JYPin todellista pelaajakarttaa on vaikea arvioida joukkueen suuren vaihtuvuuden vuoksi. Joukkueesta lähti kesän mittaan paljon erikoisosaamista ja moni asia on vielä auki paria viikkoa ennen sarjan alkua. Nimien, kuten Juha-Pekka Hytönen, Harri Pesonen ja Sami Vatanen, korvaaminen ei ole helppoa, ja tietyiltä osin myös mahdotonta, koska sopimuksettomia takuuvarmoja ja tuttuja nimiä oli tarjolla melkoisen vähän.
JYP on joutunut käynnistämään uuden rakennusprojektin ja tämän myötä joukkueen hankinnat ovat olleet pääosin joko nuoria tulevaisuuden nimiä tai kokeneempia ulkomaalaisia. Valmiita kotimaisia pelaajia Jyväskylään ei hankittu, jos ei lasketa Venäjältä paluun tekevää Jyrki Välivaaraa.
Max Wärn ja Matias Myttynen ovat varmasti monelle SM-liigaa seuranneelle tuttuja, mutta kummankin varsinainen läpimurto on vielä tekemättä. Molempiin kohdistuu vähintään keskisuuria odotuksia, mutta he ovat hyvä esimerkki siitä, millainen JYPin pelaajakartta on. Kumpikin voi kaiken osuessa kohdalleen nousta joukkueen kärkihyökkääjiksi, mutta toisaalta taas homman tökkiessä taso voi olla kolmosketjun luokkaa.
Ensin Perrin, sitten muut
Niin karulta kuin se kuulostaakin, hyökkäyspäässä katseet kohdistuvat vain ja ainoastaan Eric Perriniin. JYP-hyökkäys koki niin suuria muutoksia, että joukkueen kapteenin rooli korostuu vielä enemmän kuin viime kaudella. Ongelma JYPin osalta on ennakkoon ajatellen siinä, että pomminvarma pistemies on vain ja ainoastaan kokenut kanadalaissentteri.
Ossi Louhivaara ja viime keväänä pudotuspeleissä loistanut Petr Hubacek ovat molemmat liigatasolle erinomaisia pelaajia, mutta kumpikaan ei ole varsinainen maaliruisku. Molempien arvo tulee kokonaisvaltaisesta pelaamisesta joukkueelle ja varsinkin alivoimilla miesten rooli korostuu.
Keski-Euroopasta saapuneet Ramzi Abid sekä Cory Quirk toimivat myös paljon vartijoina. Ensin mainitun pitäisi olla joukkueessa se kaveri, joka survoo räkämaalit lähietäisyydeltä sekä tekee maskia ylivoimissa. Mikäli isokokoinen ja luistimilla melko hidas Abid ei tässä työssä onnistu, on hänelle varsin vaikea keksiä muuta roolia joukkueessa. JYPin menestyksen kannalta 68 NHL-ottelun miehen on siis perustellusti onnistuttava olemaan joukkueensa paras laitahyökkääjä ainakin maalien valossa.
Quirkia voi lähtökohtaisesti ajatella kakkossentteriksi, mutta myös hänen yllään on kysymyksiä. Miten Saksan kakkosliigasta tullut hyökkääjä sopeutuu huomattavasti nopeampaan SM-liigaan, ja mikä miehen todellinen taso on kiekollisena? Jos Quirkin pelit eivät lähde luistamaan, saattaa mies löytää itsensä laitahyökkääjän tontilta ja keskellä ohi ovat ajaneet ainakin Myttynen ja työhevososaston Miika Lahti.
Alempiin ketjuihin JYPillä riittää tasoa, mutta iso merkitys on sillä, miten Wärn ja Antti Jaatinen sijoitetaan valmentajan ketjusommitelmissa. Kumpikin sopisi pelityyliltään kakkosketjuun, eikä asia tuskin jää kiinni näyttöpaikkojen puutteesta. Wärn on väläytellyt aikaisemmilla kausilla osaamistaan ja mikäli hyökkääjä kerrankin säilyy terveenä läpi kauden, voi HIFK-kasvatti olla yksi vastaus JYPin maalintekovoiman puutteeseen. Jaatinen puolestaan on jo osoittanut, että pystyy hakeutumaan tekopaikoille sniper-tyylisesti, mutta osumatarkkuuden pitää parantua huomattavasti, jotta hänestä voitaisiin puhua todellisena maalintekijänä.
Alakerran leveys riittää
Puolustuksessa JYPin tilanne on huomattavasti selkeämpi. Liigatasoisia miehiä on helposti kahdeksan kappaletta sekä tarvittaessa myös nuoriso-osastolta löytyy haastajia. Valmentaja Jyrki Aho saa muodostettua tarvittaessa kolme tasapainoista pakkiparia, joista löytyy sekä laadukasta peruspelaamista sekä kiekollista osaamista.
