Lukko ehti pelata 20 ottelua ennen maajoukkuetaukoa. Näistä peleistä joukkueella oli saldona 32 pistettä, mikä oikeutti sarjataulukossa sijaan kahdeksan. Tällä hetkellä Lukko on sijalla seitsemän.
Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedt kuvasi Jatkoajan haastattelussa olevansa Lukon pelaamiseen isossa kuvassa tyytyväinen, vaikka pistetavoite ei ensimmäisellä kolmanneksella täyttynytkään. Samanlaisia ajatuksia oli päävalmentaja Tomi Lämsällä.
– Paljon siellä on ollut hyvää, mutta asetimme tavoitteeksi, että tässä vaiheessa meillä olisi 36 pistettä. Olemme neljä pistettä tavoitetta jäljessä, niin siinä mielessä ei voi olla tyytyväinen.
Aloitteellista jääkiekkoa pelaavan Lukon pelityyli on vaativa ja osin tämän myötä maajoukkuetauko tuli joukkueelle tarpeen.
– Rehellisyyden nimissä noilla viimeisillä kierroksilla alkoi olla jo väsy puserossa. Pelitapamme on äärimmäisen vaativa. Se vaatii yksittäiseltä pelaajalta paljon fyysistä ja henkistä jaksamista sekä osaamista. Koko ajan on valtava intensiteetti ja tilanteita pitää pystyä samalla tunnistamaan.
Pelaamisen lisäksi joukkue myös harjoittelee kovalla intensiteetillä. Luonnollisesti harjoittelun ja levon tasapaino on tällöin tärkeää.
– Meillä on Heleniuksen Sami fysiikkavalmentajana ja yhdessä hänen kanssaan tietysti sitten rytmitetään ja suunnitellaan tuota kuviota. Olen todella tyytyväinen tähän mennessä siihen, miten asiat ovat menneet. Ei ole tarpeen tehdä isoja muutoksia, mutta totta kai herkällä korvalla ja silmällä pitää olla, että missä joukkue menee.
Lämsä onkin tyytyväinen siihen, minkälaista joukkuetta hän saa valmentaa.
– Meillä on hyvä joukkue. Joukkue on tosi sitoutunut ja olemme saaneet luonnetta viime kauteen verrattuna. Tämä on myös hyvin valmennettava joukkue, tosi mielelläni näiden herrojen kanssa teen työtä.
Data valmennuksen tukena
Lämsä puhui maajoukkuetauolla Radio Ramonan haastattelussa ylivoimaprosentin ja laukaisuprosentin olevan numeropuolelta ne, jotka eivät ole isossa kuvassa halutulla tasolla. Joskin ensiksi mainittu on ottanut edistysaskeleita.
– Jaottelemme tätä sarjaa pienempiin osiin ja aina tutkimme sen myötä, missä vaiheessa menemme. Isossa kuvassa ylivoima vähän laahaa, mutta toisessa jaksossa me saimme ylivoimaprosentin sinne, missä sen pitää olla. Ja kuitenkin alivoimaprosentti oli edelleen vahva.
Ylivoimapelin osalta Lämsä korostaa onnistumisten ruokkivan itseluottamusta, jota ilman on hankalaa pelata tehokasta ylivoimaa.
Laukaisuprosentti taas on asia, jossa on loppupeleissä kyse siitä, miten yksittäinen pelaaja onnistuu maalipaikkansa hyödyntämään. Yhtä kaikki, myös vaihtoaition puolelta on mahdollista vaikuttaa asiaan.
– Laukaisuprosentista puhuttaessa maalinteon vaiheissa pitää olla useampi pelaaja mukana. Se, että millä sitä prosenttia saadaan ylemmäs, niin kyllä me tarvitsemme parempaa maski- ja irtokiekko-pelaamista – näitä kuuluisia maalinteon tukitoimia.
Liigan tilastojen mukaan Lukon maaliodottamaero on ylivoimaisesti sarjan parasta. Maajoukkuetauon jälkeinen JYP-ottelu mukaan luettuna Lukko on luonut 19,72 maalin verran enemmän odottamaa kuin mitä sitä vastaan on luotu. Toisena kyseistä tilastoa tarkastellessa on Sport, jolla samainen lukema on 8,00.
