. Uskon että pärjään nopeudessa SM-liiga tasollakin. Ainakin treeneissä olen huomannut ettei vauhtia niin paljoa jää uupumaan, Lucenius kuvaa tuntemuksiaan huhtikuussa.
Ainakin A-nuorissa luistelusi näytti syksyllä erilaiselta, voimakkaammalta kuin keväällä. Väsyitkö kauden aikana, koska minusta näytti, että joulun jälkeen olisi vähän potkua puuttunut?
- Ei minusta tuntunut siltä, ettei olisi jaksanut. Itsellä oli sellainen olo, että kunto senkun paranee. Mutta kyllä meillä oli testejä tässä kauden mittaan – olisiko meillä neljät vai viidet ollut - ja jossain joulun tienoilla oli testit ja sieltä tuli palautetta että paikat aika lailla tukossa ja käskettiin tehdä loppulenkit huolella, että paikat aukeaa ja palautuu paremmin, Lucenius myöntää hetken ajateltuaan.
- Luistimet vaihtui siinä muutamaan otteeseen, että sekin voi hiukan vaikuttaa – vaihdoin parempiin luistimiin. En tiedä sitten mikä on ollut, on koitettu kaikki erilaisia kikkoja: välillä jätetty luistimet vähän löysemmälle, reikiä ylhäältä auki tai kireemmälle, välillä tuntuu toinen tapa hyvältä ja välillä toinen, nuori mies kertailee kokeilujaan.
Tapparan päävalmentaja Rauli Urama on koonnut liigaryhmästä kahdeksan hengen ns. luisteluryhmän, joka on harjoitellut kolme-neljä viikossa pikaluistelija Risto Rosendahlin johdolla. Lucenius on yksi ryhmään kuuluvista pelaajista.
- Raskasta se välillä on ollut, mutta kyllä huomaa että on kehittynyt, nuorukainen kehuu Rosendahlin harjoituksia.
- Me ollaan harjoiteltu erillään muusta porukasta. Ollaan oltu Lempäälässä, kun muut ovat olleet esim. Nääshallissa puntilla. Kovia treenejä nämä on ollut - muilla on voinut olla tunnin harjoitus, kun me ollaan vedetty kolmatta tuntia... , Luce toteaa erikoistreeneistä.
... veto ja tuuletus
Yksi asia mikä Luceniuksen pelejä seuratessa on kiinnittänyt huomiota on pelaajan haluttomuus laukoa muualta kuin aivan maalin edustalta. Ketjukaveri Ropolla ja valmentaja Laurilalla on oma näkemyksensä keskushyökkääjän laukaisuhaluttomuudesta.
- Veto lähtis kyllä, jos vaan laukois, mutta tykkää jakaa kiekkoa, Roppo toteaa.
- Kun on sitä Niclaksen ampumista katsellut, niin kyllä lähtee kauempaakin… . Usko siihen omaan tekemiseen vaan joskus vähän horjuu, komppaa maajoukkuekoutsi.
Ja molemmat ovat arvioissaan oikeilla jäljillä.
- En minä oikein luota noihin kaukolaukauksiini. Otan yleensä tyhjät pois ja menen lähemmäs maalia. Lähempää saa paremmin lauottua kuin kaukaa, vähemmän maalivahdille jää silloin reagointiaikaa. Ja jos pääsee sinisen ylitte niin turha sitä sieltä sinisen kulmasta on lämätä pakkia polkkeille ja sitten taas mennään omiin. Voi sitä mennä vaikka kulmaan ja sieltä hakea syöttöä toiselle kaverille, tapparalainen kuvaa ajatteluaan.
Usein kuitenkin näyttää siltä, että olet kolmannessa erässä laukaisuhalukkaampi kuin ensimmäisessä tai toisessa erässä?
- En tiedä, ehkä siinä vaiheessa koittaa heittää vähän sinne päin, jos vaikka menisi tuurilla sisään. Varsinkin väsyneenä, jos on happoja jaloissa, menee vaan hakemaan sen vetopaikan nopeammin, vähän kauempaakin vaikka, Turun kasvatti pohdiskelee.
Eniten minua on sinun pelissäsi ihmetyttänyt tapasi tuulettaa tekemääsi maalia. Maalin jälkeen väistäy muut osumaa juhlimaan tulevat kenttäpelaajat ja luistelet oman maalivahdin luokse ja onnittelette toisianne. Kun ensimmäisen kerran näin tuon tuuletuksen, niin ihmettelin että mikä ihmeen diiva tämä jätkä oikein on?