Vatasen siirtyminen Pohjois-Amerikkaan jätti toki ison aukon paikattavaksi ylivoimalla, mutta toisaalta taas Välivaaran paluu kasvattajaseuraansa tasoittaa tilannetta. Kiekollista osaamista löytyy myös jo viime kaudella lupaavia otteita väläytelleeltä Kristian Näkyvältä sekä harjoituspeleissä itsestään positiivisen kuvan jättäneeltä Jason Lepinelta.
Peruspakeista Olli Malmivaara on nostanut aina tasoaan pelien kovetessa ja alivoimakuormaa on jakamassa Ruotsin Allsvenskanissa viime kaudella pelannut Mikko Kalteva. Edellä mainittu viisikko muodostaa todennäköisesti juuri sen rungon JYPin puolustuksessa, johon tullaan luottamaan koko kausi.
Taistelu kuudennen pelaavan puolustajan paikasta sen sijaan on mielenkiintoinen. Tyrkyllä tuolle paikalle on käytännössä kolme liigatason pelaajaa, joilla jokaisella on omat vahvuutensa. Puhtaasti roolituksen kannalta Mikko Viitanen sopisi parhaiten kuutospakiksi fyysisyytensä vuoksi. Lisäksi hän pystyy pelaamaan kohtuullisen virheetöntä peliä eikä yritä sellaisia temppuja kiekon kanssa, joita ei osaa.
Vielä ainakin yhden kauden jatkava 40-vuotias Kalle Koskinen on taas pelisilmältään selkeästi Viitasta edellä ja myös kiekollinen peli on astetta paria parempaa. Konkarin heikkoutena voidaan pitää nykyisellään jo melko hidasta liikkumista sekä ajoittaisia kardinaalivirheitä kiekon kanssa.
Sitten on vielä Yohann Auvitu, joka voi laittaa koko paketin ihan uusiksi. Vaikka ranskalainen on pelannut harjoituspeleissä jälleen hyökkääjänä, ovat hänen avunsa sillä osastolla melko köykäiset liigatasolle. Sen sijaan puolustajana kehitys on mennyt eteenpäin ja jo useamman kauden Jyväskylässä viihtynyt Auvitu oli edelliskevään pudotuspeleissä ajoittain jopa loistava.
Tietyllä tapaa Ranskan maajoukkuemies on tärkeä joukkueelleen monipuolisuutensa vuoksi, mutta toisaalta miehen puuttuminen hyökkäyspäästä ei säväytä kokonaisuutta mihinkään suuntaan. Puolustajana hän sen sijaan pystyy käyttämään vahvaa luisteluaan ja tekemään yllättäviä nousuja, joista on hyötyä joukkueelle. Tältä pohjalta Auvitun arvioiminen on vaikeaa. Jos häntä peluutetaan itsepintaisesti hyökkääjänä, Auvitu jää selvästi rivipelaajan tasolle. Pakkina taas tarina voi olla aivan toisenlainen.
Kumpi torjuu?
Viime keväänä loistaneen Riku Heleniuksen NHL-sopimus kesällä oli jälleen yksi harmaa hius lisää JYPin seurajohdon kuontaloon. Paikkaajaksi löytyi hieman yllättävä nimi, kun pääasiassa Oulun Kärpissä mainetekoja tehnyt Tuomas Tarkki tarttui JYPin haaviin. Lähtökohtaisesti Tarkin historialla olevan maalivahdin on pakko olla joukkueensa ykkösvahti, tätä kevyemmästä ajatusmallista on edes turha lähteä liikkeelle.
Joni Myllykoski on kelpo tuuraaja, vaikka ei hirvittävästi vastuuta saanutkaan viime kevään aikana. Kumpikaan maalivahti ei ole varsinaisesti loistanut European Trophyn peleissä, mutta oma osansa heikkoihin tilastoihin on myös JYPin itseään hakevalla viisikkopuolustuksella ja onnettomalla alivoimapelillä.
JYP lähtenee kauteen ensisijaisesti Tarkin kantaessa ykkösvahdin viittaa. Mikäli Lukko-kasvatti saa hyvän vireen päälle, on JYPillä kokolailla Heleniuksen tasoinen torjuja riveissään. Aavistuksen alavireisesti sujuneet viime kaudet luovat pieniä uhkakuvia, ja samat sanat pätevät myös Myllykoskeen.
On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että molemmat maalivahdit epäonnistuisivat täysin. Lopullista ykkösvahtia tuskin päätetään ennen kevättä, joten molemmat torjujat saavat omat mahdollisuutensa. Kokemuksensa ja meriittiensä puolesta Tarkki lähtee pieneltä etumatkalta, mutta mikäli Myllykoski löytää viime syksyisen vireensä, pystyy hän haastamaan kollegansa kevättä kohden mennessä vastuuvahdin paikasta.
