| lisää Jukka Rautakorpi ja muutosten HPK
[lue lisää] |
Moni on epäillyt ääneen kesän kuluessa ritareiden
maalivahtiosastoa. On jopa puhuttu liigan huonoimmasta kaksikosta. Fakta on kuitenkin se, että Andy Chiodon lähdettyä Teemu Lassila pelasi koko loppukauden Kerhon maalilla ja oli koko joukkueen parhaita pelaajia. Eikä Lassilan otteet ole olleet huolestuttavia harjoituskaudellakaan. Mikko Strömbergiä voidaan sen sijaan pitää kysymysmerkkinä, mutta selkeänä Lassilan kakkosmiehenä hän hoitanee tonttinsa kunnialla.
Kerhon puolustus koki viime kauden päätteeksi täydellisen remontin. Tulevalla kaudella kolmessa ensimmäisessä pakkiparissa kiekkoilee vain kaksi viime kaudella joukkueessa pelannutta. Mikko Mäenpää palaa lyhyeltä Ruotsin-komennukseltaan ykköspakkipariin ja Harri Tikkanen heiluttaa tahtipuikkoaan kakkospakkiparissa.
Tulijoita on sitäkin runsaammin, mutta uusiksi kasvoiksi heitä ei voi kutsua. Marko Tuulola tekee jälleen paluun Hämeenlinnaan ja Tikkasen pakkipariksi. Toinen uusvanha hankinta on Jukka-Pekka Laamanen, joka pukee ritaripaidan yllensä kahden Kärpissä vietetyn kauden jälkeen. Kolmas paluumuuttaja on Tuukka Mäkelä, joka on ehkäpä eniten Rautakorven näköinen hankinta puolustuspäähän. Mäkelä tuo ainoana isokokoisena puolustajana tärkeän fyysisen lisän oman pään pelaamiseen.
Ehkä mielenkiintoisin hankinta puolustukseen on kuitenkin viime kaudella Mestiksessä puolustajien pistepörssiä hallinnut Kai Syväsalmi. Jo viime kaudella puolustaja esitteli potentiaaliaan pelatessaan ritaripaidassa muutaman ottelun vuokramiehenä. Nyt mies pääsee perehtymään liigavauhtiin Kerhon kolmospakkiparissa Mäkelän parina. Syväsalmella on selkeä potentiaali pisteitä tekeväksi puolustajaksi liigassa, mutta nähtäväksi miten vauhti kestään kovemmassa sarjassa.
HPK:n puolustuksessa roolit ovat selkeät, joten selustan pitäisi olla tasapainossa. Laamasen ja Mäenpään harteille on ladattu suurimmat odotukset hyökkäyspäässä ja ylivoimapelissä. Tuulolalle ja Tikkaselle on luvassa paljon ylivoimaminuutteja ja varsinkin Tikkanen on väläytellyt harjoitusotteluissa ylivoimaosaamistaan.
Ainoa kysymysmerkki on kolmospari, jossa Syväsalmella on ainakin harjoitusotteluiden perusteella ollut vaikeuksia pelinsä kanssa, eikä Mäkelä ole pystynyt paikkaamaan parinsa virheitä. Tulokaspuolustaja jopa huutaisi vierelleen Tuulolan kaltaista kokenutta pelimiestä, jonka ansiosta Syväsalmi saisi rauhassa keskittyä omiin avuihinsa.
Pelaavan pakiston ulkopuolella minuuteista tappelee vielä totuttuun tapaan Risto Korhonen ja Tommi Leinonen, joten leveyttäkin pitäisi loukkaantumisten varalle riittää.
Kariyan tähdittämä hyökkäystykistö
Ensi kaudella HPK:lla on taas selkeä ykkössentteri, kun Bluesista kaapattu Ville Viitaluoma kipparoi ykkösnyrkkiä. Keskushyökkääjäosastossa on muutenkin kahden ensimmäisen ketjun osalta selvät sävelet, sillä kakkosketjussa tahtipuikkoa heiluttaa KalPasta hankittu Ville Hämäläinen. Varsinkin Viitaluoman harteille laskeutuu iso vastuu ylivoimapelaamisesta, kun taas Hämäläinen on enemmänkin hyvä ja monipuolinen kahden suunnan keskushyökkääjä.
Suurin taistelu käytäneen kolmosketjun paikasta, sillä Ässistä hankittu erittäin lahjakas Joonas Kemppainen on harjoituskaudella haastanut vanhemmat pelimiehet tosissaan. Muun muassa kokenut Juha-Pekka Loikas on pelannut lähes kaikki harjoitusottelut nelosketjun sentterinä. Sentteriosastoa hämmentää kauden alkaessa entisestään Jussi Makkonen, joka on kärsinyt loukkaantumisesta. Viime kauden loppupuoliskon ykkössentterin virkaa hoidellut Makkonen halajaa taatusti peliaikaa kolmosketjusta.