Lämsän mukaan Lukossa seurataan maaliodottamia ja niiden kehittymistä. Kyseinen lukema on hyvä indikaattori hyökkäyspelaamista ajatellen.
– Tietysti se kertoo laadukkaasta hyökkäyspelaamisesta. Se on kuitenkin hyökkäyspelin ensimmäinen prioriteetti ja tavoite on totta kai maalinteko. Ja se, että tarvitset siihen maalipaikan, että teet todennäköisemmin maalin. Mutta sanotaanko näin, että joku maali olisi pitänyt pystyä tekemään enemmänkin, sitä kautta meillä olisi nyt ne neljä pistettä, joita olisimme kaivaneet.
Tietoa on valtavasti saatavilla, ja Lukossa tätä valmennuksen käyttöön kerää data-analyytikko Simo Teperi.
– On ne jotkut tietyt vakiot, jotka meille tulee hänen myötä pelien jälkeen, ja sitten tarpeen tullen pyydän häneltä lisää. Hän saattaa tehdä jotain erityisiä analyyseja sitten sen pohjalta.
Merkittävimmistä tilastoista löytyy pari selkeää valintaa.
– Maalipaikkojen analysointia, kyllä se on varmaan sellainen iso juttu. Sitten puhutaan entryistä (hyökkäysalueelle pääseminen), minkälaisia luodaan toisteisesti ja niin edelleen. Lisäksi erikoistilannepelaaminen suhteessa muihin ja Liigan keskiarvoon on tärkeä seurattava.
Se, mitä ja miten dataa hyödynnetään, on isossa osassa valmentajan työtä.
– Se varmaan onkin tässä nykypäivän valmennuksessa yksi ihan olennainen taito, että osataan poimia sieltä datasta aina se olennainen siihen hetkeen. Totta kai se aina vaihtelee.
Pelillinen prosessi aikataulussa
Numerot vaikuttavat hyvältä, mutta myös "silmätestillä" arvioituna Lukko on pelannut laadukkaan oloista jääkiekkoa. Lämsä on tyytyväinen siihen, miten peli on kehittynyt.
– Meillä lähti kausi tosi hyvin liikkeelle. Saimme näkymään nopeasti juuri niitä muutoksia, joita halusimme suhteessa viime kauteen. Ihan aikataulussa mennään pelin kanssa, ei sen suhteen murheita.
Se, miten vastustajat ovat muuttaneet pelaamistaan Lukkoa vastaan, on pakottanut joukkueen tekemään muutoksia omaan pelaamiseen.
– Erilaisia otteluita ja erilaisia vastustajia pitää pystyä voittamaan, kun kausi etenee. Sen perässä olemme nyt tässä vaiheessa, että vähän säädämme omaa pelaamista.
Ennen maajoukkuetaukoa muun muassa Pelicans kävi Lukon vieraana hakemassa pisteet varsin puolustusvoittoisella pelillä. Lahtelaisjoukkue laittoi tuossa ottelussa liki 30 kertaa keskialueen ohjauspelin pystyyn ja pyrki häiritsemään Lukon hyökkäyspeliä sitä kautta.
– Joudumme valmistautumaan erilaisia tilanteita varten. Kyllähän tuossa nyt Ässät ja Pelicans näyttivät sen, että sellainen perinteinen keskialueen valuva trap oli vastassa. Siihen on sitten tietysti omat lääkkeet ja omat hyökkäyspelilliset vaiheet, joita pitää taas vahvistaa.
Näiden lääkkeiden toimiminen edellyttää sitä, että jokainen viisikon jäsen on samalla sivulla pelin suhteen.
– On tärkeää, että tunnistetaan ne vaiheet, milloin mitäkin pelin vaihetta pelataan ja pelaajat tunnistavat ja arvottavat ne tilanteet samalla lailla. Se on sitä pelin kehittämistä ja sitä, mitä tässä valmentajat pelaajien kanssa tekevät. Meidän pitää yhdenmukaistaa sitä ajattelua.