- Se tulee vähän tilanteen mukaan. Jos maalivahti on pelannut hyvän pelin ja kun itsellä ei ole oikein mikään sujunut ja vihdoinkin saa onnistumisen ja maalin tehtyä, niin maalivahdillekin kuuluu kiitos. Jos Säteri – tai joku muu maalivahti - on pitänyt joukkuetta pystyssä siihen asti, niin pitää mennä siihen maalivahdin kanssa tuulettamaan. Liian harvoin maalivahtia kiitetään, Lucenius taustoittaa selityksen jälkeen perustellun tuntuista, mutta harvinaista tuuletustapaansa.
Tapparan A-nuorten otteluohjelman pelaajaesittelyn mukaan suosikkipelaajasi on Atlantan Ilja Kovaltshuk. Pitääkö paikkansa tämä paikkansa? Hänhän on aivan erityylinen pelaaja kuin sinä?
- Kyllä pitää, mutta hän on oma persoonansa. Taitava ja kova pelaaja, itsepäinen. Ei välttämättä aina joukkuepelaaja - ei hän sillä tavalla ole idoli, mutta pelillisesti kyllä. Kovaltshuk tai sitten Henrik Zetterberg, Lucenius nimeää pelillisesti enemmän itseään muistuttavan ruotsalaistähden .
Eurooppa vai Pohjois-Amerikka
Lucenius harjoitteli jo viime kesänä Tapparan liigamiehistön mukana ja pääsi kauden aikana testaamaan liigaottelun tunnelmaa pelaajapenkiltä. Tulevalla kaudella nuoren hyökkääjän tavoitteena on päästä pelaamaan liigaa vakituisemmin.
- Olihan se aika hieno saavutus, kun viime kesänä oli liigan harjoitusringissä ja pääsi muutamaan peliin haistelemaan ilmapiiriä ja yhdessä pääsi jäälle. Mutta ei tämän kauden [2006-07] pelejä silti oikein voi laskea. Jos viisi peliä ”pelaa”, joista neljä istuu penkillä ja yhdessä vetää kaksi vaihtoa – ei sitä oikein pelaamiseksi voi kutsua. Sai siitä sen pikkurahan hyvitykseksi, kun joutui luistimet kiristämään, mutta… , päämäärätietoinen nuorukainen tiivistää.
Luceniuksen tietä liigamiehistöön helpottanee maajoukkueesta ja viime kesästä ennestään tuttu päävalmentaja Rauli Urama ja A-nuorista liigajoukkueen valmennukseen siirtynyt Pauke Järvinen.
- Kyllä Urama sanoi, että jos menee hyvin, niin sitten pääsisi liigaan pelaamaan joitakin pelejä – suurimman osan ainakin. Nelosessa varmaankin, Lucenius arvuuttelee ensi kauden näkymiä.
Pitkän tähtäimen suunnitelma? NHL?
- Tavoitteena on mennä, niin pitkälle kun rahkeet riittää ja NHL taitaa olla se korkein paikka, mihin tällä hetkellä voi päästä. Olen minä USA-Kanada -kuvioita miettinyt siitä asti kun tulin sieltä takaisin, tapparalainen vastaa haikeutta äänessään.
Käsitin että olit lähdössä takaisin Pohjois-Amerikkaan ja olin yllättynyt, kun Tappara keväällä ilmoitti tehdystä sopimuksesta. Kävikö sinulla mielessä Kanadan junnusarjat tai mahdollisesti USA:n yliopisto/lukiosarjat?
- Tapparan julkistama sopimus on viime vuodelta, mutta ilmoitus tuli nyt vasta. En tiedä pystyykö yliopistoon menemään enää kun on pelannut SM-sarjassa. Siellä on kai sellaiset säännöt, että kun on pelannut tietyn määrän SM-liigaotteluita, niin ei voi enää sinne mennä. Mutta en tiedä varmaksi, nuori mies pähkäilee.
- Tietenkin Pohjois-Amerikkaan lähtöön vaikuttaa myös se, tuleeko varaus ja mitä varannut seura haluaa. Itsellä ei aivan niin kovaa hoppua, että välttämättä sinne pitäisi heti lähteä, mietiskelee Lucenius kiekkoilijan uran kannalta hankalia valintavaihtoehtoja.
