Muistatteko tiettyjä tv-sarjoja, joissa tietty juonikuvio toistui joka ikisessä jaksossa? Kuten MacGyverissa joka jaksossa tiedemies kuoli rikollisten toimesta, hänen veljentyttärensä pyysi apua ja MacGyver pelasti päivän.
Myös TuTo tarjosi katsojilleen sitä tuttua käsikirjoitusta ja ennalta-arvattavaa dramatiikkaa. Jälleen kerran TuTo oli illan ottelussa hallitsevampi osapuoli, mutta joutui tyytymään yhteen pisteeseen johdettuaan peliä jo selvästi. Kuten aiemmissakin otteluissa, vastustaja kykeni viimeistelemään kolmannessa erässä paikoistaan erinomaisella prosentilla ja tehtaili neljässä minuutissa kolme maalia. Taas kerran.
- Peli oli ekan erän jälkeen 3-0. TuTo oli tosi vahva, aggressiivinen ja suoraviivainen– yksi parhaimmista joukkueista mitä olen nähnyt yksittäisessä erässä. Ei me huonosti aloitettu, mutta TuTo oli tosi hyvä. Siinä tapahtui jotain sellaista, että me vaan uskottiin omaa tekemiseemme ja tultiin tosi hyvin tuohon toiseen erään. Ennen kaikkea saatiin ne palkinnot tuohon kolmanteen erään. Toinen erä saatiin haltuun, vaikkei saatukaan maaleja. Kolmanteen erään ne maalit tulivat ja sitten 3-3 tilanteessa otettiin kaksi kakkosta ja TuTo pyöritti tuon lopun. Paljon on töitä ja paljon on opeteltavaa. Tällastä tämä on. Hyvä kun saatiin piste, kertoili KooKoon valmentaja Reijo Mansikka.
Ensimmäisessä erässä TuTo tuli lujaa. Avausmaali nähtiin tasan kolmen minuutin pelin jälkeen. Kolmoskentän Ville Aaltonen sai kiekon keskialueella KooKoon Kimmo Nevalaisen typerän avauksen seurauksena. Aaltonen jatkoi kiekon Tapio Laaksolle, joka laukoi puolustajan jaloista kiekon ohi vieraiden maalia vartioineen Carl Grahnin.
TuTo jatkoi tiukkaa peliään. Joensuusta kotiin palannut Tuukka Pulliainen voitti hyökkäyspään aloituksen sata-nolla ja kiekko pelattiin viivalle. Vikki Tammelin viritti hirmuisen laukauksen, joka pomppi ihmisruuhkan kautta maaliin.
Vaikka Mestiksen tuomareita ollaan kritisoitu esimerkiksi Juhani Tammisen suulla voimakkain sanoin, niin tänä tiistaina Kupittaalla todistettiin erinomaista tuomarointia. Entinen liigapelaaja ja –tuomari Simo Saarinen piti kuria ja järjestystä. Karismallaan ja kokemuksellaan Saarinen piti pelin hyppysissään pitkin ottelun.
Yksi esimerkki Saarisen rohkeudesta tuomarina nähtiin, kun Tomi Laurila kaadettiin selvässä läpiajossa. Saarinen risti kätensä päänsä päälle epäröimättä rangaistuslaukauksen merkiksi. Rangaistuslaukausta asettui laukomaan Markku Vuorisalo, jonka ratkaisu oli erittäin outo. Heikko ranneveto Carl Grahnin patjoihin näytti jäävän sinne, kun se valuikin patjojen välistä verkon perukoille. Osa yleisöstä ehti huutaa ”eihh” ennen kuin kiroaminen muuttui juhlinnaksi.
Toiseen erään KooKoo vaihtoi Esa-Tapio Palmun maaliin. Peli jatkui erittäin viihdyttävänä päästä päähän luisteluna. TuTo puolestaan haki maalia tietyllä reseptillä. Joukkueen laiturit pyrkivät heittämään kiekkoa laidoista maalille, jonne muut hyökkääjät ajoivat ahnaasti hakemaan paluukiekkoja. KooKoon pakit onnistuivat kuitenkin hyvin pelaamaan turkulaishyökkääjät irtokiekoista pois.
Ennalta-arvattava loppuratkaisu
Kolmannessa erässä se sitten tapahtui. Erän neljännellä minuutilla joukkueiden pelatessa tasavajaalla KooKoon Niko Kantelinen syötti kulmasta ja Mikko Kaukokari ohjasi ilmasta kiekon yläpesään. TuTon maalia vartioinut Ossi Ojanen oli voimaton.
