A-junioreista ammattilaiseksi

LIIGA / Haastattelu
Jokainen yli-ikäinen junioripelaaja ei pääse pelaamaan SM-liigaan tai Mestikseen. Kaikille ei suoda tilaisuutta päästä huipulle ja toteuttaa unelmaansa. Viimeistä kauttaan A-junioreissa pelaava on vaikeiden kysymysten edessä ja tietoa tulevaisuudesta ei ole. Nämä nuoret pelaajat ovat ammattilaisia ilman palkkaa. Heille rakkaus kiekkoon on vielä aitoa. Eräs näistä pitkän tien kulkijoista on Ilveksen hyökkääjäkolossi Miikka Luodes, joka tietää raa’an työn merkityksen.

20-vuotias jättiläinen kävelee rauhallisesti Hakametsän jäähallissa, vaikka edessä on viimeinen kausi A-nuorissa, eikä tulevaisuuden seurasta ole tietoa. Hänelle jääkiekko ei ole enää harrastus vaan totista työtä.

– Pienempänä se oli harrastus. Joskus jos tästä ammatin saisi, 13 vuotta pelannut Miikka Luodes kertoo.

Luodes suorastaan syntyi kaukaloon, sillä Tapparan paidassa ensimmäiset lämärinsä laukonut nuori mies asui kentän vieressä. Kun vielä kaveritkin pelasivat, oli lajivalinta selvä.

– Jääkiekossa kiehtoo, että se on kontaktilaji, C-junnuissa Ilvekseen vaihtanut hyökkääjä kuvailee.

Miikka ei myönnä olevansa ammattikiekkoilija, sillä A-juniorit eivät saa palkkaa. Kuitenkin he harjoittelevat hyvin ammattimaisesti ja pelireissuilla kuluu ilta jos toinenkin.

– Aikaa menee, mutta me ollaan puoliammattilaisia. A-juniori on ammattilainen ilman rahaa, Luodes miettii.
Hänen mukaansa kiekkoilun ja koulun voi sovittaa yhteen oikein hyvin vielä junnuikäisenä.

– Tosin itseäni koulut eivät ole kiinnostaneet, hyökkääjä myöntää hiukan häpeillen.

– Viikossa on yksi lepopäivä. Harjoituksia on 4-5 kertaa viikossa ja siihen pelit päälle, Miikka Luodes kertoo harjoitusohjelmasta.

Tulevaisuuden arvoitus

Ensi vuonna tämä kaukalon lempeä jätti on liian vanha pelaamaan nuorissa. Eihän iso mies tietenkään pelkää, mutta peliuran jatko panee mietityttämään.

– Vähän arveluttaa tulevaisuus. Liigassa olisi hienoa pelata ja Pohjois-Amerikassa kanssa, Miikka tunnustaa.

– Ei mulla mitään unelma-ammattia pienenä ollu, mutta harrikoita olisi kiva maalata, hän nauraa.

7-vuotiaasta lähtien kiekkoa pelanneen nuorukaisen kiekkounelman saattoi melkein arvata. Maagiset kolme kirjainta putkahtavat esille keskustelussa.

– Totta kai olisi hienoa päästä mahdollisimman korkealle ja pelata NHL:ssä. Olisi hienoa päästä tappelemaan Pohjois-Amerikkaan, Luodes sanoo totisena.

Mistä muusta 20-vuotias nuori mies unelmoi?

– Siitä että pysyisi terveenä. Pääsisi surffaamaan ulkomaille, hän kertoo hymyillen.

Kun tulee puhe siitä, voiko A-nuorista nousta suoraan liigarinkiin, saa nuori hyökkääjä toimittajalle jauhot suuhun.

– Tietenkin voi. Kato vaikka Lindgrenin Perttua. Vaikka se on hiton taitava, A-junnuista sekin nousi, Miikka näpäyttää.
Niinpä - mitäpä siihen enää voi sanoa…

Omiensa suojelija

Kun varressa on pituutta lähemmäksi kaksi metriä ja suu käy tiuhaan tahtiin, olettaa ilman muuta, että jäällä Miikka Luodes on räyhääjä pahimmasta päästä. Virne kasvoilla on joillekin vastustajille liikaa, mutta omistaan kookas hyökkääjä pitää huolen. Ilveksen taitoniekat saavat olla rauhassa, kun Miikka tarvittaessa muistuttaa kuka on kaukalon kuningas. Onko räyhääjä sinulle kerran annettu rooli vai onko jäällä aina aito Miikka Luodes?

– Kentällä aina aito. Enkä räyhää ja olen huono taklaamaan. Jos saisi valita maalintekotaidon tai taklaustaidon, niin ottaisin taklaukset, hän painottaa.

Tämän kauden tavoitteena hyökkääjällä on pelata mahdollisimman hyvää kiekkoa ja pelata joukkueen eteen, mutta tehdä myös vaikutusta ja sitä kautta saada nimeä paperiin.

Varalaji keksittynä

Aivan jääkiekon varassa ei nuoren ilveksen elämä ole. Vapaa-ajalla ehtii nähdä kavereita ja suorittaa merkonomin tutkintoa Tampereen Kauppaoppilaitoksessa.

– Vuoden kuluttua pitäisi valmistua. Ei musta kyllä kaupan kassalle ole, hän nauraa.

Vaikka jääkiekko vie paljon aikaa, ei Miikka ole ikinä katunut pelaamista.

– Jääkiekko on antanut paljon tuttuja ja hauskoja hetkiä, hallitseva A-nuorten suomenmestari kuvailee.

– En ole maailman taitavin pelaaja. Toki taitoa löytyy, mutta se on aika syvällä. Pelisilmää pitäisi kehittää. Parhain ominaisuuteni pelaajana on kiekoton pelaaminen, Luodes arvioi.

Puhetta pojalla riittää ja koko ajan silmissä on sama tuttu virne, joka saa kaukalossa vastustajat sekoamaan. Minkälainen pelaaja olet kopissa?

– Juttelen kaikille ja joskus teen kepposia, hän nauraa.

Vaikka viimeinen kausi A-nuorissa on menossa ja jatkosta ei ole tietoa, ei nuorukainen vajoa masennukseen. Jääkiekon ohella varalaji on keksittynä.

– Kymmenen vuoden kuluttua Miikka Luodes on kehonrakennuskilpailuissa, hän virnistää.

» Lähetä palautetta toimitukselle