Kun peli alkaa näyttämään vastustajan puolelta puolustusvoittoiselta, korostuu keskialueen ylittämisen laatu entisestään.
Allekirjoittaneen laskujen mukaan Lukko pelasi Pelicansia vastaan 26 viivelähtöä, joista se pelasi 17 kertaa päätykiekon kautta ja vain kaksi kertaa joukkue eteni kiekolla hyökkäyssiniviivan yli lahtelaisten trapia vastaan. Lämsän mukaan tavoite on kuitenkin ylittää hyökkäyssiniviivaa mahdollisimman paljon kiekolla.
– Sitähän se koko ajan on, tasapainoilua sen kanssa. Jos valita saadaan, niin totta kai menemme aina kontrollilla ja luodaan 2vs1-ajattelu siihen siniviivan päälle vauhtieron kera. Se on se tahtotila ja tavoitetila. Vastustaja kuitenkin tekee myös kaikkensa siihen, että me joudumme luopumaan kiekosta ja heittämään sitä päätykiekkoa.
Lukko pelaa paljon niin sanottuja ylempiä viivelähtöjä, joiden kautta se pyrkii ylittämään keskialuetta, kun vastustaja on asettanut oman viisikkonsa keskialueen ohjauspeliin. Nämä ovat tärkeitä vaiheita pelissä hyökkäyspelin kannalta, ja laatu riippuu paljon pelaajien ajoituksista.
– Se on se kaksi tai kolme sekuntia, kun tietyllä tavalla kasataan se ryhmä yhteen, ja sitten tullaan. Mutta jos siellä on yksikin pelaaja vähän etuajassa tai vähän oikaissut, niin välittömästi puuttuu syöttösuuntia ja puolustaminen helpottuu merkittävästi. Ja taas sen päätykiekon todennäköisyys kasvaa.
Hyökkäysalueen pelaaminen
Lukko hyödyntää hyökkäyspelaamisessa paljon kiekottomien pelaajien liikettä, ja tätä kautta Lukko pyrkii synnyttämään tilanteita, jolloin keskustaan murtautumiseen aukeaa mahdollisuus.
– Puolustajia käytetään tosi paljon pohjassa siellä. Puolustajat vaihtavat paikkoja hyökkääjien kanssa ja puolustajat vaihtavat paikkoja keskenään.
– Aina kun syntyy vaihtotilanne puolustavan viisikon näkökulmasta, jokainen vaihto on aina pieni viive, ja sitä kautta jokainen vaihtotilanne on mahdollisuus murtautua. Kun tilastoja katsoo, niin hyvän määrän me luomme paikkoja hyökkäysalueen hyökkäyspelistä.
Pelkkä kiekossa pysyminen ja hyökkäysalueella vietetty aika eivät kuitenkaan pääkäskijää tyydytä, vaan tilanteet pitää myös pystyä hyödyntämään silloin, kun niitä syntyy.
– Tarinan kääntöpuoli on se, että kun se paikka tulee, niin sitten pitää uskaltaa murtautua ja käyttää se syntynyt tila hyödyksi, ettei se jää ulkopuolella pyörimiseksi. On kohtalaisen helppoa pysyä kiekossa ja pelata pitkiä hyökkäyksiä, mutta kuitenkin se maalinteko on siellä keskiössä.
Samalla Lämsä muistuttaa, että peli ei saa mennä pakottamiseksi, vaan viisikon tulee tunnistaa ne hetket, jolloin maalinteon yrittäminen on järkevää.
– Se on taas sitä pelaamisen kehittämistä ja sen tilanteen tunnistamisen yhdenmukaistamista.
Pelin jatkumo ja puolustuspelaaminen
Lukon vahva hyökkäyspelaaminen tuottaa automaattisesti edellytyksiä myös laadukkaalle puolustuspelaamiselle.
– Näen meidän pelin isoimpana periaatteena pelin jatkumon hallinnan. Vahva puolustuspeli on jo rakennettu sen ajatuksen sisälle, että hyökkäämme vahvasti ja laadukkaasti 60 metriä ja teemme kiekolla viisaita valintoja. Meillä on viisikko yhdessä, etäisyydet kunnossa ja hyökkäykset päätetään sovitulla tavalla.
