Nippu avainpelaajia pakkasi laukkunsa viime kauden jälkeen ja poistui HIFK:n vahvuudesta. Varsinkin hyökkäyspää koki suuren muutoksen Anton Lundellin, Ville Leskisen, Henrik Borgströmin ja Jere Sallisen lähtöjen myötä. Korvaajiksi urheilujohtaja Tobias Salmelainen kuitenkin onnistui naaraamaan loistoluokan pelimiehiä.

Pelaajiston lisäksi myös valmennus on uusiutunut lähes kokonaan. Jarno Pikkarainen esikuntineen sai poistua ja uudeksi päävalmentajaksi saapui seuralegenda Ville Peltonen, jonka hoviin kuuluvat lisäksi vanha tuttu Cory Murphy sekä Samuel Tilkanen. Lisäksi Jan Lundell jatkaa maalivahtivalmentajana.

Maalin suulla Tuohimaa vaihtui Garteigiin

Veräjänvartijana viime kaudella toimineen Frans Tuohimaan pesti HIFK:n tolppien välillä kesti tällä erää vain kaksi kautta ja miestä odottavat uudet haasteet idässä Neftehimik Nižnekamskin riveissä.

Tilalle tuli aiemmin Tapparassa Liigaa pelannut Michael Garteig, joka jakoi toissa kaudella kirvesrintojen torjuntavastuun yhdessä Christian Heljangon kanssa. Tuolloin Garteigin torjuntaprosentti oli koko Liigan toiseksi paras, edelle kiilasi vain Kärpissä loistokauden pelannut Justus Annunen.

Viime kauden 29-vuotias kanadalainen pelasi DEL:ssä ERC Ingolstadtin riveissä. Harjoituspelien perusteella maalivahti jatkaa siitä, mihin edellisellä Liiga-visiitillään jäi.

Garteigin aisaparina pelaa viime kaudelta tuttu Niilo Halonen. Jo kaudella 2016−17 ensimmäiset torjuntansa HIFK:n paidassa suorittanut Halonen kiersi useamman kauden lainapesteillä Mestiksessä Jokipojissa sekä Liigassa KooKoon riveissä ennen pelipaikan vakiinnuttamista punapaidoissa viime kaudella.

Puolustuksessa todellista taistelua pelipaikoista

Puolustuksesta poistuivat kokeneet Mikko Kousa, Ville Varakas sekä loppukauden pätkäpestillä pelannut David Bernhardt. Varakas sekä Bernhardt olivat peruspuurtajia, Kousalla puolestaan oli erityisosaamisalue ylivoimapelissä, mutta toisaalta tasaviisikoin pelaaminen oli ajoittain tervanjuontia. Tulopuolella ovat Jordan Schmaltz sekä Kasper Kotkansalo. Kokoonpanoon ovat tyrkyllä myös Jokereista saapunut nuori Mico Luoto sekä viime kaudella A-nuorissa pelannut Otto Salin.

Varmimpia paikastaan kokoonpanossa voivat olla Schmaltz, Kotkansalo, Yohann Auvitu, Joonas Lyytinen sekä Johan Motin. Heistä jokaisella on avuja, joiden vuoksi he ovat vakiokokoonpanon pelaajia ilman loukkaantumisia. Tosin, Auvitu ja Motin ovat kärsineet vaivoista jo ennen kauden alkua. Lyytiselle on tarjolla lopullinen nousu supertähtien joukkoon, sillä ylivoima-aikaa on luvassa viime kautta enemmän.

Jäljelle jäävistä kahdesta paikasta taistelee peräti kuusi nimeä. Rony Ahonen on jo rutinoitunut puolustaja, mutta rooli pieneni jo läpi viime kauden, eivätkä nuoret haastajat ole ainakaan hellittäneet takaa-ajoa. Tobias Winbergin edellinen sesonki loppui loukkaantumiseen, joka vaikutti myös kesäharjoitteluun.

Niin ikään jo viime kaudella pelanneista Miro Karjalainen sekä Eero Teräväinen jatkavat joukkueessa. Karjalaisella on ajoittain vaikeuksia pysyä Liiga-pelien tempossa mukana, eikä Peltosen sisäänajama nopeampi suunnanmuutospeli nosta puolustajajärkäleen osakkeita. Teräväinen on puolestaan keikkunut läpimurron kynnyksellä jo kahdella edelliskaudella, mutta lopullinen isku on jäänyt tekemättä.

