Panostuksista alettiin puhua jo keväällä, kun SaiPan pelit päättyivät runkosarjaan ja yhdenteentoista sijaan. Pudotuspelipaikka jäi tuolloin viiden pisteen päähän, kaiken ollessa vielä auki pari kierrosta ennen loppua.
Maaliskuun puolivälissä SaiPa pudottikin ensimmäisen pommin. Lappeenrantalaisten mittakaavassa puhutaan valtavasta hankinnasta, kun jo pitkään SM-liigassa viihtynyt Shayne Toporowski teki SaiPan kanssa kahden vuoden sopimuksen. Katteita panostuspuheille saatiin siis jo hyvissä ajoin ennen uuden kauden alkua.
Muutenkin keväällä oltiin ahkeria ja vanhaa pelaajarunkoa vahvistettiin lupaavan oloisella puolustajalla, kun kanadalainen James Sanford allekirjoitti sopimuksen. Tyytyväisyyttä lisäsi myös muutaman vaisun kauden pelanneen, takavuosien maalitykin Jussi Tarvaisen hankkiminen.
Joukkue oli paria palasta lukuun ottamatta kasassa jo hyvissä ajoin ja odotukset Lappeenrannassa korkealla. Syksyn lähestyessä ovat asiat kuitenkin muuttuneet ja SaiPan seurajohto on kovien haasteiden edessä, kun sarjan alkuun on muutamia viikkoja. Jo viime kaudella tutuksi tulleet loukkaantumiset ovat alkaneet vaivata ja muutakin on tapahtunut.
Kiekollisen pelin moottoriksi hankittu Sanford kunnostautui liikaa kaukalon ulkopuolisilla asioilla ja on jo palannut kotimaahansa. Pidempiä loukkaantumisia ovat kohdanneet runkomiehet Joni Yli-Torkko ja Petri Koskinen, joista Yli-Torkon paluu on munuaisen poiston takia täysin avoin. Myös Valtteri Tenkanen, Joni Tuominen, Dan Iliakis ja Simo Mälkiä ovat telakalla (tilanne 25.8.2008). Kovimman kohtalon koki jo lähes koko viime kauden sivussa ollut Joni Lappalainen, joka joutui päättämään uransa polvivaivan takia.
SaiPan kapeassa materiaalissa näin monen miehen poissaolo näkyy välittömästi ja se aiheuttaa harmaita hiuksia seurajohdolle ja valmennukselle.
Kelkka kääntynyt harjoitusotteluissa
SaiPa on kokenut harjoituskauden otteluissaan jo ainakin yhden aallonpohjan. Kuudesta pelatusta koitoksesta tilillä on neljä tappiota ja kaksi voittoa (tilanne 25.8.2008). Viimeksi joukkue esiintyi Pelicansin isännöimässä turnauksessa Lahdessa, josta sputnikit korjasivat ehkä hivenen yllättäen koko potin. Yllättäen siksi, että ennen Lahden reissua SaiPa oli juuri kärsinyt 8-1-murkatappion Espoossa Bluesille.
Tappio espoolaisille taisikin herättää joukkueen, sillä niin erilaisella ilmeellä pelaajat luistelivat Lahdessa kahta liigajoukkuetta, Pelicansia ja JYPiä vastaan. Jos oli Bluesia vastaan jo peruspelaaminen kadoksissa, alkoi siihen löytyä jo viime kaudelta tuttua liikettä ja kovaa karvauspeliä. Nimivahvat vastustajat eivät päässeet kunnolla maalipaikkoihin.
Parasta pistetehtailua on tähän saakka esittänyt Espoosta Lappeenrantaan saapunut Tero Koskiranta. Viidellä tehopisteellään Koskiranta johtaa selvästi joukkueen sisäistä pörssiä. Miehen koeajalle ottaminen näyttääkin tässä vaiheessa olleen oikea peliliike tulevaa kautta ajatellen. Positiivista on myös ykköskentän pienoiset heräämisen merkit. Lahdessa Jussi Tarvainen osui jo tolppien väliin, ja ketjulta on muutenkin jo alkanut yhteispeliä toimia. Jarkko Immonen on kuitenkin vielä kokonaan pisteittä.
Valmennukseen uusia tuulia
Shokkiuutinen Heikki Mälkiän potkuista nosti Ari-Pekka Selinin päävalmentajan paikalle jo kesken viime kauden ja samaisella paikalla jatkaa Selin myös alkavalla kaudella. Selinin avuksi saatiin SaiPassa pitkän ja hienon uran pelannut Ari Santanen, sekä SaiPan B-junioreita valmentanut Janne Mälkiä. Maalivahtiosastoa kaitsee viime kausien tapaan Jarmo Myllys.
