Kärppien johto tuli tämän vuoden alussa julkisuuteen uudella strategialla. Kärpät oli kasvanut jo osittain ulos SM-liigasta, joten seuraava kehityssuunta oli Euroopan valtaaminen. Tämä strategia lähtikin käyntiin lennokkaasti, kun Kärpät hankki toisena suomalaisedustajana paikan Mestareiden liigaan CHL:ään.
Siihenpä se strategia sitten tyssäsikin. Viime kaudella ennätyskalliilla joukkueella hankittu paikka uudessa liigassa jäänee todennäköisesti yhden vuoden vierailuksi. Kärppien pukukopin ovet kävivät keväällä siihen tahtiin, että liikuntavirasto joutui vaihtamaan oveen uudet saranat. Lähteneitä pelaajia ei pystytty korvaamaan samantasoisilla, vaikka muutama loistava hankinta joukkueeseen saatiinkin.
Alkavalla kaudella CHL:ään selviää runkosarjan paras sekä mestari. Kärppien on hankala uskoa yltävän kumpaakaan näistä. Euroopan valloituksesta onkin tulossa vasta tulevien vuosien projekti, sillä alkulohkosta jatkoon pääseminen vaatisi NHL-tason budjetilla operoivan Magnitogorskin kaatamista.
Jos strategiana on meno Eurooppaan, miten ihmeessä on selitettävissä se, että samalla kokoonpanoon hankitaan mm. Vesa Viitakosken ja Tatu Backmanin kaltaisia pelaajia? Käsillä on kaikkien aikojen mielenkiintoisin ja haastavin kausi, mutta joukkue on tasoltaan heikompi kuin vuosiin.
Strategia onkin siis tältä osin osoittautumassa pelkiksi korulauseiksi. Kärppien toimintaa kevään mestaruusjuhlien jälkeen voi sanoa monilta osin vähintäänkin mielenkiintoiseksi. Ensimmäisen kerran sitten 90-luvun divarivuosien näyttää siltä, että jokin tietty suuri päämäärä joukkueesta puuttuu. Mihin suuntaan Kärppien laiva on menossa ja etenkin kuka on se lopullinen paatin kapteeni? Nämä kysymykset ovat edelleen täysin avoinna.
Se, miksi Kärpät ei satsannut tälle kaudelle, jolloin tie Eurooppaan oli parhaiten avoinna, jäänee ikuiseksi mysteeriksi. Todennäköisesti Kärppien joukkue kuitenkin näyttää näille epäilyille pitkää nenää ja keväällä Oulussa juhlitaan jälleen mestaruutta.
