Rauman Lukko on runkosarjassa kahdeksantena, kun 20 pelatun ottelun jälkeen pisteitä on kertynyt 32. Iso kuva miellyttää Lukon pitkäaikaista urheilujohtajaa Kalle Sahlstedtia.
– Jos ajatellaan, että olemme 20 peliä pelanneet, niin sanoisin, että mielestäni olemme pelanneet paremmin kuin mitä meillä on pisteitä. Sinällään olen tyytyväinen ja varsinkin luottavainen. En näkisi, että olisi hirveä vääryys, vaikka meillä olisi muutama voitto enemmän.
Numerot Lukon pelin takana näyttävät pääosin hyvältä, ja parhaimmillaan Lukko on kieltämättä ollut vakuuttava. Tätä Sahlstedt pitää erityisessä arvossaan, vaikka tulos ei ole aivan tavoitetasolla.
– Peli on ollut voittavaa tulosten takana, mutta tietenkin asiassa on aina toinen puoli eli realisoitunut tulos. Siinä me ei olla ihan tavoitteessa. Tavoite on olla neljän joukossa. Siitä olemme pikkuisen jäljessä, niin tietenkään ihan tyytyväinen ei voi olla. On osa-alueita, joissa pitää pystyä parantamaan loppukautta kohden.
51-vuotias Sahlstedt on toiminut Lukon urheilujohtajana kaudesta 2017–18 asti. Kertyneen kokemuksen myötä hän osaa olla levollisin mielin, vaikka varianssi ei aina ole ollut Lukon puolella kuluneella kaudella.
– Sanon sen näin, että tässä kun on ollut pelaajana ja urheilujohtajana suuren osan elämää, niin olen ollut mukana jos monenmoisilla kausilla. Mielestäni vielä tärkeämpää kuin pisteet on se, että miten itse uskoo, mikä sauma on kun mennään kevättä kohden.
– Tarkoitan tällä sitä, että joskus on kertynyt paljonkin pisteitä, mutta ne ovat tulleet vaikka poskettomalla ylivoimalla tai aivan huipulla maalivahtipelillä. Se tuottaa aina vähän harmaita hiuksia ja mietintää, että mitäs tämä nyt tarkoittaa ja voiko tämä jatkua näin, Sahlstedt jatkaa.
Jääkiekon keskustelukulttuuri
Jääkiekon piirissä on nautittu poikkeuksellisesta suomalaisedustuksesta NHL:ssä, ja Leijonat on tuonut menneinä vuosina kultaa turnauksesta toiseen Jukka Jalosen johdolla.
Elämä ei voi kuitenkaan olla pelkkää juhlaa, ja jääkiekon osalta bileet ovat isossa kuvassa päättyneet. Lajin yllä on paljon tummia pilviä. Liigaseura toisensa jälkeen parkuu taloustilannettaan, ja junioreissa pelaajakehitys on taantumassa.
Tästä huolimatta jääkiekon ympärillä näkyy huolestuttavan vähän keskustelua lajin tilasta ja mahdollisista tulevista toimenpiteistä. Siihen, miksi näin on, Sahlstedt näkee selvän syyn:
– Kyllä se varmaan niin on, että halutaan pitää keskustelu positiivisella puolella, halutaan puhua omasta sarjasta ja omasta sarjasta positiiviseen sävyyn. Mikä on tosi ymmärrettävää, en kiistä sitä.
Isossa kuvassa Sahlstedt kuitenkin näkee asian niin, että lajin kannalta kipeitä asioita ei tulisi lakaista maton alle.
– Aina pitää pystyä puhumaan rehellisesti, muuten valehdellaan itsellemme.
Keskusteluilmapiiristä puhuttaessa Sahlstedt muistuttaa median roolista, jonka hän kokee turhan negatiivispainotteiseksi.
Sahlstedt on yksi niistä, jotka ovat rohjenneet ottaa kantaa ja tuoda huolensa suomalaisen jääkiekkoilun puolesta esiin omalla nimellään. Myös muun muassa Kärppien puheenjohtaja Juha Junno ja KalPan urheilujohtaja Anssi Laine ovat ottaneet kantaa tulevaisuuden sarjamalliin liittyen.
– Avoimessa keskustelussa on aina läsnä se, että altistaa itsensä kritiikille. Mutta laji on minulle niin pirun rakas ja väitän, että pystyn katsomaan myös Rauman Lukon ulkopuolelta tätä asiaa.
