Jatkoajan SM-liigatoimituksen toimituspäälliköt Matias Strozyk ja Manu Lempinen puntaroivat kauden ajan edellisen liigaviikon tärkeimpiä tapahtumia ja puhuttaneimpia aiheita. Tällä viikolla mukana on myös jääkiekkovalmentaja Juha Pajuoja.
Kaatoiko Sami Vatasen loukkaantuminen JYPin mestaruushaaveet?
Matias Strozyk: Vatanen on JYPin taitavin pelaaja – en sano tärkein tai paras, koska nyt väännetään pudotuspelejä – ja nilkkavamman osoittautuessa vakavaksi JYPiltä on ryöstetty yksi sen hyökkäyspään aseista. Siinä kaikki, ja niitä hyökkäyspään aseita löytyy aika laaja kirjo. Ongelmaksi loukkaantuminen muodostuu vain jos JYP alkaa oikeasti pelätä sitä – silloin joukkue tappaa itsensä ja Jyrki Ahon kyvyt joutuvat todelliseen testiin.
Manu Lempinen: Pahoin pelkään, että kaatoi. Erot käyvät koko ajan pienemmiksi kohti finaaleja mentäessä, ja jo Ässät-sarjan kahdessa ensimmäisessä kamppailussa nimenomaan Vatasen yksilötaito oli ratkaiseva tekijä JYPin avausvoitoille pudotuspeleissä. Jyväskyläläisten tasaisuus pelaamisessa on heidän suurin vahvuutensa, mutta voidaan aiheellisesti pohtia, olisiko runkosarjan loppuvaihe sujunut tuloksellisesti yhtä hyvin ilman Vatasen huikeaa virettä. Tietysti urheilussa nähdään säännöllisesti hienoja sankaritarinoita, kun suurin tähti joutuu sivuun. Tässä tapauksessa en kuitenkaan sellaiseen jaksa uskoa.
Juha Pajuoja: Jyväskylän joukkueen vauhti kasvaa, enkä usko Sami Vatasen loukkaantumisen enää olevan henkisesti romahduttava asia. Toki mestaruuteen vaaditaan vahvaa ykkösylivoimaa ja ilman Vatasta viivalta ei ratkaisuja niin paljon nähdä. JYPin vene ei ole vuosiin seilannut niin kuin kaupungin vaakunassa, ilman airoja ja soutajia. Soutajia riittää ja nyt suunnan määrittävät myös soutajat. Toivon todella, etteivät Jokerit ja JYP joudu vastakkain välierissä, sillä se olisi jo moraalinen finaali.
Lue lisää:
Uutinen: Vatanen sivussa ”viikkoja”
Kumpi vakuutti 4-0-sarjassaan enemmän, Jokerit vai JYP?
Strozyk: Pakko sanoa JYP, mutta vain siitä syystä, että Ässät oli HIFK:ta kovempi vastus. Jokereiden ehyt viisikko ja ohittamaton maalivahti ovat toki omat ansionsa, narrit ovat edellä myös valmennuksessa. JYP puolestaan oli juuri sitä, mitä voisi odottaakin: aggressiivista karvausta, kova tahto kiekonriistoihin ja kurinalainen puhdistus ovat yhdistyneet suikkaslaisiin tiettyjen pelaajien vapauksiin, joita Risto Dufva ei kyennyt hyödyntämään. Molemmat löysivät puolivälierään laajan ratkaisurintaman ja varsinkin Sami Vatasen ollessa pelikunnossa tässä olisi jo kohtalainen finaalipari.
Lempinen: Vertailu on hankalaa, sillä joukkueet murskasivat vastustajansa hyvin erilaisista lähtökohdista. JYP jatkoi samaa vakaata ja jyräävää menoaan, jonka se löysi suoritustasokseen joulun jälkeen. Sille on ehdottomasti annettava kunniaa, JYP oli paikoin erinomainen. Jokerit taas koki täydellisen muodonmuutoksen runkosarjaan nähden. Puolustuspeli oli tiivistä, maalivahti napsi tärkeitä koppeja ja hyökkäyspään paikat käytettiin tehokkaasti. Toisaalta, miksipä sitä pitäisi hyvää playoff-lätkää runkosarjassa käytettäväksi tuhlatakaan, kun sitä tarvitaan vasta nyt.
