Try-outin kautta sopimuksen D Teamiin viime syksynä tehnyt Ilkka Heikkilä on yksi niistä suht harvoista jyväskyläläispelaajista, joiden runkosarja sujui huomattavasti aikaisempia paremmin. Parin kauden takainen kymmenen tehopisteen ennätysnoteeraus parani kertaheitolla huomattavasti. 48 ottelua tuottivat 10+19 tehopistettä, joka riitti sisäiseen kakkossijaan. Jossain määrin voitaneen siis puhua läpimurrosta.
– Onhan tässä vielä parantamistakin. Tasaisuutta pitäisi saada lisää. Oli ailahtelua jopa pelin sisälläkin, Heikkilä arvioi otteitaan.
Parantuneiden tehojen lisäksi hyökkääjällä on myös siinä mielessä erilainen kausi menossa, että ensimmäistä kertaa uralla runkosarjan jälkeen on edessä pudotuspelit. Viime kaudella SaPKossa joukkue jäi sarjassa kymmenenneksi ja pari vuotta sitten Kotkan Titaaneiden paidassa piti kokea myös karsintasarja.
– Onhan se mukavampi jatkaa kunnon pelejä. Titaaneissa karsintapelit olivat vähän sitä sun tätä. Koko kausi oli huono. Viime kaudella taas loppui runkosarjaan, ja kesän mittaan nälkää tietysti kertyi kun täällä kävi katsomassa finaaleja. Niitä pelejähän sitä aina haluaa itsekin pelata.
Pelien päättyminen runkosarjaan on tietysti oma juttunsa. Savonlinnassa viimeiset kierrokset lätkittiin vailla panosta. Sen sijaan karsinta on aivan oma maailmansa, ja niihin valmistautuminen on jopa vaikeampaa kuin pudotuspeleihin.
– Karsinnoissa pelataan käytännössä työpaikasta ja paineet olivat todella kovat. Suomi-sarjajoukkueella on varmaan jopa helpompi lähteä kuin Mestis-joukkueella, Heikkilä muistelee
Menneet ovat menneitä ja tämä päivä tätä päivää. Lähtökohta on se, että Heikkilä ja D Team kohtaavat neljännesfinaaleissa SaPKon, joka sijoittui runkosarjassa neljänneksi juuri ennen jyväskyläläisiä. Joiltain osin D-paitaisissa ei olla tyytyväisiä tähän asetelmaan.
– Kotietu meillä oli tavoitteena, mutta siitä vähän jäätiin. Onhan viideskin tila tietysti parempi kuin se, että kesäloma olisi alkanut.
Tavoitteen lipsahtaminen käsistä on myös peiliin katsomisen paikka keskisuomalaisilla. Erityisesti viimeisillä kierroksilla koetut tappiot juuri SaPKolle ja LeKille olivat karvaita, sillä pelillisin perustein tulokset olisivat voineet olla myös täysin päinvastaisia.
– Ei vaan saatu kiekkoa maaliin. Paikkoja oli enemmän kuin vastustajalla. Jostain syystä ei vaan sitten mennyt. SaPKoa vastaan meidän olisi kyllä pitänyt kairata se viimeisen pelin voitto. Ei ainakaan voi sanoa ettei ollut paikkoja siihen, mutta silti hävittiin maalilla.
Tuttu ja tiedostettu
D Team kohtasi pässipaidat runkosarjassa neljästi. Molemmille joukkueille merkittiin tasaisissa otteluissa kaksi voittoa. Molemmat onnistuivat hakemaan voiton vieraista, joten aivan suoraan kotiedun merkityksestä ei voi ennakkoon sanoa. Muutoinkaan Talvisaloa ei pidetä mitenkään taianomaisena paikkana.
– Ei se Mestiksen pahimpia paikkoja ole. Vanha kotikaukalo ja olen siihen tottunut. SaPKo tulee pelaamaan vieraissa ehkä vähän puolustusvoittoisemmin. Talvisalossa on isompi kaukalo ja he tykkäävät hyökätä siellä enempi, Heikkilä arvioi.
Pässipaidoissa pelaa monia D-hyökkääjälle tuttuja pelaajia vuoden takaa. Näin ollen joukkueen metkut on myös kohtuullisen hyvin tiedossa.
– Vaarallinen joukkue. He tykkäävät pitää kiekkoa, joten hereillä saa olla. Tunnen kaverit ja tiedän miten he pelaavat. Jäähyjä ei parane ottaa, sillä se ylivoimapeli on vaarallinen.
Savonlinnalaisten hyökkäys tuotti runkosarjassa maaleja vähintäänkin hyvän määrän, mutta samalla omiin meni myös kohtuullisen paljon. Ennakkoon ajatellen SaPKon puolustus ei olekaan aivan hyökkäykseen verrattava. Tästä voi löytyä myös D Teamin sauma.
– SaPKon peli on hyökkäysvoittoista, mutta joskus voi takakarvaus unohtua. Siinä on tietysti paikka rokottaa, mutta sama se taitaa olla vähän joka joukkueella Mestiksessä.
Joka tapauksessa ottelusarjaa voi luonnehtia hyvin ympäripyöreäksi. Ottelut tuskin repeävät kovin paljoa kumpaankaan suuntaan, joten se paljon puhuttu viimeistelytehokkuus nousee jälleen kerran aika isoksi asiaksi.
– Niin, jääkiekko on maalintekopeli..., Heikkilä naurahtaa.