Jatkoajan johtavat kiekkoanalyytikot ja rakkikoirat Juha Hiitelä ja Matti Liljaniemi ovat seuranneet suurella mielenkiinnolla kaikkia puolivälierisarjoja, ja painavaa sanottavaa löytyy kaikista ottelupareista.
Kun ei vain riitä
Hiitelä: Pohjoinen tuuli on tänä keväänä korkeintaan henkäys. Muu joukkue ei ole tyytyväinen tapaan, jolla päävalmentaja Kari Jalonen suosii ykkösketjuaan. Jalosta ei kiinnosta, koska hän on vaihtamassa maisemaa. Kärppien ylimielisyys on suorastaan oksettavaa, mutta rutiinilla oululaiset hoitavat homman kotiin vielä tässä vaiheessa.
Sakari Pietilä on menettänyt pappamoponsa ohjakset jo aikapäiviä sitten ja Ilves itse hölmöilee mahdollisuutensa jatkoon. Sääli, sillä parhaimmillaan Ilves olisi voinut tarjota Raimo Helmiselle
unohtumattoman läksiäiskevään. Raipesta puheen ollen, yllättääkö ketään se, että vaikka kisumirreissä on pyörinyt tälläkin kaudella jos jonkinlaista hippaheikkiä, niin Rampe kantaa jälleen suurimman vastuun kaukalossa?
Liljaniemi: Kärpät menee odotetusti välieriin, sillä Ilves ei vain riitä oikeaksi haastajaksi oululaisille. Tosin jo tähän mennessä on nähty, että Kärpätkin on tänä keväänä haavoittuva joukkue, joka ei noin vain jyrää kultaan.
Ilves ei kuitenkaan ole se joukkue, joka tekisi jotain muutakin kuin vain kiusaa. Materiaali ratkaisee tämän sarjan Kärppien eduksi, ja oman osansa tekivät tunnollisesti Mike Bishai ja Jakub Koreis. Ilveksellä ei olisi sarjassa ollut varaa virheisiin ja kaikki iskunpaikat olisi pitänyt käyttää. Näin ei käynyt ja Juha Hautamaa voi antaa joukoilleen taas arvosanan 8+ mitäänsanomattomasta kaudesta.
Maalivahtisekoilua ja penailua
Hiitelä: HIFK menetti pienetkin menestysmahdollisuutensa sekoilemalla maalivahtiensa kanssa. Todellisuudessa tilanne on kuitenkin se, että helsinkiläiset ovat käyneet ensimmäisestä ottelusta lähtien lähinnä viivytystaistelua.
Eikä kyse ole pelkästään maalivahdeista tai edes siitä, että Bluesin Petri Matikainen on valovuoden verran parempi kuin Paul Baxter. Bluesin pelaajamateriaali on vain tuhat kertaa HIFK:n ryhmää parempi. Pentti Matikainen kasasi jälleen ihan hyvät ykkös- ja kakkoskentät, mutta loppuryhmä on täynnä turisteja. Siinä Pentin testamentti punapaidoille.
Liljaniemi: Tosiasiassa IFK:lla ei mitään jatkosaumoja Bluesia vastaan ole ollutkaan. HIFK:n jokakeväinen haaveiden kaataja Jan Lundell pidettiin sivussa vielä kahden ensimmäisen ottelun ajan, mutta kolmanteen peliin pudotuspelien takuuvarma floppaaja kaivettiin takaisin luukulle. Jos Matikaisen perintö oli epätasapainoinen pelaajamateriaali, oli sitä myös aina turhaksi osoittautunut luottamus Lundelliin.
Suomessa kasvaa erinomaisia nuoria päävalmentajia ja Bluesin Matikainen on aivan tuon ryhmän kärkipäässä. Kun Matikaisen osaamiselle erinomaista taustatukea pelitaktisella osastolla tarjoaa Lauri Marjamäki, on HIFK:n kyykytys puhdas. Ei tule ryminäpronssia, eikä mitään muutakaan tänäkään keväänä, vaan Blues jyrää varmaotteisesti välieriin.
