TPS oli pelillisesti hieman edellä kutakuinkin koko ottelun ajan, mutta hakkasi päätään vastustajan maalivahtiin Robert Kristaniin. TPS löysi keinot kolmannessa erässä kivuten erän alussa rinnalle ja lopulta ohi, kun peliaikaa oli jäljellä enää pari minuuttia.
− Pääsimme peliin kiinni vasta toisessa erässä, jossa meillä oli ylivoimien kautta mahdollisuus ratkaista peli. Kun emme siinä onnistuneet, niin painotimme toisella erätauolla kärsivällisyyttä. Sanoimme joukkueelle, että kyllä se sieltä tulee, kunhan vain jaksamme tehdä joukkueena töitä, TPS-valmentaja Kai Suikkanen kertasi.
Pardubice koki näin ollen toisen perättäisen maalin tappionsa samoin lukemin. Ottelun jälkeen päävalmentaja Zdenek Venera harmitteli pistemenetystä.
− Mielestäni on sääli, ettemme saaneet pisteitä, koska olimme niin lähellä. Avauserä oli meiltä hyvä, mutta toisessa erässä olimme onnekkaita ettei kotijoukkue tehnyt maalia ylivoimistaan. Viimeisessä erässä meillä oli paikkoja ratkaista peli, mutta jäimme yhteen maaliin, eikä se vain riittänyt, hän totesi.
Alusta asti TPS:n kiekollinen pelaaminen oli paremmalla tolalla kuin Pardubicen vastaava, mutta ongelmaksi muodostui hyvistäkin paikoista huolimatta loistavalla pelipäällä ollut Pardubicen maalivahti Kristan. Slovenialaisvahti torjui useamman nokan edestä tulleen ohjauksen sekä myös Lauri Tukosen läpiajon.
Oivallisesti esiintyi myös virkaveli Teemu Lassila, joka onnistui kerta toisensa jälkeen nollaamaan Pardubicen lähentelyt. Pardubicen hallintajaksot eivät välttämättä olleet kovin pitkiä, mutta sitäkin vaarallisempia.
Vierasjoukkue pelasi varsin simppelisti puolustuksen kautta ja iski vastaan suunnaten hyökkäyksensä suoraviivaisesti maalia kohti, mikä aiheutti TPS-puolustukselle kosolti ongelmia. Vaikeaa oli toki molemmissa päissä, sillä maalinedustoille jäi tilaa varsin usein, mutta maalivahtien tiukka taisto piti maaliluvun pienenä.
Vastaavanlaisesta nukahduksesta syntyi myös ottelun avausmaali, kun Pardubicen Jan Semorad unohtui takatolpalle täysin yksin ja pääsi lapioimaan Jan Kolarin syötön ylänurkkaan ohi Lassilan.
Pardubice ajoitti karvaamisensa hyvin ja onnistui ottelun vanhetessa lyömään kapuloita TPS:n rattaisiin. Kotijoukkue onnistui kuitenkin viemään pelivälineen vastustajan päätyyn useasti sen ansiosta, että viisikko pysyi tiiviinä ja kiekolliselle pelaajalle oli tarjolla tukea läheltä.
Yksinkertainen on kaunista
Ottelun tempo ei noussut missään kohtaa huippuunsa, sillä TPS näytti jääneen helpon Bolzano-pelin tempoon ja tämä sopi puolustavammin pelanneelle Pardubicelle mainiosti.
Kahden erän jälkeen Pardubicen pelisuunnitelma näytti olevan tarpeeksi toimiva. Tehoton TPS näytti jo hieman turhautuneelta, kunnes kotijoukkueen kakkosketjun sommitelmat osuivat viimein kohdilleen.
Radek Smolenak-Tero Koskiranta-Ryan Lasch sai painettua peliä aiemminkin Pardubicen alueelle, mutta ratkaisevat syötöt menivät useimmiten harakoille. Kolmannen erän alussa Koskirannan syöttö löysi takatolpalle sännänneen Laschin lavan ja kiekko päätyi Kristanin noidutulta vaikuttaneeseen maaliin.
TPS:llä oli jo toisen erän lopussa mainio tilaisuus tulla tasoihin kahdella perättäisellä kahden miehen ylivoimalla, mutta turkulaiset yrittivät väkisin pelata laukojalle varmaa maalipaikkaa hakemalla koko ajan syöttöjä neliön läpi.
− Haimme liian nättejä maaleja. Laukominen unohtui ja yritimme pelata paikkaa laittaa, josta voisi laittaa tyhjään maaliin, Suikkanen sadatteli.
Lähes viimeisellä mahdollisella hetkellä TPS:n pelaajat kuitenkin malttoivat pelata yksinkertaisemmin. Kuten niin monta kertaa aiemminkin, yksinkertainen oli jälleen kaunista, sillä Smolenak ohjasi Steven Seigon viivavedon aivan Kristanin edestä verkon perukoille.
− Viimeisessä ylivoimassa pidimme homman yksinkertaisena: kiekko siniviivalle, vetoja ja pari äijää maalille iskemään reboundit maaliin, Suikkanen kiteytti.
− Minun piti antaa pelin jälkeen ylivoimapelaajille huutia, mutta hankalahan sitä on antaa, kun he pelin meille lopulta ratkaisivat, hän jatkoi.