Mielipide

Cam Fowler – voittaja-ainesta

NHL / Kolumni
Kanadan ja Yhdysvaltojen kaksoiskansalainen, puolustaja Cam Fowler on voittanut mestaruuksia missä tahansa hän pelannutkin. Ei mikään ihme, että hänet tullaan valitsemaan tämän kesän draftissa aivan tilaisuuden kärkipäässä.

Cam Fowler on syntynyt Kanadassa, Windsorissa, mutta hänen perheensä muutti isän työkomennuksen vuoksi rajan eteläpuolelle Camin ollessa kaksivuotias. Kaksoiskansalaisuutensa – isä kanadalainen, äiti yhdysvaltalainen – vuoksi hän voisi edustaa kumpaa tahansa maata, mutta liittyessään kuusitoistavuotiaana USA:n maajoukkueohjelmaan USNTDP:hen hän periaatteessa teki valintansa.

Fowler pelasi USA:n nuorten maajoukkueessa Ann Arborissa kaksi kautta, joista jälkimmäisen lopulla hänen piti tehdä lopullinen valinta synnyinmaansa ja asuinmaansa välillä. Asiaa mietittyään hän päätti edustaa 18-vuotiaiden MM-kisoissa tähtilippua.

– Hän ei missään tapauksessa voinut enää kääntää selkäänsä joukkueelle, missä hän oli pelannut jo kaksi kautta - kaksi vuotta, paljon upeita ystävyyssuhteita. Oli itsestään selvää, että hän edustaisi jatkossakin Yhdysvaltoja, kertoo Perry Fowler poikansa päätöksestä.

Fowler teki hyvän valinnan, sillä USA voitti kotimaassa Fargo-Moorheadin alueella pelatut alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskisat. Turnaus oli Fowlerille myös henkilökohtainen menestys. Hän keräsi seitsemässä ottelussa kahdeksan pistettä ja sijoittui puolustajien pistepörssin kolmanneksi Ruotsin Tim Erixonin ja Oliver Ekman-Larssonin jälkeen. Direktoraatti valitsi maailmanmestarien ykköspakin turnauksen parhaaksi puolustajaksi ja myös media valitsi Fowlerin yhdessä Tim Erixonin kanssa kisojen ykköstähdistöön.

Alunperin Fowlerin tarkoitus oli siirtyä nuorisomaajoukkueen jälkeen Notre Damen yliopistoon, mutta hänen pelaajaoikeutensa hankkineet Windsor Spitfiresin edustajat onnistuivat kääntämään Camin ja hänen isänsä Perryn pään. Fowler perui Notre Damelle antamansa suullisen lupauksen ja siirtyikin täksi kaudeksi pelaamaan rajan pohjoispuolelle Kanadan parhaimpaan junioriliigaan OHL:ään. Fowlerin päätöstä varmasti helpotti tieto, että Windsor oli juuri edellisellä kaudella voittanut Kanadan juniorisarjojen mestaruuden Memorial Cupin ja hän tiesi pääsevänsä pelaamaan huippujoukkueeseen todella hyvien pelaajien kanssa.

Mestaruudesta mestaruuteen

Fowlerin joukkuevalinta oli jälleen oikeaan osunut, sillä Windsorin kausi oli menestyksekäs. OHL:n runkosarjan voitto jäi saavuttamatta, mutta liigan pudotuspelien finaalissa se nujersi runkosarjan voittaneen Barrien puhtaasti 4-0. Lopullisesti Spitfiresin kauden kruunasi toinen perättäinen voitto Memorial Cup-turnauksessa, missä Fowler puolestaan voitti puolustajien pistepörssin kuudella pisteellä viidessä ottelussa.

