Vielä tässä vaiheessa vuotta Te, arvon kiekkofanit, elättelette jos jonkinmoisia harhaluuloja oman joukkueenne mahdollisuuksista. Helsingissä HIFK-kannattajat odottavat innolla paikallistaistoja Jokereita vastaan. Yksi viesti teille: turhaan odotatte. Samat sanat menevät Tampereella Ilves-ihmisille, länsirannikolla Poriin - ja Turussa TPS:n jatkuvasti harventuvalle kannattajajoukolle.
Jokerit vs. HIFK
HIFK sukelsi viime kaudella ajoin varsin syvälle, mutta nyt Paul Baxterin odotetaan laittaneen palikat ojennukseen. Punanuttujen kannattajat toivovat IFK:n laittavan jopa kampoihin Jokereille aivan kärkisijoista taisteltaessa, tai vähintäänkin vievän "stadin herruuden" paikallisotteluissa.
Toivo on aivan yhtä perusteetonta kuin niin monena kautena tätä ennenkin. Jokereiden materiaali on Nordenskiöldinkadun sakkiin verrattuna täysin ylivertainen. Suurin ero tulee esiin maalipuiden välissä, jossa HIFK jaksaa sitkeästi uskoa yhä Jan Lundelliin, kun taas Matti Virmanen ymmärsi laittaa eurot riviin saadakseen Jussi Markkasen Jokereiden maalille.
Jere Karalahdelle annetut mahdollisuudet vielä pystyn ymmärtämään, koska miehen potentiaali on parhaimmillaan niin valtava, mutta Lundellin saama luottamus ei mahdu allekirjoittaneen kaaliin.
Kaiken kukkuraksi HIFK:n isot, pahat punakissat, sattuu-ja-tapahtuu -imago (jota kai brändiksikin kutsutaan) kokee pahan kolauksen tulevalla kaudella. Baxterin ryhmä pelaa hallitusti ja kurinalaisesti (lue: tylsästi ja täysin ilman ylilyöntejä), mikä ei faneja tyydytä varmastikaan.
Ei tule sen kummemmin ryminäpronssia kuin hyssyttelymestaruuttakaan.
Ja kuin suolaa haavoihin hieroakseen samaan aikaan Ilmalassa jyrätään kohti finaaleja, ja siinä samalla HIFK:n yli, Doug Sheddenin ja Kim Hirschovitsin johdolla. Ehkä Petoklubilla järjestettävä taidelasinäyttely saa käännettyä liigan kalleimmat pääsylippujen hinnat maksaneiden katsojien ajatukset edes hetkeksi toisaalle.
Lukko vs. Ässät
Porissa on hopeakautta seuranneen heikon viime kauden jäljiltä panostettu vahvasti joukkueeseen. Pelaajabudjetti on noussut kesän aikana merkittävästi ja samalla myös odotukset Isomäen tulevan kauden otteluita kohtaan.
Yhtä nousua ei kuitenkaan nähdä: Ässiä Lukon edellä sarjataulukossa.
Vaikka länsirannikon kiivaassa paikallistaistossa on otettu kovat panokset käyttöön Pasi Saarelan ässäpestistä lähtien, on Lukko yhä pitkän harppauksen päässä Ässien saavuttamattomissa. Joukkue joka kuvittelee taistelevansa paikasta pudotuspeleissä Jari Härkälän opastuksella on kovasti harhaluuloinen.
Edes useamman promillen humalassa Härkälän palkkaaminen pudotuspelipaikasta taistelevan liigajoukkueen valmentajaksi ei voi vaikuttaa hyvältä idealta. Tällä sektorilla Lukko suorastaan nöyryyttää Ässiä, sillä Mika Toivola on - oli herrasta mitä mieltä tahansa - joka tapauksessa liigatason valmentaja.
Ja jos Jan Lundellin mysteeri ei minulle ratkennut, ei sitä tee myöskään Kimmo Kapasen valinta Ässien maalivahtiosaston "vahvistukseksi". Lukko sentään hankki itselleen pätevän veteraanivahdin Petri Vehasen viime kaudesta viisastuneena, mutta keskiarvoa selvästi heikommalla maalivahtipelillä ei tapella paikasta kuuden sakissa - eikä muuten edes kymmenen joukossa.
