Antti Pennasen valmentama Ilves on runkosarjassa neljännellä sijalla. Kärkisijoista kamppaileva tamperelaisjoukkue on kuitenkin viime aikoina suorittanut tuloksellisesti heikommin. Neljän ottelun tappioputkessa kulkeva Ilves on viimeistellyt näissä otteluissa vain kolme maalia jääden kaksi kertaa nollille.
Tuloksellisesti vaikeaa jaksoa viettävä Ilves on kokonaisuudessaan pelannut varsin ehjää peliä. Joukkue on ennen kaikkea puolustanut mainiosti ja tupsukorvat ovat pystyneet luomaan myös riittävän määrän maalipaikkoja. Viimeistely vain on ontunut.
Mestaruutta tosissaan tavoitteleva Ilves on tällä hetkellä pelillisesti uskottava joukkue kevään peleihin, mutta hyökkäyspelikirjaan olisi hyvä löytää pari sivua lisää.
Ykkössektoriin ei asiaa
Ilveksen peliä ajatellessa usein ensimmäisenä tulee mieleen pystysuunnan jääkiekko ja raikas hyökkäyspelaaminen. Näitäkin elementtejä Pennasen ryhmältä toki löytyy, mutta joukkueen peliä katsellessa puolustusalueen puolustuspelaaminen on asia, joka vakuuttaa kenties eniten tällä hetkellä.
Ilves-viisikon sisään on vaikeaa murtautua. Puolustajat voittavat pääsääntöisesti omat kamppailunsa maalinedustalla, laitahyökkääjät operoivat aktiivisesti peittämällä linjoja ja antamalla painetta, minkä lisäksi tuplauksia toteutetaan oikea-aikaisesti. Lisäksi maalin suulta löytyy Liigan terävimpään parhaimmistoon kuuluva maalivahti Marek Langhamer.
Hyvä esimerkki Ilveksen puolustuspelaamisen laadusta on se, että hetki sitten pelatussa Tappara-ottelussa kirvesrinnat saivat tasaviisikoin luotua vain kuusi kunnollista maalipaikkaa.
Ilves ylläpitää pääosin hyvää puolustusvalmiutta pitämällä kolmea pelaajaa pelin alla, ja tiivis viisikko takaa sen, että kaksi muuta hyökkääjää harvemmin jää pelin ulkopuolelle pelin kääntyessä.
Jatkopainepelaamisen kautta Ilves myös saa hyvän määrän riistoja niin hyökkäys- kuin keskialueella, mistä joukkue kääntää nopeasti kohti vastustajan maalia.
Kiire ylöspäin
Ilvekseltä löytyy kokoonpanosta nopeajalkaisia pelaajia, joille nopea pelin kääntäminen sopii. Ilves luokin suurimman osan maalipaikoistaan suorista hyökkäyksistä.
Tämä vahvuus kääntyy kuitenkin itseään vastaan kevään edetessä, mikäli muita rytmejä ei hyökkäämiseen löydy. Kun vastustajat vielä entisestään terävöittävät puolustuspelaamistaan, menee pystysuunnan jääkiekko helposti pään seinään hakkaamiseksi. Tämän Ilves on kokenut aiempien vuosien pudotuspeleissä.
Jukurit-pelissä oli hieman tällaisia viitteitä, kun Ilves kerta toisensa jälkeen käänsi peliä ylöspäin. Toki se välillä sai joko hyökkäyspään aloituksen tai päätykiekon voittamisen kautta kiekonhallinnan itselleen, mutta järin toisteista se ei ollut.
Kiekolla vaihdettaessa Ilveksellä esimerkiksi näytti olevan erikoinen tarve lähteä nostamaan peliä liian aikaisin. Se ikään kuin pelasi kontrollilähdöt puolittain ja avasi peliä ennen kuin viisikko oli organisoitunut. Jukurit sai näistä tilanteista myös riistoja keskialueella ja kiekonhallintaa itselleen.
Vahvuuksien kautta kannattaakin pelata, mutta tiettyjen pelin vaiheita vastaan taisteleminen tuntuu omituiselta, kun puhutaan pelin virtauksen hallinnasta. Aina alueen nopea voittaminen ei ole mahdollista, ja näissä hetkissä Ilves voisi kenties kerätä rivinsä laadukkaammin.
Erikoistilanteet isossa roolissa
Ottelut ratkotaan usein erikoistilanteissa, ja tältä osin Ilveksellä on asiat hyvin kevättä ajatellen. Se on Liigan tehokkain ylivoimajoukkue (27,15 %) ja viidenneksi paras alivoimajoukkue (83,12 %). Joukkue on erinomaisesti roolitettu, ja molempiin erikoistilanteisiin löytyy vahvoja osaajia, sekä tietysti jo aiemmin mainittu laadukas maalivahtipelaaminen.
Ilves on tulevana keväänä todellinen mestariehdokas, ja joukkueen pelaaminen näyttää monelta osalta hyvältä, vaikka viime aikoina tulos onkin ollut heikko. Näillä näkymin vuoteen 2025 asti Ilvestä valmentava Pennanen hankittiin viemään tupsukorvat päätyyn asti, ja siihen on täysin realistiset mahdollisuudet jo tänä keväänä.