Niin. Lajista välittäminen. Ulkopuolelta katsoen se näyttäytyy kummallisena, miksi näistä asioista ei keskustella isossa kuvassa enempää.
Ainakin allekirjoittanut kokee jokaisen edellä mainitun kaltaisen ulostulon nimenomaan niin, että jääkiekosta ja sen tulevaisuudesta välitetään. Sen vuoksi osin poteroitunutta keskustelua on kummallista seurata.
Sahlstedt näkee yhtenä isoimpana keskustelun aiheena nimenomaan sen, miten sarjat järjestetään tulevaisuudessa.
– On todella arvokasta jatkaa jo alkanutta rakentavaa keskustelua siitä, miten voimme kehittää juniorisarjoja, Mestistä sekä Liigaa. Kun tunnistamme meidän vahvuutemme sekä kehityskohteet nykytilanteessa, pystymme suuntaamaan toimenpiteet asioihin, jotka vievät jääkiekkoa eteenpäin tulevina vuosina.
Tähän keskusteluun Sahlstedt penää avointa ja rehellistä dialogia.
– Olen ehdottomasti sitä mieltä, että enemmänkin tämmöistä debattia pitäisi käydä ja käydä sitä rakentavassa hengessä. Myöntää asiat, jotka eivät ole parhaalla mahdollisella tolalla ja sitten yrittää rakentavasti myös tehdä jonkinnäköisen suunnitelman lyhyelle ja pitkälle aikavälille, että miten saamme asiat paremmaksi.
Pelillinen identiteetti
Pekka Virta tuli, näki ja voitti Lukossa ollessaan. Vaikka Virran viimeisestä kaudesta on kulunut jo useampi vuosi, on mestarivalmentajan kädenjälki yhä nähtävissä Lukon pelaamisessa. Tässä yhtälössä iso tekijä on siinä, että Sahlstedt on nähnyt eri perspektiiveistä Virran työn jälkeä.
– Tietenkin johtuu varmaan minusta paljon. Pelasin viimeiset kaksi vuottani Virran joukkueessa ja jotenkin koin, että tavallaan se peli oli tosi hyvä tapa pelata. Sitten kun aloitin nämä hommat, niin sattui olemaan samainen herra siinä Lukon päävalmentajana.
– Sinällään siitä jäi vahva perintö sekä minulle että seuralle.
Kyseinen pelitapa tuotti tulosta ja jo edellä mainitun mestaruuden. Virran jälkeen Lukossa on nähty päävalmentajaa Marko Virtanen, ja tällä hetkellä joukkuetta luotsaa Tomi Lämsä. Kummankin alaisuudessa raumalaiset ovat pelanneet tunnistettavaa Lukko-lätkää.
Päävalmentajavalinta on Lukossa ainoa urheiluasia, josta päätöksen tekee hallitus. Sahlstedt on kuitenkin se, joka käy valmentajan kanssa niin sanotun pelikirjakeskustelun. Sahlstedt kuvaakin olevansa tässä prosessissa tiedonkerääjä hallitukselle.
– Tietenkin tämä menee aina niin, että kyllähän valmentajan kuuluu saada tuoda ne omat mausteensa siihen peliin. Ei sen niin kuulu mennä, että sanelen valmentajalle, että me pelaamme näin. Mutta perusperiaatteet käydään etukäteen valmentajan kanssa läpi, jotta pääsemme yhteisymmärrykseen, että millaista jääkiekkoa seura toivoo näkevänsä ja mitä valmentaja siitä miettii.
Sahlstedt kokee peli-identiteetin olevan seuralle pitkässä juoksussa vahvuus myös siinä mielessä, että pelaajan ei tarvitse arvuutella sitä, minkälaista jääkiekkoa Lukko pelaa. Muista vahvan peli-identiteetin seuroista Sahlstedt nostaa esimerkiksi KalPan.
Pelitapa läpileikkaa isossa kuvassa koko putken edustusjoukkueesta junioreihin.
– Enemmän halutaan sitä, että ollaan nopeita, aggressiivisia ja aloitteellisia sekä hyökkäyspelaamisessa että puolustuspelaamisessa. Sitten jos juniori nousee Liigaan, ei siellä hirveitä yllätyksiä todellakaan tule sen puolesta, että minkälaista jääkiekkoa pyritään pelaamaan.
Sahlstedtin mukaan alkukauteen verrattuna osa Liiga-joukkueista on säätänyt pelaamistaan varovaisempaan suuntaan, mikä on pakottanut myös Lukon miettimään pelaamistaan.