Pajuoja: On vaikea verrata joukkueiden playoff-sarjoja keskenään. Kaikissa on aina omat pelilliset haasteensa, mutta paikallispelisarjassa on aina tunnelataus todella kova. Kun suurimmassa ja valtamedian kotikaupungissa pelataan paikallispelisarja, niin on selvää, että kiinnostus on valtaisa. Nyt kun Jokerit selvitti puhtaasti tämän sarjan, niin on vaikea ajatella mikä olisi se lohikäärme, jota tämä joukkue pelkäisi. Seuraavassa sarjassa isoin haaste on saada sama kurinalaisuus mukaan heti ensimmäiseen otteluun. Se itseluottamus, minkä hallitsevan mestarin ja paikalliskilpailijan pudottaminen toi joukkueeseen teki siitä vahvan suosikin mestariksi. Toki matkaa on, mutta joukkueesta kumpuava nöyryys tietää pitkiä partoja.
JYP on erinomaisessa vireessä ja joukkue on raikkaamman oloinen kun viime keväänä. Joukkue on täynnä pelaajia, jotka tietävät mitä reittiä pitää kulkea kohti mestaruutta. Tuon reitin he ovat jo monet tallanneet, eikä se reitti ole vielä umpeenkasvanut. Jyrki Ahon valmennuksella joukkue itseohjautuu vahvasti ja luovuuskin on sallittu.
Lue lisää:
Otteluraportti: Tiivis puolustuspeli toi eräpallon
Otteluraportti: Jokerit marssi jatkoon – Kilpeläinen ohittamaton
Otteluraportti: Haatajan hattutemppu toi kolmannen voiton Kärpille
Otteluraportti: Takaisin lähtöruutuun – Kärpät suli ja Pelicans vei
Oliko Miikka Salomäen taklaus tahallinen vai vahinko?
Strozyk: Vaikea sanoa, koska en ole Miikka Salomäki, se ainoa henkilö joka oikeasti tietää. Polvet menevät koukkuun, toinen käsi irtoaa mailasta ja molemmat kädet nousevat rintakehän eteen, kun Hodgman on vielä muutaman metrin päässä. Jos vedotaan Salomäen katseeseen, niin eipä se mihinkään muutu taklaukseen valmistautumisen ja sen toteuttamisen välissä, mutta silti Salomäki tajusi tehdä kaikki edellä mainitut liikkeet, toisin kuin Hodgman – ilmeisesti kuudennen aistinsa avulla. Tuskin Salomäki yritti Hodgmania vahingoittaa eikä ainakaan tarkoituksellisesti hakeutunut risteävälle luistelulinjalle, mutta kovassa paineessa ja lyhyessä ajassa tehdyt päätökset voivat joskus johtaa tällaisiin tapahtumiin.
Lempinen: Vaikka tilannetta kelaisi satoja kertoja, ainakaan minä en kykenisi valaehtoista todistusta antamaan senkään jälkeen suuntaan tai toiseen. Ihan samalta se nimittäin näyttäisi, oli Salomäellä sitten mielessään itsensä suojeleminen tai Hodgmanin tyrmääminen. Salomäki on kaksikosta ainoa, joka tietää törmäyksen tapahtuvan, Hodgmanilla ei ole siitä mitään aavistusta. Tällaiset ovat siitä hankalia tilanteita, että jos Hodgman olisi noussut heti ylös, tuomiona olisi luultavasti ollut kaksi minuuttia estämisestä. En syytä sentteriä filmaamisesta, sillä puskista tullut taklaus sattui taatusti. Korostan vain jälleen kerran itse teon arviointia, eikä aina seurausten mukaan menemistä.
Pajuoja: Taklaus oli tahallinen viimeisen sekunnin aikana. Suunnitelmallisuutta siinä ei ollut. Olen valmentanut Salomäkeä ja tunnen hänen persoonansa. Mies on ujo ja vaatimaton siviilissä, mutta kentällä täydellinen vastakohta. Hän on todella vahva taklaustilanteissa ja monet yllättyvät kulmissa, kun mies vaan menee. Intohimo yhdistettynä voimaan on pelottava ase väärissä käsissä. Mutta "rotaksi" ei Salomäestä ole. Toki tekoa arvioitaessa ei pidä hakea koventavia tai alentavia tekijöitä muusta kuin itse tapahtumasta.