– Se on tae sille, että se puolustaminen on vahvaa ja me pystymme puolustamaan läheltä etuperin ja eliminoimaan tilaa ja aikaa välittömästi vastustajalta. Sitä kautta pääsemme riistopelaamiseen ja jatkamaan hyökkäyspelaamista.
Vaikka Lukko haluaa pelata vahvasti kiekolla, on pelissä myös vaiheita, jolloin yksinkertainen on kaunista.
– Edelleen yksi meidän ihan suurimmista kehityskohteistamme on kiekollinen huolellisuus. Se ei ole aina teipistä teippiin. Joskus myös vastustaja tekee työnsä hyvin ja pystyy ajattamaan meitä tilanteisiin, joissa tärkeintä on vaan parantaa puolustusvalmiutta ja pistää kiekko sellaiseen paikkaan, että alkaa vahva viisikon puolustuspelaaminen.
– Aina ei voi vain hyökätä ja rakentaa. Liian monta maalia ja pistettä on hukattu siihen, että kiekollinen huolellisuus ei ole ollut vielä sitä tasoa, jolla sen pitää kauden tärkeimmillä vaiheilla olla, Lämsä jatkaa.
Lukko-identiteetti
Lukolla on ollut useamman vuoden pelin isojen linjojen suhteen hyvin tunnistettava tapa pelata. Kuitenkin ajatus siitä, että peliin puututtaisiin seuran puolelta liiaksi tuntuu Lämsän näkökulmasta vieraalta.
– Vaikea sitä on valmentajan tulla valmentamaan johonkin, jos joku sanoo, että mitä sinun pitää tehdä. En usko siihen. En edes tiedä, miten se voisi olla mahdollista. Kyllä valmentajalla on vahva harjoitepankki, pelin periaatteet ja siihen liittyvät toimintatavat.
Kokenut valmentaja muistuttaa käytössä olevan joukkueen vaikuttavan paljon siihen, minkälaista jääkiekkoa valmentaja peluuttaa. Lämsän mukaan hän on valmentanut saman tyyppistä jääkiekkoa ollessaan Salavat Julajev Ufan päävalmentajana.
– Totta kai se vaikuttaa, minkälainen joukkue on suhteessa muihin. Salavatissa KHL:ssä se, mitä teimme kaksi viimeistä vuotta, niin siellä oli hyvin vahvasti samat elementit läsnä. Mutta eiköhän se ole näin, että myös Lukon johto on työnsä tehnyt siinä vaiheessa, kun he ovat minut palkanneet.
Urheilujohtaja valmennuksen tukena
Lämsä on urheilujohtaja Sahlstedtin kanssa arjessa hyvin tiiviisti tekemisissä. Keskustelut liittyvät pitkälti pelaamiseen ja pelaajiin.
– Kalle on aina kuuntelemassa ja sanomassa oman mielipiteensä. Hän katsoo harjoituksemme ja on kiinnostunut kyselemään sekä antaa oman näkemyksensä siitä, mitä hän on nähnyt.
Muun muassa isojen linjojen suhteen suunnitelmat kuluvaan kauteen tehtiin valmennuksen ja urheilujohdon yhteistyönä.
– Kauden jälkeen teimme ensin valmennuksen kanssa yhteenvedon siitä, mitä meillä on hyvää ja mitä meidän pitää pystyä parantamaan. Saman teimme pelaajiston kanssa, kun pohdimme, mitä tarvitsemme ja mikä on hyvää. Sitten Kalle tuli mukaan siihen analyysiin ja tämän pohjalta teimme vahvat suuntaviivat käynnissä olevaan kauteen.
Lämsä kuvailee Sahlstedtin olevan täysin perillä siitä, mitä pelaajien kanssa tehdään, miten peliä pelataan ja miten sitä valmennetaan. Tästä Lämsä antaa ison sulan urheilujohtajan hattuun.
– Erinomainen tilanne, täytyy nostaa hänelle hattua tuosta paneutumisesta ja työmäärästä, kuinka paljon hän käyttää aikaa ja energiaa siihen, että hän on arjessa noin paljon läsnä. Koen sen näin päävalmentajana erinomaisena tilanteena. Teemme tietyllä tavalla työparina töitä.