Jos keskushyökkääjillä on tappelua kahdesta viimeisestä paikasta auringossa, laitahyökkääjät taistelevat pelipaikoistaan aina ykkösketjua myöten. Nähtäväksi jää, millä tavalla Rautakorpi muodostaa kentälliset, kun laitoihin on tarjolla Jokereista tullut Tony Virta, HIFK:sta Virran tavoin paluun Kerhoon tekevä Janne Laakkonen, kausi kaudelta kehittynyt Jari Sailio ja viime kaudella piste-ennätyksensä tehnyt Pasi Salonen.
Suurimman siirtopommin HPK pudotti heinä- elokuun vaihteessa, kun aiemmin kaksi kautta Ilveksessä ja Bluesissa kiekkoillut Steve Kariya allekirjoitti sopimuksen hämeenlinnalaisten kanssa. Kanadalainen on kärsinyt käsivammasta, mutta on kuntoutumassa parahiksi liigakauden alkuun. Kahdella liigakaudella 108 tehopistettä nakuttaneelta taskuraketilta odotetaan fanien keskuudessa suuria tekoja ja varsin monipuolisena pelaajana Kariyan rooli on ensi kaudella iso niin tasakentällisin kuin ylivoimissakin.
Oman mausteensa ketjurulettiin tuovat loukkaantumiset. Laakkonen, Vihko, Makkonen ja Kariya ovat kaikki kärsineet harjoituskaudella loukkaantumisista ja heidän toipumisensa täyteen iskuun on suuri kysymysmerkki. Tästä syystä harjoituskaudella koossa olleita ketjuja tuskin nähdään kokonaisuudessaan liigakauden alkaessa. Kauden alussa mahdollisesti uusiksi menevät kentälliset saattavat saada vain jokusen harjoituksen allensa ja yhteisen sävelen löytyminen voi ottaa aikansa.
Ritareiden parhaimman kentällisen harjoitusotteluissa ovat muodostaneet Joona Karevaara, Kemppainen ja SaiPasta Hämeenlinnaan hankittu Janne Kolehmainen. Kolmikko on pelannut koko syyskauden alun yhdessä ja ihastuttanut kypsillä otteillaan. Karevaara on vihdoin ottamassa viimeistä askelta liigamiehistöön, Kemppainen on ollut juuri niin lahjakas kuin toivottiinkin ja Kolehmainen on hoidellut energisyydellään omaa tonttiaan. Kolmen K:n nuorisoketju voikin olla koko HPK:sta suurin yksittäinen yllätys tulevalla kaudella.
Kahteen viimeiseen ketjuun on todellista tunkua muutenkin, sillä lähtökohtaisesti jämäminuuteista taistelee vielä TuTosta tullut Tuomas Muhonen, viime kauden loukkaantumisesta kärsinyt Roni Andersson, Ville Eskelinen ja try-outin kautta sopimuksen saanut Tomi Karlsson.
Uusi ilme, uusi suunta?
Viime kausi oli pelkkää painajaista HPK-faneille ja uuden kauden sarastaessa kaikki elementit ovat kohdallaan, jotta sama ei toistuisi. Valmennuspuolelle on hankittu Rautakorpi, joka antaa varmasti uudenlaista suuntaa koko organisaatiolle. Tärkeää on myös se, että uuden valmentajan aisapareiksi ovat jääneet Timo Lehkonen ja Jari Kaarela, jotka tietävät jo pitkältä ajalta, kuinka joukkueen kanssa on toimittu. Neljäntenä valmennuspuolelle on liittynyt jo hyvän aikaa katsomovalmentajana toiminut Pasi Arvonen.
Harjoitusotteluista ei voi tehdä suuria johtopäätöksiä tulevaa kautta ajatellen, mutta se on ainakin selvää, että Jukka Rautakorpi on ajanut joukkueeseen täysin omaa pelitapaansa. Tiukka keskialueen prässi ja fyysinen karvauspelaaminen hyökkäyspäässä ovat osoittaneet ainakin sen, että kovin haavoittunut ei ritariryhmä uuden kauden alla enää ole. Tämä siitäkin huolimatta, että puolustupelaaminen on ollut vielä hakusessa.
Kauden alku on enemmän kuin mielenkiintoinen hämeenlinnalaisten kannalta, sillä Rautakorven suojatit pelaavat kymmenen ensimmäistä kierrosta vieraskentällä, koska Patria-Areenaksi nimetty Rinkelinmäki on vielä kauden alkaessa remontin kourissa. On sanomatta selvää, että vieraskiertue tekee joukkueesta vahvan tai sitten vaikutus voi olla täysin päinvastainen. Todennäköistä onkin, että hyvällä startilla Kerho on ensi kaudella vahva, mutta huonolla startilla koneen käyntiin saaminen saattaa kestää aikansa.
Kaikesta huolimatta Kerho on viime kaudesta vahvistunut selkeästi ja vuoden tauon jälkeen myös kärkikahinat ovat nimilistan puolesta mahdollista. Nähtäväksi jää, näyttävätkö uusittu halli, uusitut pelipaidat ja uusittu miehistö joukkueelle viime kauden jäljiltä uuden suunnan.
