Aika jälkeen Hovisen
Vuosi sitten pussinokat luottivat torjuntatyöt Niko Hoviselle, joka oli kiistattomasti SM-liigan eliittimaalivahti. Nyt tilanne on hyvin erilainen. Peliajasta kilpailemassa ovat SaiPan keltamustapaidan turkoosinuttuun vaihtanut Jere Myllyniemi, Pelicans-organisaatiossa jo useamman vuoden viettänyt Joonas Kuusela ja viime kauden finaalipeleissä maalia vartioinut 17-vuotias Janne Juvonen.
Myllyniemi on kauden aloituskiekon pudotessa vahvin vaihtoehto mastokaupunkilaisjoukkueen ykkösvahdiksi, mutta nuori kaksikko Kuusela–Juvonen tulee myös saamaan torjuntavastuuta hartioilleen kohtalaisen hyvän määrän.
Marssijärjestyksessä Kuusela on Juvosen edellä lähinnä kokeneemman maalivahdin statuksella, mutta tilanne voi muuttua nopeasti, jos joukkueen kuopus Juvonen onnistuu näytönpaikoissaan.
Seikola puolustuksen kapellimestarina
Lahteen on rakennettu tiivis, vaarallinen ja nopeatempoinen puolustusjaosto. Viime kauden tapaan puolustajien tähtinimenä tuikkii Markus Seikola, joka pommitti edellissesongilla peräti 16 maalia Pelicansille. Järkyttävän lujasta lämäristään tunnettu Seikola on Pelicansille yhtä tärkeä kuin kaukosäädin laiskalle miehelle – ilman sitä kaikki olisi paljon vaikeampaa.
Seikolaa seuraavat Pelicansin jenkkivahvistus Danny Richmond ja SM-liigan teräsmies Jan Latvala. Richmond on malliesimerkki all-around –puolustajasta. Chicagossa syntyneen Richmondin harjoituskausi sujui erittäin mallikkaasti ja 49 NHL-ottelua pelanneelta Richmondilta voi odottaa vahvoja esityksiä SM-liigakaukalossa. Richmondin vahva luistelu, fyysisyys ja hyvä pelinavaustaito ovat hänen suurimmat vahvuutensa.
Kukapa ei haluaisi joukkueeseensa sulavasti liikkuvaa puolustajaa, joka on vetänyt pelipaidan päälleen 1012 SM-liigan runkosarjaotteluun. 40-vuotias Latvala on edelleen se sama luotettava itsensä kuin vuosia sitten. Kaikesta Latvalan tekemisestä paistaa kokemuksen tuoma varmuus ja rauhallisuus. Viime kaudella 31 tehopistettä mättänyt konkari selvittää tilanteen kuin tilanteen huolellisesti ja on edelleen ylivoimapelote.
Oskari Korpikari on Pelicansin puolustuksen nelosnimi. 28-vuotias Korpikari tuo isäntämäista otetta pussinokkien takalinjoille ja astuu Pohjois-Amerikkaan lähteneen Joonas Järvisen jättämiin saappaisiin. Korpikari ei yllä aivan Seikolan, Richmondin tai Latvalan tasolle, mutta on silti luotettava puolustaja.
Antti Ylönen, Juha-Pekka Pietilä, Joonas Hurri ja Antti Jaatinen taistelevat tasaisesti puolustusosaston alimmista sijoista. Ylönen ottaa lähtökohtaisesti korkeimman sijan näistä, johtuen lähinnä erinomaisesta luistelustaan, joka tukee myös hyvin Suikkasen nopeaan tempoon perustavaa peliä.
Hurri ja isokokoinen Pietilä ovat hyvin tasainen kaksikko kyvyiltään, vaikka pelaajina miehet ovat erilaiset. Harjoituskauden perusteella Pietilä on parantanut selvästi viime kauden otteistaan. Pienikokoisen ja liukasliikkeisen Hurrin kesää on varjostanut loukkaantuminen, josta mies on kuitenkin tervehtymässä pikkuhiljaa.
Puolustuspaletin viimeiselle sijalle jää Jaatinen, joka on pelannut kehnosti harjoitusotteluissa. Ajoittain mies on osoittanut jäällä positiivisia merkkejä, mutta Jaatisen otteista paistaa läpi epävarmuus.
Ulkomaalaiset avainrooleissa
Mastokaupunkilaisten hopeakauden ykköstykit Ryan Lasch ja Justin Hodgman ovat enää kaunis muisto koko seuralle. Superkaksikon viilettäessä isommissa liigoissa, on Pelicansin hyökkäyksen vastuuroolit jaettu Angelo Espositolle, Ryan O’Marralle ja Lee Gorenille.
Pelicansin ykkössentterin valtavassa valokeilassa tällä kaudella spurttailee Esposito, joka oli junioriaikoinaan ikäluokkansa supertähti. Kaiken osuessa kohdalleen Esposito voi olla yksi koko liigakauden kuumimmista nimistä. Italian kansalaisuudella SM-liigassa pelaavan keskushyökkääjän hyökkäyspotentiaali on todella suuri.
O’Marra ja Goren taas edustavat hiukan erityyppisiä pelityylejä kuin Esposito. O’Marra on osoittanut monipuolisuutensa jo harjoitusotteluissa ja Goren taas on tyypillinen voimahyökkääjä, joka ei vauhdilla mässäile. Molemmilta kanadalaisilta on lupa odottaa osallistumista maalintekotalkoisiin.
Pelicans nappasi juuri liigakauden kynnyksellä riveihinsä Radek Smolenakin, joka vietti viime kauden loppupuoliskon Lahdessa. Syyskauden mittaisen sopimuksen lahtelaisseuran kanssa tehnyt maaliahne tšekkihyökkääjä on Pelicansin vahvin vasen laitahyökkääjä.
Laitahyökkääjien kakkossijoille päätyvät kokenut Timo Pärssinen ja Ilkka Pikkarainen, joka on todellinen piru vastustajilleen. Samaan aikaa HIFK:ssa viilettäneet herrat ovat osoittaneet olevansa hyvän tason liigapelureita, mutta molempien yläpuolella leijuu kysymysmerkkejä loukkaantumisten värittämän historian takia.
Hyökkäysosaston kolmanteen aaltoon lukeutuvat joukkueen kapteeni Tommi Paakkolanvaara, 21 maalia viime kaudella nakuttanut Vili Sopanen ja maalintekopotentiaalinen Janne Tavi. Paakkolanvaara on ottanut kehityksessään harppauksia kohti EHT-tason pelaajaa ja on tasoltaan hyvin lähellä O'Marraa ja Espositoa. Sopanen aloittaa kautensa sairastuvalla, eikä yllä aivan Gorenin tai Pikkaraisen tasolle.
Marko Pöyhönen jatkaa tutussa jarrupelaajan roolissaan, jossa mies pärjääkin mallikkaasti. Muita nelosrivistöön asettuvia ovat tuulennopea Pekka Jormakka ja Jarkko Immonen, joka voi saada myös hyvien pelinrakenteluominaisuuksiensa vuoksi ylivoima-aikaa.
Hyökkäyksen pohjapaikoilta löytyvät oman kylän pojat Kimi Koivisto ja 741 SM-liigan runkosarjaottelua pelannut Jari Kauppila. Oikean laidan viimeiselle sijalle jää Joni Isomäki, joka taistelee peliajasta puolustavaan rooliin nelosketjun laidalle.