HPK vaihtoi päävalmentajaa kahdeksan pelatun runkosarjaottelun jälkeen. Matti Tiilikaisen komennossa joukkue ehti kuluvalla kaudella ottaa viisi pistettä kahdeksassa ottelussa ilman kolmen pisteen voittoja.
Jarno Pikkaraisen vaihduttua peräsimeen taival alkoi kolmella varsinaisen peliajan voitolla Jukureista, HIFK:sta ja Sportista. Tuplapeli Kärppiä vastaan Oulussa tuotti nolla pistettä. HPK on noussut kaksi sarjapykälää 13. sijalle, neljän pisteen päähän Tapparasta ja KalPasta.
Päävalmentajan vaihtuessa HPK:n keskeisimpiä ongelmia olivat ulkomaalaishyökkääjien roolit, sentteripelaaminen sekä omaan päähän juuttuminen. Jatkoaika arvioi näiden osa-alueiden tilannetta ja keskeisiä muutoksia pelaamisessa 13 ottelun kohdalla.
Merkittävin muutos on muutosten vähäisyys
HPK:n pelaamisessa on nähty odotettua vähemmän pelitapaan liittyviä muutoksia. Merkittävin muutos on ollut toteutuksen tasossa. Kun HPK toteuttaa terävämmin, se ei joudu paljolti samojen raamien kanssa yhtä usein alakertaansa paineen alle.
Kiekottomassa pelaamisessa HPK paineistaa tarkemmin ylhäältä ja alhaalta. Jatkuva tuki kiekkoa lähimpänä karvaavalle pelaajalle ja kiekkoa pitävälle omalle pelaajalle mahdollistavat sitä, että HPK on suotuisassa asemassa vastustajan pyrkiessä hyökkäykseen. Myös puolustajat paineistavat paikoin varsin rohkeasti.
HPK malttaa myös vetäytyä, mutta se saa usein hidastettua tai vaikeutettua vastustajan välitöntä hyökkäystä. Omassa päässä nöyryys ja kova työ kiekottomassa pelissä tarjoavat tukea riistoja hakeville kaksinkamppailussa.
Kiekollisena HPK pyrkii yksinkertaisempiin ratkaisuihin, jos paikka on vaikea. Hyökkäykset painottuvat nopealle puolelle. Viivelähdöt eivät ole poissuljettuja, mutta harvemmassa etenkin huonommin organisoituja joukkueita vastaan.
Pelityylissä on siivu NHL:n Vegas Golden Knightsia, joka elää sentterin simppelistä keskustan jatkuvasta avunannosta sekä toisteisesta paineesta vastustajaan. 90-luvun Hockey Playing Knights -mainosta muistellen tämä voisi sopia joukkueen imagoon.
Pidempi tarkastelu näyttää joukkueen pelaamisessa kuitenkin suuren kaukalon selkeitä eroja Vegasiin. HPK:ssa apua antaa usein myös laituri, joka laskeutuu omaankin päähän sentterin jäädessä kauemmaksi. Vaikuttaa siltä, että perusperiaatteena on se, että se auttaa, joka ensimmäisenä ehtii, jos sentteri on jäänyt välillä jälkeen tai laitaan keskialueella.
Yksilöistä selkeys on sytyttänyt erityisesti nelosketjun ja suoraviivaisten laiturien pelaamista. Tämä ei ole perinteistä HPK:ta, vaan toimivaa ja suoraviivaista Pikkaraisen kiekkoa.
Ulkomaalaiset yhä kuutamolla
Siinä missä Joel Janatuinen, Miro Ruokonen ja kumppanit ovat syttyneet liekkeihin, on vaikeuksissa aiemmin olleiden ulkomaalaispelaajien esityksissä nähty vain näennäistä parannusta. Uusista valmentajista Joonas Tanska antaa ulkomaalaispelaajille usein erikseen englanniksi ohjeet, jos koko joukkuetta on opastettu suomeksi. Tanskan rooli valmennuksessa penkin takana on hyvinkin aktiivinen.
Ulkomaalaisista vain Michael Jolyn tehosarakkeeseen on kertynyt pisteitä kiitettävästi, ja puolustuksessakin on enemmän yritystä kuin Tiilikaisen aikana. Tämä ei ole taikonut hänelle kuitenkaan uusia kykyjä, ja laitaväännöissä pelaaja jää herkästi kakkoseksi.