Sahlstedtin toimintamalleissa on Lämsän mukaan paljon samaa, mitä hän näki 2010-luvun alkupuolella Jokereissa ollessaan.
– Silloin aikanaan Jokereissa Kekäläisen Jarmo teki samalla tyylillä työtä. Hän seurasi harjoitukset ja pelit. Oli läsnä, kuunteli, kyseli ja sparrasi koko ajan ajatusta liittyen jääkiekkoon ja kaikkeen muuhunkin. En tiedä onko se poikkeuksellista, mutta itse koen tällaisen toimintatavan erinomaisena.
Pelin evoluutio
45-vuotias Lämsä on nähnyt urallaan paljon jääkiekkoa, ja pelin evoluutiosta puhuttaessa puhe palautuu huippupelaajiin.
– Parhaat pelaajat vievät peliä eteenpäin, kyllä se näin on. Parhaat pelaajat ovat he, jotka kulkevat siellä eturintamassa. Fiksut valmentajat sitten yrittävät seurailla. Totta kai valmentajilla on tärkeä rooli joukkuepelaamisessa.
Pelin kehityksen seuraamisen kannalta Lämsä kokee U20-kisat yhdeksi parhaaksi näyteikkunaksi tässä suhteessa.
– U20-kisoissa pelaavat tulevaisuuden tähdet ja huippupelaajat. Kyllä se tapahtuma paljon näyttää suuntaa.
Lämsän mukaan pelaajien kyvyt pelata peliä kehittyvät jatkuvasti, mikä osaltaan ohjaa lajin suuntaa.
– Peli nopeutuu ja pelaajat ovat taitavampia. Pelaajien taitotaso, kiekolliset taidot, luistelun taitavuus ja monipuolisuus, niin ne sitten mahdollistavat sen pelin monimuotoisuuden ja tällaisen, että rytmejä tulee esimerkiksi NHL:ään. NHL:ssä säännöt ovat menneet siihen suuntaan, että kiekolla kannattaa pelata, eikä vain heittää sitä pois. Säännöt ohjaavat myös vahvasti peliä.
Yksittäisenä taitona luistelu korostuu jatkossa entisestään.
– Luistelun merkitys tulee kasvamaan koko ajan ja sellainen tietty pelipaikattomuus liittyy tuohon taitoon. Kaikilla pelipaikoilla vaatimus jääkiekon taitoihin kasvaa koko ajan, koska tila ja aika vähenevät luistelun kehittymisen myötä.
Kauden aikana Lämsän kalenteri on luonnollisesti täynnä jääkiekkoa, eikä ylimääräistä aikaa lajin seuraamiseen juurikaan jää.
– Kun ajatellaan, että tässä pelataan runkosarjaa 60 ottelua, sitten purat sen ottelun aina, niin se määrä on tavallaan aina tuplat. Sitten kun valmistaudut seuraavaan peliin, katsot vastustajaa. Kun rupeaa miettimään, mikä määrä tulee jääkiekkotunteja ruudulta ihan oman pelin ympärillä ja sitten myös se kun harjoitellaan ja pelataan, niin on siinä kova työ.
Huvin vuoksi Lukon pääluotsi ei siis ehdi erityisemmin katsomaan jääkiekkoa, mutta oppimismielessä muita sarjoja voi kauden aikana tulla kuvioon mukaan.
– Tulee aina sellaisia jaksoja, että on joku aihe, joka kiinnostaa. Sitten sitä rupeaa seuraamaan muista sarjoista tutkimalla niitä pelin vaiheita, kuinka he ovat ratkoneet niitä ongelmia, joita sillä hetkellä on pelissä. Sitä kautta tulee sellaisia pienempiä jaksoja, jolloin tulee katsottua enemmänkin.
– Mutta ei niin, että vaikka tällä hetkellä voisin sanoa, että olen hyvin tietoinen siitä, miten vaikkapa NHL:ssä asiat etenevät. Se vaatisi enemmän tunteja. Mutta kyllä Liigassakin on paljon tutkittavaa, meillä on hyvä sarja, Lämsä päättää.