Mutta oikeastaan kyseessä oli sananlaskun "ei kahta ilman kolmatta" toteutuminen. Jo aikaisemmin Fowler oli voittanut himoitun alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden ja OHL:n ja Kanadan junioriliigojen CHL:n mestaruus vain täydensivät harvinaisen triplan. Nuorten MM-kisojen runkosarjassa isäntämaa Kanada onnistui voittamaan jenkit rankkarikisassa, mutta loppuottelussa kävi toisin. Ottelu venyi jatkoajalle asti, missä USA:n puolustajan John Carlsonin maali katkaisi Kanadan mestaruusputken. Tässä turnauksessa Fowler ei päässyt pisteillä mässäilemään, sillä kokoon kertyi vain kaksi syöttöä seitsemässä ottelussa. Turnaus oli kuitenkin hänelle ikimuistoinen.

– Voittaminen merkitsi minulle erityisen paljon, koska olin pelannut monien kanssa kaksi vuotta yhdessä ja he olivat kuin veljiä minulle. Voittaminen niin dramaattisella tavalla – Kanadassa, Kanadan viiden mestaruuden voittoputken katkaiseminen – se oli jotakin mitä en tule koskaan unohtamaan. Siniviivalla seisominen ja kansallislaulun laulaminen, en pysty kuvailemaan sitä tunnetta, Fowler muisteli NHL.comissa toista kiekkouransa kohokohdista.

Sopivan vai liian rauhallinen?

Fowlerin vahvuuksia ovat erityisesti luistelu sekä myös taitotaso ja syöttövarmuus. Eli Bobby Orria esikuvanaan pitävällä puolustajalla on hallussa kiekolliselle puolustajalle tarpeelliset perusominaisuudet.

– Hän on tyypillinen hyökkäävä puolustaja - ylivoiman pyörittäjä, hyökkäysten tukija. Jos etsitään vertailukohtaa nykypelaajista, niin voisi ajatella Toronton Tomas Kaberlea. Mutta jos pysytään maanmiehissä, niin voidaan mainita jopa Brian Leetch tai Phil Housley, kuvailee Fowleria NHL:n kykyjenetsijöiden pomo E.J. McGuire.

– Hän on erinomainen kiekonliikuttaja, näkee pelin tosi hyvin, antaa kovia tarkkoja syöttöjä ja kääntää pelin erittäin hyvin hyökkäyssuuntaan, täydentää NHL:n Central Scoutingin OHL:n skotti Chris Edwards esimiehensä kuvauksen.

Pelityyliltään Fowler on varsin tyypillinen USNTDP:n kasvatti. Hän lukee peliä älykkäästi ja tietää mihin kentällä kannattaa sijoittua ja peittää mailalla hyvin syöttölinjoja. Fowler ei ole luontaisesti aggressiivinen pelaaja – ei hae taklauksia aktiivisesti, vaan mieluummin käyttää mailaansa syötönkatkoihin ja pelin ohjaamiseen kulmiin. Välillä hänen pelinsä puolustuspäässä näyttää suorastaan flegmaattiselta. Osittain tämä johtunee siitä, että hänen voimatasonsa ei ole vielä riittävällä tasolla, mikä tulikin ilmi Torontossa varausikäisille pidetyssä testitilaisuudessa.

Fowlerin menestys ammattilaisena ratkeaakin siitä, saako hän kehitettyä peliinsä lisää särmää. Tähtipelaajaksi noustakseen hänen nostettava intensiteettiään ja taistelutahtoaan. Fowlerin on näytettävä selkeästi, että haluaa voittaa, olla joukkueessa vastuunkantaja ja on valmis maksamaan siitä fyysisesti ja henkisesti. Jos kaikki menee aivan varaajaseuran unelmien mukaan, niin Fowlerista kehittyy köyhän miehen Nicklas Lidström eli aivan huippuluokan pakki. Mutta todennäköisemmin hänestä kehittyy suhteellisen isokokoinen, hyvin luisteleva kiekollinen puolustaja, jonka fanit aina toivovat pelaavan selvästi fyysisemmin ja ilkeämmin. Eli tavallaan paremmin liikkuva versio Ryan Whitneystä.

» Lähetä palautetta toimitukselle