Selin ei juurikaan Mälkiän luomaa pelitapaa muuttanut, mutta jotain omaa hän siihen toi. SaiPan hyökkäyspeli muuttui viime kauden lopulla aiempaa mielikuvituksellisemman oloiseksi ja pelaajat näyttivät saaneen hieman enemmän vapauksia toteuttaa omia ideoitaan. Tälle kaudelle pelitapa tulee muuttumaan hieman jo pelkästään senkin takia, että joukkue on aiempaa suurikokoisempi. Mälkiän aikainen armoton luistelu ja aktiivinen peli eivät aivan samalla tavalla luonnistu. Vastaavasti maalinedustalle löytyy nyt huomattavasti enemmän voimaa kuin aiemmin. Maalinedustapelaaminen olikin viime kauden SaiPan suurimpia puutteita.
Oman haasteensa valmennukselle asettaa se, että materiaali on tällä hetkellä varsin kapea ja varsinkaan hyökkäyksessä ei kilpailua pelipaikoista juurikaan ole tulossa, sillä kaikki kunnossa olevat pääsevät myös pelaamaan. Valmennuksen on siis saatava jokainen keltamustan paidan päälleen pukeva taistelemaan kentällä tosissaan, sillä vapaamatkustajiin ei SaiPan kokoonpanolla ole varaa.
Maalivahtipeli SaiPan vahvuus
SaiPan ennalta vahvin osa-alue on selvästi maalivahtiosasto. Iiro Tarkki oli eräs SM-liigan viime kauden kovimmista yllättäjistä. Nuorempi Tarkki nousi rauhallisella ja eleettömällä tyylillään liigan kärkivahtien joukkoon. Jos ihmeitä ei tapahdu, niin Tarkki tulee kantamaan päävastuun maalinsuulla ja Ville Hostikalle jää kakkosvahdin rooli. Mutta heikkoihin otteisiin ei Tarkillakaan ole varaa, sillä Hostikka on tarvittaessa valmis ottamaan ykkösvahdin roolin itselleen.
Hostikka totutteli kakkosvahdin rooliinsa jo viime kaudella, kun pääsi lopulta pelaamaan loppukauden Tarkin parina. SaiPan kasvatti esittikin varsin vakuuttavia otteita ja hänen sopimuksena kestääkin vuoteen 2011 saakka.
| haastattelu Iiro Tarkki - SaiPan tukipilari
[lue lisää] |
Tarkki ja Hostikka muodostavat mielenkiintoisen kaksikon, sillä molemmat ovat isokokoisia torjujia, mutta silti täysin erilaisia. Jos Tarkki on lähes käsittämättömän rauhallinen eikä hermoilua esiinny, niin Hostikka pitää maalilla enemmän elämää, on aggressiivisempi ja välillä siivoaa jopa maalinedustaa.
Kiekollisen osaamisen kokoinen aukko
SaiPan puolustuksen runko säilyi melko muuttumattomana. Jo kesken viime kauden riveistä poistui nykyisin Kärpissä pelaava Ossi-Petteri Grönholm. Muita lähtijöitä olivat Arturas Katulis, Bluesiin mennyt Joonas Rönnberg sekä JYPiin siirtynyt Jarno Lippojoki.
Uusina kasvoina sputnikeissa nähdään Mestiksessä hyvää jälkeä viime kausina tehnyt Antti Nyrhinen, joka on jo pelatuissa harjoituspeleissä esittänyt sellaisia otteita, että paikka kuuden puolustajan joukossa on otettavissa. Muut uudet kasvot ovat try-outilla olevat Marlo Koponen ja KalPasta tullut Simo Pulkki. Koponen on alun perin SaiPan kasvatti joka yhden Mestis-kauden jälkeen yrittää mahduttaa itseään SaiPan puolustukseen. Pulkki on kokeella olevasta kaksikosta se, jonka pelipaikka ensi kauden SaiPassa näyttäisi lähes varmalta. Pulkin rooli on ollut ja tulee olemaan oman maalinedustan puhtaana pitäminen. Muutamissa harjoituspeleissä Pulkki on kerännyt kehuja otteistaan ja on varmasti lähellä koko kauden kattavaa sopimusta.
SaiPan suurimpia puutteita viime kaudella oli puolustuksen kiekollisen johtajan puuttuminen. Tuota ruutua täyttämään hankittiin kanadalainen James Sanford. Lupaavia otteita Pohjois-Amerikan alasarjoissa esittäneelle Sanfordille oli tarjolla iso rooli ylivoimapelin moottorina ja muutenkin kiekollisen pelin aivoina. Nähdyissä peleissä näitä ominaisuuksia ei kuitenkaan nähty ja lopulta kaukalon ulkopuolinen toilailu päätti Sanfordin SaiPa-ajan.