Nuorinta osastoa edustavat 20-vuotias Mico Luoto sekä 17-vuotias suurlupaus Otto Salin. Heistä kumpikin pelasi harjoituskaudella sekä CHL-otteluissa vakuuttavasti, joskin Salinin matkaan tuli hidaste nimeltä John Quenneville. Ottelussa Zürich Lionsia vastaan Quenneville yliajoi Salinin keskialueella ja nuorukainen jouduttiin taluttamaan pois kentiltä.

Liikehdintää helsinkiläisten alakerrassa on kauden aikana odotettavissa, sillä yhtätoista puolustajaa on vaikea pitää tyytyväisenä peliaikaansa, vaikka normaalin kierrätyksen lisäksi loukkaantumiset tuntuvat näyttelevän osaa jälleen HIFK:n joukkueessa.

A-nuorissa loistanut Teissala yrittää kammeta itsensä vakiokokoonpanoon.

Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures

Keskikaista hallussa, laidalla eväät ilotulitukseen

HIFK:ssa on ruhtinaallinen määrä keskushyökkääjiä, varsinkin mikäli lasketaan urallaan myös aiemmin keskellä viihtyneet pelimiehet. Eetu Koivistoinen, Otto Paajanen, Alex Broadhurst, Petteri Wirtanen, Miro Väänänen ja Roni Hirvonen ovat kaikki keskushyökkääjiä. Heidän lisäkseen joukkueesta löytyy vielä useampi sentterinäkin pelannut peluri.

Laitureita tuskin tarvitsee kuitenkaan istuttaa keskelle, ennemmin päin vastoin. Kauden alla pelattujen pelien perusteella ainakin Hirvonen siirtyy laitahyökkääjäksi. Keskikaistalla on ollut usempia loukkaantumisia, joten viimeisimpänä punapaidat kiinnittivät joukkueeseensa keväällä 2011 mestaruusmaljaa nostelleen Wirtasen.

Osaan kauden alla pelatuissa otteluissa HIFK marssitti kentälle ketjun, jossa pelasivat Koivistoinen laidoillaan kesän toiset korkean profiilin hankinnat Jere Innala ja Olli Palola. Paperilla kolmikko on yksi Liigan vaarallisimmista ja siitä on saatu viitteitä myös harjoituspeleissä, vaikka tulos ei ole ollut tasaista.

Hyökkäyspään materiaali on niin laaja, ettei kaikkia munia saa edes mahdutettua yhteen koriin. Muihinkin ketjuihin jää ratkaisuvoimaa, vaikka tähtihankintojen trio pelaisi yhdessä. Viime kauden lopulla yhteen soviteltu ketju Teemu Tallberg - Alex Broadhurst - Sebastian Dyk oli kevään peleissä punapaitojen kantavia voimia.

Kiekolliseen rooliin ovat lisäksi tarjolla aiemmin mainittu Roni Hirvonen, TPS:stä siirtynyt nuori Leevi Teissala sekä taitojaan väläytelleet Juha Jääskä ja Rasmus Heljanko. Heistä Hirvonen ja Jääskä ovat pelanneet parhaimmillaan yli 20 pisteen kaudet, ja kumpikin on urallaan matkalla kohti parempia suorituksia.

Varsinkin 19-vuotiaalla Hirvosella on Liigaan riittävä taitopankki, jota hän on väläytellyt nuorten maajoukkuepeleissä. Isoon rooliin murtautuakseen Hirvosen on kuitenkin kehitettävä luisteluaan − varsinkin mikäli nuorukainen mielii ottaa seuraavan askeleen kohti NHL-ympyröitä. EJK:n kasvatti on Toronto Maple Leafsin toisen kierroksen varaus kesältä 2020.

Myös rikkovaan rooliin on tarjolla kovan tason pelimiehiä. Otto Karvinen nousi Kärpissä maajoukkueen matkaan, vaikka uran henkilökohtainen piste-ennätys Liigassa on 11 tehopistettä. Toppatakkiketjun toiselle laidalle on tarjolla Micke Åsten, joka puolestaan nousi keväällä Miro Väänäsen ketjukaverina puheenaiheeksi tehtailtuaan kahdeksassa pudotuspelissä tehot 3+5. Puolivälieräsarjassa Kärppiä vastaan Åsten nakutteli kolmessa ottelussa viisi tehopistettä ollen yksi sarjan voiton avainpelaajista.

Kokonaisuutena HIFK:lla on kasassa tasapainoinen joukkue, jossa on runsaasti ratkaisuvoimaa. Runkosarjan sijoitus kärkikaksikon alapuolella olisi lähes katastrofaalinen lopputulema, mikä toisaalta voi luoda paineita helsinkiläisille.