Huikeita jamppoja ja yhtenäistä joukkuepeliä
Liljaniemi: Monta pudotuspelikevättä Joni Puurulan pyristelyä läheltä seuranneena voin todeta, että kupla puhkeaa mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Matti Virmanen laittoi eurot riviin ja palkkasi Jokereihin kesällä huippumaalivahdin, mutta se ei ketään juuri tällä hetkellä lohduta, kun maalilla sätkii joku muu kuin Jussi Markkanen.
Ei Jokerit tosin vain maalivahtipeliinsä kaadu, vaan tässä sarjassa nähdään esimerkki klassisesta asetelmasta joukkue vastaan yksilöt. Pelicansin nippu pelaa Hannu Aravirran komennossa kuin yhtenä miehenä, kun taas Jokerit nojaa yhä aivan liikaa yksilöidensä huippuluokan yksilötaitoon. Pelin siellä täällä voivat tämän maailman villeleinot ratkaista, mutta lopulta yhtenäinen joukkue, tässä tapauksessa Pelicans, vie voiton.
Hiitelä: Doug Sheddeniä ei ole pitkään aikaan kiinnostanut enää Jokerit. Liigan pudotuspeli-infossakin mielenkiinnon vei Zugin pärjääminen Sveitsin liigassa. Joukkue on täysin yhden kortin varassa, mikä toki on paras vaihtoehto valmentajalle, joka on varustettu niinkin rajallisilla valmennuksellisilla ja sosiaalisilla kyvyillä kuin maajoukkueemme päävalmentaja on.
Aravirta puolestaan näyttää taas kaikille epäilijöille pitkää nenää. Pelitapa on ehkä muuttunut ja Jokereilla on ehkä parempi materiaali, mutta siinä missä Shedden on katujätkä, Aravirta on valmentaja. Ja oikea valmentaja osaa valmentaa voittavaa jääkiekkoa. Ja silloin on ihan sama, mitä vastustajan pelaajien selässä lukee.
Jyrääkö Risto Dufvan armeija?
Liljaniemi: JYP dominoi jälleen sunnuntain ottelun avauserää niin totaalisesti, että peli olisi pitänyt pystyä naulaamaan tuohon. Tappara on vaellellut kohta jo puolitoista ottelua aivan täysin yössä, mutta onnen kaupalla onnistunut välttämään tappion kahdesti kotijäällään.
JYPin paine ja aktiivinen liike tukkii Tapparan oman pelaamisen tyystin ja luo samalla Risto Dufvan joukoille maalipaikkoja. Ainoa este Keski-Suomen hurrikaanien jatkopaikalle on maalivahti Pekka Tuokkola, joka ei juuri herätä ajatuksia varmaotteisuudesta. Vielä ei kuitenkaan ole sen kummemmin valmentaja Rauli Uraman kuin nuorten tähtien Jori Lehterän ja Jonas Enlundin aika, vaan kärsivällisesti Dufvan pelitaktiikkaa noudattava JYP vie välieräpaikan tästä parista.
Hiitelä: Tapparan päävalmentaja Rauli Urama myönsi olevansa oppipoika Risto Dufvaan verrattuna. Dufva onkin velho loihtimaan joukkueelleen hyvän pelitavan, joka sopii pudotuspeleihin kuin nakutettu.
Tamperelaiset pelastavat kuitenkin Tuokkola, Jarkko Immonen ja Lehterä. Ensimmäinen ei saa kiinni rantapalloakaan, keskimmäinen ei toivu koko keväänä siitä, miten Janne Ojanen häntä nöyryytti ja kolmas vain yksinkertaisesti on parasta mitä SM-liigalle on tapahtunut pitkään aikaan. Tappara jatkoon.
Juha Hiitelä on Jatkoajan historian pitkäaikaisin päätoimittaja ja nykyinen kolumnisti. Häntä on virheellisesti tituleerattu myös Jatkoajan pääomistajaksi, ilmeisesti siksi, että käytöstavat ovat kuin Euroopan omistajalla.
Matti Liljaniemi on Jatkoajan historian ensimmäinen päätoimittaja ja nykyisen päätoimittajan luotettu kolumnisti.
