Vancouverissa takuulla hieraistiin silmiä alkaneen talven otteluohjelman tultua julki. Kauden avaava tuplaottelu Calgary Flamesia vastaan tuskin aiheutti suurta ihmetystä, mutta heti kierroksille 4–13 ladattu haaste oli verrattavissa Mount Everestin kiipeämiseen.
Lightning, Jets, Bruins, Capitals ja Golden Knights kukin kerran sekä Penguins kahteen otteeseen. Moinen rupeama saisi rutinoituneimmankin joukkueen NHL:ssä kyselemään uusien jakojen perään. Hävittyään ottelut kaksi ja kolme Flamesiä ja Hurricanesia vastaan Canucks saattoi kuitenkin jopa hyötyä maksimaalisesta haasteesta. Nyt kenelläkään ei totisesti ollut varaa piiloutua.
Nimekäs sairaslista
Urakkaa ei helpottanut Canucksin jo perinteeksi muodostunut loukkaantumiskierre, joka tällä kertaa alkoi jopa poikkeuksellisen aikaisin. Elias Petterssonin ja Jay Beaglen loukkaannuttua heti kauden alussa oli lumipallo valmis. Hyökkääjät Brock Boeser ja Sven Bärtschi sekä puolustajat Alexander Edler ja Christopher Tanev putosivat kukin vuorollaan pois pelistä, eikä joukkueen ideaalikokoonpanosta ollutkaan viimeisimmässä Arizona Coyotesia vastaan pelatussa ottelussa enää paljon jäljellä.
Loukkaantumiset ovat pakottaneet Canucksin muuttamaan ketjukoostumuksiaan alituiseen viimeisen viikon aikana. Vaikka korvaajat Adam Gaudetten johdolla ovat täyttäneet ruutunsa mukiinmenevästi, ei Canucks-miehistön kapea materiaali kerta kaikkiaan kestä menettää viisikkoa, joka joukkueen nykytilassa vastaa lähestulkoon kokonaista ykköskenttää.
Pelilliset ongelmat
Hyökkäysarsenaalin hupeneminen on näkynyt auttamatta myös tulostaululla. Joukkue ei ole onnistunut kolmen maalin tekemisessä varsinaisella peliajalla sitten kuun puolivälin ja Elias Petterssonin loukkaantumisen. Kuusi ottelua tämän jälkeen ovat tuottaneet yhteensä vain yhdeksän täysosumaa.
Canucks-hyökkäyksessä näkyy tällä hetkellä yksinkertaisesti taidon puute. Etenkin Capitals- ja Golden Knights -otteluissa sinipaidoilta nähtiin lukematon määrä kiekonmenetyksiä hyökkäyssiniviivalla. Päädyn kautta pelaamista haluttiin selvästi välttää, mutta edes hyökkääjien ajettua itsensä kerta toisensa jälkeen pussiin ei kiekosta saatu luovuttua ajoissa. Juuri näissä tilanteissa yksinäisten Canucks-hyökkääjien tilanteen tunnistaminen ei ole ollut vaaditulla tasolla.
Coyotes-ottelussa päätykiekot olivat jo aavistuksen yleisempi näky, mutta vastustajalle luovutetut huipputason maalipaikat vesittivät kokonaissuorituksen täysin. Tästä huolimatta joukkueen ykköspakkipariin nousseet Ben Hutton ja paljon parjattu Erik Gudbranson saavat viime aikojen otteistaan puhtaat paperit.
Erikoistilanteissa Canucks on tehnyt rajallisella pelaajamateriaalillaan voitavansa. Vahva alivoima on ollut avainasemassa erityisesti voitoissa taitavia Boston Bruinsia ja Tampa Bay Lightningia vastaan. Selvimmin poissaolot ovat näkyneet joukkueen ylivoimapelissä, joka on kaivannut kipeästi Boeserin ja Petterssonin kiekollisia avuja. Laukaisupaikkojen rakentaminen ylipäätään on ollut tällä kaudella Canucksille erittäin hankalaa. Jokaisessa ottelussa vastustajat ovat laukoneet maalia kohti keskimäärin seitsemän kertaa sinipaitoja useammin.
Granlundin panos
Koko kauden Canucksin nelosketjussa uurastanut Markus Granlund ei ole paistatellut otsikoissa, mutta johtaa joukkueensa tehotilastoa lukemalla +3. Pisteiden valossa kausi on ollut kuitenkin toistaiseksi lievä pettymys. Ainoan osumansa tyhjään rysään viimeistellyt Granlund on kerännyt maalinsa lisäksi kaksi syöttöpistettä.
Ylivoimallakin mukavasti vastuuta saaneelta hyökkääjältä olisi lupa odottaa enemmän, etenkin kun Canucks-hyökkäys suorastaan huutaa lisää ratkaisijoita. Torstaina Las Vegasissa pelatussa ottelussa Granlund väläytti kaivattua maalivainuaan ratkaisemalla voittomaalikilpailun kylmän viileällä laukauksella.
Canucksin hyvin toimineessa alivoimassa Granlundilla on ollut vakiopaikka. Tunnollisesti kahteen suuntaan pelaava suomalainen on kuitenkin joutunut myös aloitusympyrään toivottua useammin Jay Beaglen loukkaantumisen seurauksena. Vaivaiset 39,6% aloituksistaan voittanut Granlund ei ole koskaan ollut tehtävässä omimmillaan ja ongelmat ovat jatkuneet myös tällä kaudella. Heikoimpina iltoina Granlund on saatettu nähdä jopa vaihtopenkin puolella hänen laitureidensa kyyristyessä aloitukseen Bo Horvatin rinnalla. Kaavittuaan kiekon omille Horvat on suunnannut suorinta tietä vaihtoon.
Vuorottelevat veskarit
Yksi suurimmista syistä Canucksin hämmästyttävään pistetahtiin on ollut joukkueen tasainen maalivahtikaksikko. Ruotsalaiset kolossit Jacob Markström ja Anders Nilsson ovat suoriutuneet mainiosti saatuaan torjuntavuoron, joskin heidän kuntokäyränsä osoittavat tällä hetkellä täysin päinvastaisiin suuntiin.
Nilsson aloitti kauden upeasti kolmella vierasvoitolla, mutta on sittemmin joutunut poistumaan kaukalosta kolmesti tappio niskassaan. Markström on tilastojen valossa yhä piirun verran virkaveljeään jäljessä, mutta ansaitsi käytännössä yksin Canucksin molemmat edelliset pistepotit Bruinsia ja Golden Knightsia vastaan. Markström onnistui myös selättämään pitkään jatkuneen peikkonsa voittomaalikilpailuissa heti kauden alkuun.