Kiekottoman pelaajan taklaaminen täysin pelitilanteen ulkopuolella pitää olla aina kovan rangaistuksen piirissä. Nyt uskoakseni oli iso painoarvo Pelicansin lääkärin lausunnoilla, kun sanktiota mietittiin. Kolme peliä oli ehdottomasti liikaa kyseisestä törmäyksestä, varsinkin sen jälkeen, kun selvisi että Hodgman pystyi pelaamaan seuraavassa pelissä. Joku saa selitellä ja joku saattaa nukkua hieman huonosti. Kuuluu playoff-henkeen.
Lue lisää:
Uutinen: Salomäelle kolmen ottelun pelikielto
Otteluraportti: Latvala hattuili Pelicansin peleille jatkoa
Kommentti: Rikoksenuusija Salomäki
Miksi HIFK romahti?
Strozyk: Koska Jokerit osasi pelata HIFK:ta vastaan, mutta HIFK ei osoittanut minkäänlaista sopeutumiskykyä. Eero Kilpeläinen löysi sopivasti huippuvireensä ja HIFK:n supertähdet, osa hieman kuumeilun avustamana, katosivat kuvasta täysin. Jokerit pyöritteli HIFK:ta kuin pesukoneessa kahden eri päävalmentajan voimin, yksikään tämän ottelusarjan taistelupareista ei kääntynyt HIFK:n eduksi. Siinä on melko selkeä tie tuhoon.
Lempinen: HIFK:n otteet antoivat taas tärkeän muistutuksen. SM-liigassa ei ole mahdollista koota nippua, joka pelkän nimilistan perusteella tarkoittaisi jotain. Tämä pätee niin SaiPan varmaksi ennustettuun jumbosijaan kuin HIFK:n marssin aikaiseen loppumiseen. Jos joukkueen pelillinen identiteetti häilyy, ratkaisupelaajat ovat väsyneitä tai puolikuntoisia ja vastustaja ennakoitua parempi, lopputuloksesta ei voi odottaa kovin hilpeää. Playoff-sarja on pahimmillaan viikossa ohi. Jos alku on huono, vaaditaan poikkeuksellisia henkisiä voimavaroja kurssin kääntämiseen. Tämän kevään HIFK yritti parhaansa, mutta voimat kuluivat tiukassa olleen ankkurin turhiin irroitusyrityksiin.
Pajuoja: Jokerien ja HIFK:n tasoero ennen ensimmäistä peliä oli minimaalinen. Ensimmäisen pelin voittaja sai itseluottamuksen ja uskon omaan tekemiseensä. Kun taidollinen ja fyysinen ero on näin pieni, niin esiin nousee henkinen puoli. HIFK joutui muutoksen tielle, kun voittoa ei tullut ja paine nousi. HIFK:n hyökkäyspeli romahti, kun Jokerit iski kiinni ylhäältä eikä antanut aikaa hitaisiin kontrollilähtöihin. Uudet hankinnat hyökkäyspäähän eivät onnistuneet Jokereiden tiukassa puolustuspelissä. Joku muu joukkue olisi säikkynyt stadin vanhan hallin atmosfääriä ja metakkaa, mutta Jokerit opiskeli sen jo tutuksi viime kaudella.
Mestarijoukkueen valmentajaksi tulevan pesti on todella vaativa. En uskonut joukkueen finaalipaikkaan tänä keväänä. Yhdessä kaudessa ei uusi valmentaja ehdi saamaan käsikirjoitusta loppuun asti valmiiksi. Silloin mestaruus vaatii yksilöiden omaa ratkaisukykyä ja nyt niitä ei löytynyt. Ensi kaudella HIFK on varmasti nälkäisempi joukkue. Ja kun päävalmentaja saa muokata joukkuetta nyt enemmän oman näköisekseen, niin muutoksia varmasti on tulossa. MG lähtee, mutta Ville Peltosta ei HIFK saa päästää vielä eläkkeelle. Jokainen joukkue tarvitsee menestyäkseen vahvan henkisen johtajapelaajan, joka uskaltaa sanoa oman mielipiteensä sitä kysyttäessä, vaikka se eroaisi päävalmentajan mielipiteestä.