Kun puolustuksesta puhutaan täysin puolustaminen mielessä, ovat SaiPan asiat varsin hyvin kohdallaan. Edellisen kauden runkomiehet jatkavat joukkueessa ja puolustaminen ei ollut viime kaudellakaan se osa-alue joka petti. Pauli Levokari otti ison askeleen parempaan ja jatkaa puolustuksen johtohahmona, toinen puolustuspelin erikoismies Dan Iliakis on harjoitellut kesän kovaa ja on valmennuksenkin mielestä hirmuiskussa. Tämä kaksikko on suuressa roolissa SaiPan oman pään pelaamisessa. Tukea he saavat loppuun asti taistelevalta Simo Mälkiältä, jonka ensimmäinen liigakausi sujui varsin hyvin, nyt vuotta kokeneempana Mälkiä kuuluu puolustuksen runkomiehiin.
Puolustuksen fyysiselle osastolle on tyrkyllä myös oma kasvatti Kimmo Vesterinen. Isokokoisen ja ilkeän Vesterisen kauteen valmistautumista ovat kuitenkin haitanneet selkävaivat. Jos Vesterinen on pystynyt parantamaan liikkumistaan, saattaa hän olla puolustuksen jokerikortti.
Viime kaudella ajoittain pahasti haparoineen Joni Tuomisen pitäisi nousta jälleen sille pelilliselle tasolle, jolla toissa keväänä. Mahdollisuudet hyväksi kiekolliseksi liigapuolustajaksi ovat olemassa, mutta suurin este tuolle on otteiden valtava ailahtelu. Kiekollisen pelin osaajaksi on tarjolla myös viime kaudella liigavauhtiin totutellut Juho Mielonen. Mielonen on saanut harjoitella terveenä ja nyt mieheltä odotetaan todellisia näyttöjä liigatasolla.
Sanfordin hankinnan mentyä pieleen on puolustuksessa jälleen yksi iso aukko kiekollisen puolustajan kohdalla. Nykyisessä SM-liigassa ylivoimapelillä ratkaistaan monia otteluita ja ylivoimapeli, ennen kaikkea viivapeli on ollut SaiPan heikkous. Nyt tuolle saralle tarvitaan vahvistusta tai sitten jonkun nykyisen puolustajan on nostettava tasoaan reilusti.
Riittääkö materiaali maalintekoon?
Hyökkäyspelin yllä on Lappeenrannassa useita kysymysmerkkejä. Hyökkääjistö on kapea ja siellä on useita pelaajia, joiden loukkaantumishistoria on surullista luettavaa. Kun tähän lisätään se, että niin sanottuja varmoja pistemiehiä ei löydy kuin kaksi kappaletta, Jarkko Immonen ja Shayne Toporowski, on useiden hyökkääjien pystyttävä nostamaan tasoaan. Tuota tasonnostoa kaivataan nimenomaan kiekollisessa pelissä, sillä haalarihommat SaiPan hyökkääjiltä kyllä luonnistuvat.
Tuttuun keltamustaan tyyliin sopien joukkueessa on lukuisia miehiä joihin voidaan yhdistää sana potentiaali. Monet ovat edellisissä seuroissaan jääneet syystä taikka toisesta pieneen rooliin ja nyt tuon piilossa olleen potentiaalin toivotaan puhkeavan kukkaan Kisapuistossa. Näitä miehiä ovat Miikka Jouhkimainen, Valtteri Tenkanen ja kenties vielä Tero Koskiranta.
Jouhkimainen ja Tenkanen muodostavat ennakkokaavailuissa SaiPan kakkosketjun yhdessä Eetu Holman kanssa ja tältä kolmikolta odotetaan maaleja. Jouhkimainen on pelannut HIFK:ssa jämäminuutteja tehden muutamia maaleja, nyt peliaika tulee kasvamaan tuntuvasti ja maalimääränkin olisi oltava mielellään kymmenen kieppeillä. Holma on kolmikosta ainut, joka on liigassa pystynyt hyvät tehopisteet tekemään, mutta loukkaantumiset ovat olleet riesana usein ja koko viime kausi menikin piloille selkävaivojen takia. Tenkanen ei ole urallaan pystynyt pelaamaan yhtän ehjää kautta, nyt pitäisi pysyä ehjänä ja siinä sivussa onnistua myös hyökkäyspäässä.