Kuten niin usein aiemminkin, kavennus oli vain lopun alkua. Vain 27 sekuntia edellisestä KooKoo karkasi ylivoimahyökkäykseen, josta Jussi-Matti Makkonen päätti laukoa Tammelinin pelattua syötön pois. Veto meni helponlaisesti Ossi Ojasen kainalosta.
Kenelläkään ei ollut hallissa epäselvää etteikö KooKoo tasoittaisi peliä. Kolme minuuttia kavennusmaalista TuTo kädetti vaihtojen kanssa ja otti jäähyn väärästä vaihdosta. Jäähyn aikana Tatu Kattelus purjehti pakkipari Rantala-Tammelinin välistä ja iski kiekon Ojasen hanskapuolelta sisään.
Ensimmäisen kavennusmaalin synnyttyä TuTon pasmat sekosivat aivan totaalisesti. Aiemmista menetetyistä johtoasemista on muodostunut sellainen henkinen painolasti, että se vie joukkueen saman tien pinnan alle ensimmäisen kavennuksen jälkeen.
- Niin, kaikki kunnia KooKoolle. Kun nousee vieraskentällä kolmen maalin takaa, niin se on aika huikea suoritus. Sellaista ei monta kertaa kaudessa ole tapahtunut. Hyvä, että saatiin piste, sillä peli olisi voinut kääntyä niinkin ettemme olisi saaneet pinnaakaan. Torstaina tämä taas jatkuu. Torstaina ja perjantaina, sanoi selvästi turhautuneen oloinen Ismo Lehkonen.
Reijo Mansikka ei osannut sanoa oliko KooKoon nousu hänen joukkueensa hyvyyttä vai TuTon huonoutta.
- No, jos virheitä ei tulisi niin pelit päättyisivät nolla-nolla. Se oli meidän hyvyyttä ja TuTon virheitä. Varmaan niitä molempia. Saatiin paikkoja ja tehtiin joistain niistä maali. Minusta me tehtiin maalipaikkoja toisessakin erässä, mutta ei me saatu silloin niitä sisään. Tiedä sitten mitä siellä tapahtui – tehtiin maaleja, kait, Mansikka sanoi.
TuTon ohjelma jatkuu tiukkana, kun tällä viikolla on edessä vierasottelut kahta sarjataulukon ääripäätä vastaan: ensin sarjajumbo Jokipojat torstaina ja sitten sarjajohtaja KalPa seuraavana päivänä.
- Kyllä täytyy voittoja saada. Se on aivan ehdotonta. Me katsottiin koko sunnuntai videoita ja näyttikin, että se lähtee rullaamaan, mutta ei taas kunnioitettu tätä peliä tarpeeksi. Se vei meiltä toisen pisteen ja oli viedä molemmat pisteet. Tämä on niin hieno peli tämä jääkiekko, että jos sä vähänkin et oikeasti kunnioita tätä peliä tai fuskaat tai niiat tuolla, niin kyllä sä näpeillesi saat, Lehkonen pyöritteli.
TuTon vahvin osa oli kolmosketju Laakso-Aaltonen-Salo. Keskushyökkääjä Ville Aaltosen asenteesta saisi koko kauden puolivaloilla pelannut tähtihyökkääjä Tero Forsell ottaa oppia.
- Mä olen pirun ylpeä noista meidän nuorista. Laakso ja kumppanit painoivat sikamaisen hienolla sydämellä tuolla. Harmittaa niitten puolesta ettei tullut voittoa. Salo, Laakso, Aaltonen, Kauppinen. Myös Tähtisalo pelasi tänään puolet pelistä aivan huikealla tasolla. Näin kova duuni ja taito millä ne painaa tuolla, niin se ei tuo voittoja. Me kuitenkin pelataan voitosta. Voittoja pitää saada, Lehkonen painotti.
Mansikka oli todella salamyhkäinen kun häneltä kysyi visioita torstaisesta Jukuri-pelistä.
- Täytyy koettaa selvitä päivä kerrallaan ja jo tuossa bussimatkalla alamme hiomaan seuraavaa peliä. Tämä on niin kovatasoinen sarja ja niin hyvin valmennetut joukkueet, että ei voi ennakoida yhtään seuraavaa peliä. Historia on aika synkkä meillä Jukureita vastaan, sanoi Mansikka.
Sama mystisyys jatkui, kun Mansikalta kysyttiin joukkueen terveystilannetta.
- Se on aina hyvä. Meillä on kovakuntoinen joukkue, jonka kokoonpano elää aina. Meillä on muutama mies pois ja muutama nuori pelaaja pelaa heidän paikallaan. Vaikea sanoa ketä saamme torstaina jalkeille. Se oli harmi, että kun sunnuntaina kun meillä oli kentälliset kasassa, niin sen jälkeen kolme hyökkääjää jäi pois, Mansikka pyöritteli.