– Meilläkin oli tuossa pelejä, kun saimme vähän huonorytmisiä hyökkäyksiä, kun yritimme olla nopeita. Varmasti se myös jonkun verran muuttaa meidän hyökkäyspeliämme siihen suuntaan, että meidän on pakko ottaa enemmän vaan viivelähtöjä valikoimaan ihan sen takia, koska eihän siinä ole mitään järkeä yrittää puskea viittä vastaan huonossa rytmissä.
Urheilujohtajan ja valmentajan suhde
Iso osa Sahlstedtin työn kuvaa on valmentajien kanssa viestiminen. Sahlstedt seuraa melkein kaikki kauden harjoitukset paikan päällä. Otteluista hän katsoo paikan päällä kaikki muut paitsi Kuopion ja Oulun vieraspelit, joihin on turhan pitkä matka ajaa yhden pelin takia.
– Joka pelin jälkeen tietenkin aina keskustellaan, ja kyllähän meidän kanssakäyminen on tosi tiivistä. Käytännössä joka päivä, mikä se päivän aihe ikinä onkaan. Joskus puhutaan pelistä, joskus harjoituksista, joskus pelaajista ja joskus ihan muista asioista.
Ulkoapäin tarkasteltuna päävalmentajan rooli näyttäytyy ajoittain raskaalta taakalta. Pelin valmentamisen lisäksi vastuulla on viestimistä yhteen jos toiseen suuntaan, ja samalla pitää osata käsitellä ulkoapäin tulevaa painetta. Huoneen tilan aistiminen on isossa osassa urheilujohtajan työtä.
– Valmentajat ovat sellainen rautainen porukka, että eipä ne nyt paljoa jaksamisestaan valita. Kyllä se on minun työni katsoa, että missä kohtaa rupeaa olemaan pinna tosi kireällä ja missä kohtaa ehkä vähän levollisimmin mielin.
Jos tilanne äityy kireäksi, ei urheilujohtajalla montaa temppua ole takataskussa, mitä voisi hyödyntää.
– Pääsääntöisesti se on luottamuksen ja tuen antoa. Aika hektinen tämä pelikausi on, niin aika vaikea sanoa, että pidäpäs tuossa nyt viikko lomaa ja lähde etelään. Se ei oikein onnistu, että kyllä se enemmänkin on sitten tällaista keskustelua ja luottamuksen osoittamista.
Kokoonpano miellyttää
Sahlstedt toi heinäkuussa Satakunnan Kansan haastattelussa esiin huolensa Liigan vetovoimasta. Tällä hetkellä hän on kuitenkin tyytyväinen siihen kokoonpanoon, jonka hän on saanut jalkeille.
– Toki siirtorajaan on muutama kuukausi aikaa. Mutta olen tyytyväisempi kuin moneen aikaisempaan vuoteen tuosta joukkueesta, jonka sain kasaan.
Vaikka Lukko sai kilpailukykyisen joukkueen kasaan, ei se poista sitä, että Liigan asema pelaajamarkkinoilla on heikentynyt. Moni asia onkin muuttunut siitä, kun Sahlstedt aloitti Lukon urheilujohtajana.
KHL vetää edelleen länsimaisia pelaajia puoleensa, NHL- ja AHL-seuroja on tullut lisää ja eurooppalaisia huipputyöpaikkoja on tullut lisää. Sahlstedt korostaa Ruotsin ja Sveitsin sarjoja, mutta muistuttaa myös muun muassa Saksan ja Tšekin sarjojen kilpailukyvyn paranemisesta.
– Monessa maassa tehdään hyvin töitä ja näissä liigoissa on vetovoima kasvanut.
Väistämättä tulee mieleen ajatus siitä, että kokenutta urheilujohtajaa saattaisi kiinnostaa tulevaisuudessa paikka jossakin Euroopan huippusarjan joukkueessa. Sahlstedt ei ole kuitenkaan moisesta haikaillut, joskin ei pidä ajatusta mahdottomana.
– En ole ajatellut ihan rehellisesti. En poissulje tietenkään, mutta en ole todellakaan ajatellut mitään urapolkua, että tästä sitten urheilujohtajaksi Ruotsiin tai muualle. En ole sillä tavalla hirveän pitkiä suunnitelmia tässä moneen vuoteen tehnyt.