Lue lisää:
Kolumni: Läpihuutojuttu
Kolumni: HIFK kaatui valmennukseen – "Jokerit kaikessa parempi"
Kumpi nappaa välieräpaikan, Pelicans vai Kärpät?
Strozyk: Eiköhän Pelicans viimeistele nousunsa täyden kotiyleisön turvin. Johan Backlund on tämän sarjan suurimpia kysymysmerkkejä ja teema jatkuu vielä ratkaisuottelussakin. Backlund mureni sarjan avauksessa Lahdessa, eikä kuudes ottelu jättänyt kovin hyvää makua. Henkinen etu on Pelicansin puolella paitsi hienon comebackin ja lahtelaisyleisön, niin myös Kai Suikkasen ansiosta. Maanantain ottelu on ennakkoon täyttä arpapeliä, mutta Pelicansin voittoa puoltavia tekijöitä on helpompi listata kuin Kärppien.
Lempinen: Yhden pelin ennustaminen on melkoista arpapeliä, mutta kyllähän monet seikat kallistavat vaakaa lahtelaisten suuntaan. Ensinnäkin Pelicansin nousu melkoisesta sillasta seitsemänteen peliin on merkittävä asia. Johan Backlundin käsittämätön räpellys lauantain ottelun kolmannessa erässä pistää myös miettimään. Jos ruotsalaisveskari onnistuu kasaamaan itsensä täysin, hän on äärimmäisen kovaa tekoa. Tärkein asia on silti mielestäni se, että näistä kahdesta joukkueesta Pelicans vaikuttaa ryhmältä, jolta on todennäköisempää odotella lisävaihdetta sillä tärkeimmällä hetkellä.
Pajuoja: Pelicans.
Lue lisää:
Otteluennakko: Seitsemäs taisto – kumman kausi jatkuu?
Jatkoajan pudotuspelipaketti
Viikon kommentti
Pelicans-luotsi Kai Suikkanen ei ollut täysin tyytyväinen tuomareiden otteisiin Kärpät-sarjan kolmannen ottelun jälkeen:
– Meidän pitäisi saada keskittyä pelaamiseen, eikä tuommoiseen höpöhöpö juubajuubadaabadaaba... saatana!
Lue lisää:
Otteluraportti: ”Rantala ei oo eläessään viheltänyt yhtäkään hyvää peliä, ei eläessään”
Aiemmat maanantaijäät:
Viikko 13 (19.3.-25.3., Ilkka Palomäki)
Viikko 12 (12.3.-18.3., Esko Seppänen)
Viikko 11 (5.3.-11.3., Juhani Tamminen)
Viikko 10 (27.2.-4.3., Harri Rindell)
Viikko 9 (20.2.-26.2., Juha Koljonen)
Viikko 8 (13.2.-19.2., Tiiu Houni)
Viikko 7 (6.2.-12.2., Jukka-Pekka Vuorinen)
Viikko 6 (30.1.-5.2., Ilari Savonen)
Viikko 5 (23.1.-29.1., Matti Väisänen)
Viikko 4 (16.1.-22.1., Teemu Tammilehto)
Viikko 3 (9.1.-15.1., Harri Laiho)
Viikko 2 (2.1.-8.1., Jarmo Korhonen)
Viikko 1 (26.12.-1.1., Eero Hurmerinta)
Viikko 51 (12.12.-18.12.)
Viikko 50 (5.12.-11.12., Ilari Isotalo)
Viikko 49 (28.11.-4.12. Alpo Suhonen)
Viikko 48 (21.11.-27.11., Asko Huuki)
Viikko 47 (14.11.-20.11., Tommi Koivunen)
Viikko 46 (7.11.-13.11., Mika Tuutti)
Viikko 45 (31.10.-6.11., Jukka Jalonen)
Viikko 44 (24.-30.10., Hannu Viinikkala)
Viikko 43 (17.-23.10., Janne Onnela)
Viikko 42 (10.-16.10., Timo Tolonen)
Viikko 41 (3.-9.10., Marko Kivenmäki)
Viikko 40 (26.9.-2.10., Juha Palosaari)
Viikko 39 (19.-25.9., Eetu Huisman)
Viikko 38 (12.-18.9.)