Kolmeen muuhun ulkomaalaishyökkääjään verrattuna Jolyn murheet ovat pienet.. Matt Marcinew näyttää pelaavan väärässä sarjassa, eikä edes siirto laitaan ole virkistänyt Sean Collinsia riittävästi. Kun takana on kuitenkin enemmän tehoja KHL:ssäkin, on Collinsin vaisuus hyökkäyspäässä erikoinen pettymys. Myös Philippe Cornetin yksi syöttöpiste on laiha lohtu maskipelaamisesta ja rouhimisesta elävälle kanadalaiselle.
Ryan Johnston on pelannut seitsemän otteluaan hyvin ja tuo puolustukseen lisäarvoa. Kun miettii mihin rooliin pelaajia on joukkueeseen hankittu, uhkaa kolmen hyökkääjän selkeä pettäminen vaikuttavan ratkaisevasti koko joukkueen pudotuspelimahdollisuuksiin. Verkon on alettava heilua pian.
Maalivahtipeli Liigan eliittiä
Eetu Laurikainen on odotetusti pelannut hyvällä tasolla. Laurikainen kuuluu viime kausien edistyneiden tilastojen perusteella Liigan ehdottomasti parhaisiin maalivahteihin, ja otteet lähestyvät nyt priimaa. Mukaan on mahtunut myös ohipelejä, mutta kolmessa voitto-ottelussa Laurikainen oli merkittävässä roolissa. Kärppiä vastaan bensa loppui kesken jo muuta joukkuetta aiemmin, ja Daniel Lebedeff pelasi viikonlopun päätökseen 1,5 ottelua.
Lebedeff näyttää maalilla varmemmalta kuin viime kaudella. Kokonaisuutena odotusarvo maaliodottamaa paremmalle pelaamiselle on kuitenkin selkeästi suurempi Laurikaisen ollessa maalilla.
Kärpät paljasti heikkouden?
Otteluissa Kärppiä vastaan HPK:n pelissä oli havaittavissa jonkinlainen Pikkaraisen pelitavan heikkous. Vastassa oli materiaaliltaan selkeästi kovempi joukkue. Laurikainen joutui kesken ottelun vaihtoon.
Näytti siltä, että jos vastustaja kykenee runsaaseen kiekkokontrolliin ja kiekon siirtelyyn laadukkaalla syöttöpelillä, on HPK pahemmissa vaikeuksissa kuin nopeisiin hyökkäyksiin, taisteluun ja siirtokiekkoihin pyrkiviä joukkueita vastaan.
Tähän mielikuvaan saattoi toki vaikuttaa pelireissun pituus ja orastava väsymys. Kärpät oli kuitenkin tällä kertaa molemmissa otteluissa HPK:ta laadukkaampi kiekon kanssa, mikä tappoi Kerhon mahdollisuudet taistella tosissaan voitosta.
Johtopäätös ja ennuste tulevasta
Tappiot Kärpille eivät sellaisenaan enteile HPK:lle katastrofia tai ilmapallon poksahtamista alkuhöyryjen jälkeen. Optimistisesti ajateltuna vain harva joukkue kykenee samaan, mitä Kärpät viikonloppuna teki. Tai harva pyrkii yhtä maltilliseen peliin.
Pudotuspelipaikan kannalta Liigassa on riittävästi joukkueita, joihin Pikkaraisen ajama pelaaminen voi tepsiä. Tässä on huomioitavaa, että ylivoimapelin edes jonkinmoinen parannus nostaisi sen mahdollisuuksia merkittävästi, ja esimerkiksi hitaisiin lähtöihin joukkueen on mahdollista lisätä laatua harjoittelulla.
Pessimismiä joukkueen tulevaisuuteen enteilee ulkomaalaisvahvistusten heppoinen pelaaminen sekä sentteritilanteen yhä jatkuva alisuorittaminen. Keskelle siirretty Antti Pihlström on pelannut aloituksia myöten uudella paikallaan säntillisesti, mutta minkään joukkueen ihannetilanteessa kaksi parasta sentteriä eivät ole Pihlström ja Tommi Tikka − ottamatta mitään kaksikon hyvistä otteista pois.