SaiPan ykkösnyrkiltä odotetaan paljon, ketjun kokoonpanoksi paljastettiin jo keväällä Toporowski-Immonen-Jussi Tarvainen. Ja kuten nimistä näkee on ketjuun kasattu oletusarvoisesti SaiPan parhaat pelaajat. Immonen on SaiPan selkeä ykkössentteri, joka on parantanut peliään vuosi vuodelta. Viime kauden tehot 19+19 antavat odottaa Immoselta todella hyvää kautta. Hän dominoi ja ratkaisi pelejä SaiPan eduksi jo edellisellä kaudella ja nyt odotetaan vähintään samaa.
Toporowski on jo useina kausina kuulunut SM-liigan parhaiden voimahyökkääjien harvaan joukkoon. Toporowski on erinomainen lisä jo useina vuosina SaiPan heikoimpiin osa-alueisiin kuuluneeseen maalineduspeliin. Ykkösketjun kolmas lenkki Tarvainen olisi vielä pari vuotta sitten ollut todella kova hankinta, mutta parina viime kautena ovat maalimäärät olleet pahasti laskussa. Tarvaisen on SaiPassa noustava takaisin sille tasolle, jolla hän paukutteli noin parikymmentä maalia kaudessa. Tarvainen jatkaa Lappeenrannassa jo pitkään jatkunutta sarjaa, jossa laskusuuntaan kääntynyttä uraa lähdetään SaiPassa kääntämään uuteen nousuun. Tarvaisen nouseminen takaisin kahdenkymmenen maalin mieheksi on SaiPan hyökkäyksen tärkein yksittäinen tekijä.
Viime kevään SaiPan hyökkääjistön yllätysnimiksi nousivat jo A-nuorissakin yhdessä pelanneet Jonne Virtanen, Anssi Löfman ja Elmeri Kaksonen. Kolmikosta yksikään ei ole yksilötasolla mikään kova tekijä liigassa, mutta erittäin hyvin toisensa tunteva ja kaukalossa toisiaan tukeva kolmikko nousi useiden loukkaantumisten takia liigajoukkueen kokoonpanoon ja käytti mahdollisuutensa. Vahvaan kevään pelannut kolmikko pääsee nyt aloittamaan ensimmäisen täyden liigakautensa tutussa koostumuksessa, ainoastaan odotukset ovat kovemmat. Puskista parrasvaloihin tulleilta nuorukaisilta ei viime kaudella odotettu juuri mitään, mutta nyt pitäisi alkaa syntymään tulosta.
SaiPan duunariosasto on jo vuosia ollut kunnossa. Nytkin tältä osastolta löytyvät kapteeni Ville Kohon lisäksi Petri Koskinen, Joni Yli-Torkko ja Tero Koskiranta. Kaikilta luonnistuu puolustuspelaaminen, kulmissa rouhiminen ja kermaksi kakun päälle ihmiskuula Yli-Torkon kovat taklaukset. Nyt tällekin osastolle on kasautunut synkkiä pilviä, kun Koskinen ja Yli-Torkko ovat sivussa vammojen takia. Bluesista koeajalle saapunut Koskiranta vakuutti osaamisellaan jo Lappeenrannan turnauksessa ja on oiva lisä Kohon aisapariksi muun muassa alivoimapeliin. Koskiranta löi lisää vettä myllyyn Lahden turnauksessa ollen yksi joukkueen avainratkaisijoista SaiPan voitoissa.
Uusimpana nimenä joukkueeseen liittynyt Tapparassa pitkään viihtynyt Jarkko Pyymäki tulee paikkaamaan Koskisen ja Yli-Torkon poissaoloja. Pyymäeltä on turha odottaa muuta kuin laadukasta kiekotonta peliä, sillä reilun parinsadan liigapelin aikana ei ole tehoja juuri syntynyt. Silti maalihanat ovat SaiPassakin jo auenneet.
Kokonaisuutta katsottaessa SaiPan hyökkäyksestä löytyy paljon kysymysmerkkejä, varsinkin maalinteon saralta. Materiaali on tällä hetkellä niin kapea, että yhdenkään pistemieheksi kaavaillun miehen ei ole varaa loukkaantua, tai sputnikit ovat ongelmissa. Löfmanin johtaman nuorisoketjunkin olisi hyvä onnistua hyökkäyspäässä, sillä keventäisi hieman kahden ensimmäisen ketjun taakkaa ja vähentäisi myös paineita.
Hyökkäykseen ollaan ilmeisesti hankkimassa vielä paria miestä ja näiden miesten pitäisi olla sellaisia, jotka pystyvät pistämään kiekon maaliin, muita miehiä on jo tarpeeksi. Mahdollisuuksia pudotuspeleihin on, mutta monen pelaajan vaisuun kauteen ei nykyisellä kokoonpanolla ole varaa.