Luonnollisesti Lucenius itse haluaisi pelata jo ensi kaudella miesten SM-liigassa, mutta esimerkiksi Pauli Järvinen näkisi pelaajan kehityksen kannalta olevan parempi, jos tämä pelaisi vielä alkavan kauden enemmän ikäisiään pelaajia vastaan.
- A-junnuissa isoon rooliin ja joskus pelejä SM-liigassa, toteaa Luceniuksen viime kauden valmentaja omasta mielestään parhaasta vaihtoehdosta.
Entä Mestis? KOO-VEE putosi, mutta LeKi nousi. Hyödyttäisikö Mestis Niclasta pelaajana? Pitää muistaa, että myös Jukka Rautakorven valmentama alle kaksikymppisten maajoukkue pelaa ensi kaudella Mestiksessä omia otteluitaan.
- Mestiksen taso on niin kirjava, ettei se tunnu niin hyvältä vaihtoehdolta kuin A + SM-liiga, Järvinen epäröi.
- Mutta nuorten maajoukkue on hyvä kehityspaikka, hän lopulta myöntää jättäen takaportin auki Mestis-peleille.
[ HUOM! Järvisen lausunto annettu ennen Tapparan ja LeKin mahdollisia yhteistyökuvioita.]
Kakkoskierroksen ja -ketjun potentiaalia?
Lucenius oli kesäkuun alussa yhdessä toisen tapparalaisen, puolustaja Harri Ilvosen, ja TPS:n Lassi Kokkalan Torontossa NHL-seurojen testattavana.
- Mielenkiintoinen kokemus. Näki varattavia kavereita muista maista ja paikalla oli oikeastaan ihan rento meininki, kertoi parinkymmenen eri seuran haastateltavaksi joutunut - tai päässyt - Lucenius.
No montako kertaa sait 150 paunaa penkiltä?
- En ole ikinä ollut erikoinen penkkipunnerruksessa, mutta olisikohan ollut kuusi vai seitsemän toistoa, ilmoitti Lucenius vastaukseksi NHL-versioon pakollisesta "paljonko nousee penkistä?" -kysymykseen.
Ja antoi vielä jälkikommentinkin.
- Mutta ei kiekossa penkkipunnerruksesta niin paljon ole hyötyä. Paitsi ehkä poikittaisessa mailassa - ja siitäkin saa vain jäähyn... .
Hockey Newsin Draft Previewssä Niclas Lucenius on rankattu sijalle 50, Central Scouting Bureaun Euro-listalla hän kolmantenatoista eli suunnilleen kakkos-kolmoskierroksen tuntumassa.
- Vaikka pelaaja olisi rankattu Hockey Newsissä tai European Central Scoutingin listoilla tai Red Line Reportissa hyvin, niin se ei tarkoita, että pelaaja menisi niin korkealla. Sitä ei koskaan tiedä, miten seurat ovat rankanneet pelaajat omilla listoillaan ja millaiset tarpeet kullakin seuralla omalla vuorollaan sattuu olemaan.
- Tietenkin toivon, että Nikke otettaisiin ensimmäisellä kierroksella, mutta kyllä ihan mahdolliselta näyttää toisen-kolmannen kierroksen varaus, arvioi Luceniuksen agentti Jarmo Kork suojattinsa varausnumeroa.
- Hän on kuitenkin pohjoisamerikkalaisen tyylinen pelaaja. Tahto on vahva ja taitoa kyllä löytyy - hyvät harhautukset ja hyvä laukaus. Luistelussa on vielä kehitettävää. Pelinäkemystä on riittävästi kakkosketjuun hyökkääväksi pelaajaksi, pelipaikkana keskushyökkääjä. Uskon että hän tekee Pohjois-Amerikassa, NHL:ssä itselleen vielä uran, Kork pohdiskelee Luceniuksen ominaisuuksia ja potentiaalia tulevaisuudessa.
Niin, juhannuspäivänä kello seitsemästätoista eteenpäin se sitten nähdään ja kuullaan. Sillä silloin huudetaan Columbuksessa järjestettävässä varaustilaisuudessa kierrokset toisesta seitsemänteen.
Kakkoskierros olisi suomalaiselle hyökkääjälle kova saavutus, kolmas kierros hyvinkin mahdollinen, varaus kuitenkin pitäisi olla tulla. Mutta sehän onkin vasta ensi askel ammattilaisuralle Pohjois-Amerikassa, sinne pääseminen vaatii monta hikistä luistelutreeniä Lempäälän nihkeän kosteassa jäähallissa... .