Junioriomavaraisuus
Olosuhteiden muutosten takia juniorityö on muodostunut entistä tärkeämmäksi osaksi Liiga-organisaatioiden arkea. Kyseisen osa-alueen kannalta Lukossa on paras tilanne Sahlstedtin ajan tarkastelujaksolla.
– Olen siitä tosi iloinen, että ensimmäistä kertaa minun aikanani meillä on U20-joukkue, jossa on paljon raumalaisia. Ja käytännössä lähes kaikki muut ovat sellaisia, ketkä ovat Raumalla olleet jo vuosia, mikä on tosi hieno homma.
U20-joukkue porskuttaa sarjataulukon kärjessä pääosin raumalaisilla pojilla. Aina näin ei ole ollut, vaikka Lukko voitti kaksi U20-mestaruutta putkeen vuosikymmenen taitteessa.
– Ne olivat hienoja juttuja, mutta kyllähän meillä oli rehellisesti sanottuna varmaan 80 prosenttia muualta tulleita.
Vaikka kyseisistä onnistumista iloittiin, on Sahlstedt erityisen tyytyväinen nykytilanteeseen, mitä tulee omien junioreiden tuottamiseen.
– Pitää muistaa, että Rauma on Hervannan kokoinen paikka. Jos kysyt Tapparalta tai Ilvekseltä, että paljonko teillä on Hervannan kasvatteja, niin ei niitä varmasti paljoa ole.
Emoseuran kannalta juniorityössä on oleellista se, tuottaako putki pelaajia pääsarjatasolle. Tässä Lukko on niin ikään ottanut Sahlstedtin mukaan askelia parempaan suuntaan.
– Mehän olemme tuottaneet pirun huonosti liigajoukkueeseen pelaajia, mikä on tietysti tosi negatiivinen asia. Kyllähän se on äärettömän tärkeää, että sieltä kasvaisi pelaajia.
– Mutta nyt sanoisin, että tällä hetkellä U18- ja U20-sarjoissa on parhaita yksilöitä, joita minun aikanani on ollut. Sellaisia, jotka ovat juniorimaajoukkueissakin ihan merkittävässä roolissa. Nyt tavallaan usko on suurempi kuin koskaan aikaisemmin, että sieltä voisi nousta jopa sellaisia pelaajia, jotka pystyisivät pelaamaan tulevaisuudessa kahden kentän roolia Liigassa.
Lukon liigajoukkueeseen murtautuminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, osin ylhäältä määrättyjen tavoitteiden vuoksi.
– Kolikon toinen puoli tietenkin aina on se, että viimeiset pari vuotta on selvästi tullut omistajalta tavoite, että sijat 1–4 Liigassa. Niin pitää myös muistaa se, että ei ole ihan helppoa nuoren pelaajan raivata tietä kokoonpanoon, kun joukkueen tavoite on tuota luokkaa.
Sahlstedt myöntää, että jossain muussa Liiga-seurassa kokoonpanoon murtautuminen voi olla helpompaa. Lukossa nuoren pelaajan on oltava pelitaitojen lisäksi myös luonteeltaan sellainen, että on valmis taistelemaan pelipaikasta.
– Mutta toisaalta, jos meillä pääset pelaamaan ja nouset tuosta läpi, niin se on myös aika arvokas asia, ja varmasti tiedetään, että on tulossa ihan hyvä pelaaja.
Juniorityön kannalta oleellista on tietysti se, kuinka paljon lapsia saadaan lajin pariin varhaisessa vaiheessa. Se ei Sahlstedtin mukaan ole varsinaisesti ruusuilla tanssimista.
– Olemme Raumalla Liigan pienin paikkakunta, niin totta kai meillä on ihan älytön työmaa siinä, että saamme houkuteltua seuraan harrastajia, lähtemään sinne luistelukouluun ja leijonakiekkokouluun ja meidän juniorityöhömme mukaan.
Sahlstedtin ajatukset lasten liikkumisesta ulottuvat yli ja ohi Lukon valtakunnalliselle tasolle asti.
– Kyllähän minulla on huoli olemassa – ajatellaan ihan koko Suomea – että minkä verran ihan oikeasti lapsemme liikkuvat, kuinka paljon niistä saadaan urheilun piiriin ja mitä he tekevät omatoimisesti.
– Yhteiskunta on näidenkin seitsemän vuoden aikana muuttunut passiivisempaan suuntaan ja polarisoidummaksi. Eniten urheilevat liikkuvat entistä enemmän, ja sitten on hirveä kasa sitä porukkaa, joka ei liiku lainkaan.