Kuten IFK:lla myös Ässillä nöyryytys tulee vielä tuplana. Porilaiset hullut voivat vielä sulattaa tappiot maalisarakkeessa, mutta entäs kun kettupaitojen oikeasti kovat jätkät vielä kaupan päälle niistävät nenänkin? Taitaa Isomäen jää täyttyä lasipulloista, kun Nickerson-paitaiset (mallia kevät 2006) ässäfanit purkavat turhaumiaan.
Tappara vs. Ilves
Kun Porissa panostettiin, vaikkakin sitten vääriin hevosiin, hyvin vahvasti tulevan kauden ryhmään, Tapparan riveissä suunta oli kesällä aivan päinvastainen. Tamhockeyn talouslukemat viime kaudelta olivat kaikkea muuta kuin kauniita ja lopputulos näkyy tämän kauden joukkueessa.
Nuoria (lue: kokemattomia) ja lupaavia (lue: ei vielä mitään näyttöjä liigasta) pelaajia löytyy kirvesrinnoista lukuisia, mutta varmoja suorittajia huomattavasti vähemmän.
Vaikka tuo juonto kuulosti siltä, että valinta Tampereen parivaljakon ykköseksi olisi Ilves, on tilanne toisin.
Ilves antaa aivan liikaa tasoitusta kahdella tärkeimmällä pelipaikalla: valmentajan ja pelaajahankinnoista vastaavan tonteilla. Sakke Pietilä oli hauska kaveri ja hyvä valmentaja peluuttaessaan maankuulua 8-3:staan HPK:ssa vuosikymmen sitten. Nyt Sakke on enää hauska. Ja Juha Hautamaasta olisi Ilvekselle enemmän hyötyä klubi-isäntänä kuin urheilutoimenjohtajana.
Rauli Urama puolestaan on SM-liigassa jo todellinen tähtivalmentaja ja Uraman tähti tulee vain kirkastumaan entisestään seuraavien kausien aikana. Urama jalostaa nuoristaan timantteja ja Tappara on askeleen edellä Ilvestä, tosin tämä ero ei ole läheskään yhtä suuri kuin muissa paikallispareissa.
Ilveksen vahvasti vinoon kasvaneessa ikäjakaumassa on vielä yksi kausi jäljellä, joten Tapparan nuoret joutuvat tsemppaamaan tosissaan pitääkseen Mansen valtikan omissa nimissään.
TPS vs. TuTo
Tämä paikallispari ei kauden aikana kohtaa toisiaan kertaakaan, mutta se ei toki estä arvioimasta seurojen keskinäisiä voimasuhteita. Ja johan joukkueet harjoituskaudella kertaalleen voimia mittelivät Turun ykkösseuran tittelin päätyessä ansaitusti TuTolle.
TPS:n kehityskäyrä kaipaisi kiireen vilkkaa viagraa, mutta sitä ei ole tarjolla. Sen sijaan Ika Lehkosen TuTo on kunnia-asennossa kuin aitan vintille nuorikon kanssa peuhaamaan päässeen nuorukaisen vehkeet.
TuTo pelaa Mestis-ottelunsa uudessa, tyylikkäässä Kupittaan hallissa, ja Turussa on viritteillä jopa jonkinasteinen TuTo-buumi. TPS taas taapertaa tyhjyyttään kumisevassa Turkuhallissa keskellä Artukaisten peltoa. Uuden Kupittaan kapasiteetti on vain 3000 katsojaa, mutta eipä taida TPS:nkään katsojakeskiarvo kovin paljoa korkeammalle kivuta.
Hannu Virran ilme TPS:n penkin takana kääntynee kauden aikana moneen otteeseen tuskaiseen irvistykseen, kun taas klanipäinen Lehkonen surffaa Mestiksen huipulla kohti Jääkiekkoliiton mestaruutta.
Tosipaikka molemmille seuroille on vasta vuoden päästä, kun TuTon pitää osoittaa ettei kova suunpaukutus nousumahdollisuudesta ollut vain pehmeitä puheita. TPS puolestaan voi rämpiä yhden kauden, mutta jo seuraavalla TuTo voi pyyhkäistä perinteisen Palloseuran ohi ja yli.
Suljetun liigan varjopuoli onkin, ettei jo tulevalla kaudella nähdä kuinka paniikinomaisesti asetelmistaan kiinni pitävä TPS yrittäisi pitää takanaan hurjassa nousukiidossa ylöspäin ratsastavaa Ikan legioonaa.
