Puolivälierissä sekä Kärpät että Tappara joutuivat taistelemaan voitoista tosissaan. Tilaa ei ollut, mitään ei saanut ilmaiseksi. Kliseisesti sanoen maaleista oli maksettava hinta. Välierissä meininki on ollut toinen. Laidat eivät ole ryskyneet, eikä maalin edessäkään tarvitse haistella vastustajan hanskojen aromeja. Pientä mattopainia on nähty, mutta sitä käydään jo runkosarjan puolellakin.
Kumpikaan joukkueista ei ole mikään taklausperin erikoisosaaja, joten kovaa rymistelyä tuskin nähdään missään pelissä. Perjantaina oli kuitenkin mukana yksi tärkeä juttu: tunne. Molempien joukkueiden pelaajat haastoivat, ottivat vastaan iskuja ja taistelivat.
Tapparalle tunteen herätys oli elinehto. Ilman sitä sarja olisi ollut taputeltu jo perjantain ottelun alussa. Kolmannessa välierässä kirvesrinnat kuitenkin osoittivat taistelun elementtejä ja painivat itsensä väkisin maalin eteen. Se ei kuitenkaan tällä kertaa riittänyt, vaan Kärpät vei ottelun. Taisteluilme oli hyvä ja tällä menolla Tappara kaatuu saappaat jalassa, jos ja kun Kärpät marssii finaaleihin.
Katsojien kannalta Tapparan herääminen oli kuitenkin hyvä juttu. Taisteleva ilme välittyi lehtereillä ja loi samalla myös tunnelmaa. Kahdessa ensimmäisessä ottelussa vallinnut runkosarjameininki oli kadonnut ja vähitellen oli aistittavissa pientä pudotuspelitunnelmaa. Tunnetta, jonka vuoksi pelejä pelataan ja seurataan.
