Kauden kohokohta: Nousu kuuden parhaan joukkoon
Helsingin IFK:n alkukausi oli ollut tuloksen tasolla hyvin heikkoa. Valoa tunnelin päähän alkoi tulla vasta joulukuun puolenvälin tienoilla. Joulukuun 16. päivänä alkoi stadilaisten 16 ottelun mittaiseksi venynyt pisteputki, joka sivusi IFK:n seurahistorian vanhaa ennätystä. Nousu kuuden parhaan joukkoon oli alkanut.
Joulukuun lopussa HIFK osallistui Sveitsissä pelattuun Spengler Cupiin, joka oli myös edesauttamassa joukkuetta parempiin pelisuorituksiin. Vaikka turnauksessa HIFK hävisi molemmat kaksi alkulohkon otteluaan ja tippui heti puolivälierissä, niin yhteinen kokemus hioi joukkuetta tiiviimmäksi. Lisäksi pelaajat saivat aloittaa turnauksen puhtaalta pöydältä vailla paineita. Tuliaisena Suomeen ei ollut kaivattuja voittoja, vaan yhtenäisempi ja kokeneempi joukkue.
Runkosarjan toisella puolikkaalla HIFK oli yksi Liigan parhaimmista joukkueista ottamalla 19 voittoa. Tappioita toisella puolikkaalla tuli 11, mutta niistä kuusi tuli vasta varsinaisen peliajan jälkeen. Nousun syinä olivat maalinteon tehokkuuden paraneminen sekä tiivis puolustuspeli. Hyökkääjät alkoivat onnistumaan maalipaikoistaan ja puolustajat pitivät keskustan tukittuna. Lisäksi Roope Taponen antoi joka ilta mahdollisuuden voittoon.
Hyvän loppukauden myötä helsinkiläisseura sai kammettua itsensä runkosarjan kuudennelle sijalle. HIFK:n sijoitus oli kuitenkin vielä runkosarjan viimeisessä ottelussa auki: joukkue olisi joko kuudes tai seitsemäs. Kaiken lisäksi sijoitus ei ollut enää IFK:n omissa käsissä kiinni, vaikka sitä se oli ollut vielä muutamaa peliä ennen. Viimeisestä ottelusta riitti joukkueen onneksi yksi piste, sillä Kärpät hävisi omansa. Jos HIFK olisi jäänyt nollille tai tasapisteisiin Kärppien kanssa tai Kärpät olisi voittanut, niin runkosarjasijoitus olisi ollut seitsemäs. HIFK:n onneksi yksi vieraspiste JYPiä vastaan riitti puolivälieräpaikkaan.
Nousu ei kuitenkaan jatkunut pudotuspeleissä samalla tavalla kuin runkosarjan lopussa. Semifinaaleissa sauma upeaan tuhkimotarinaan tyrehtyi, kun matka päättyi Tapparan viedessä sarjan. Lopulta Stadin Kingien 125-vuotisjuhlakausi päättyi pronssipelin jälkeen katkerasti neljänteen sijaan.
Kauden synkin hetki: Alkukauden tulos ja tehottomuus
HIFK:n alkukausi oli lähtenyt vaikeasti liikkeelle, ja joukkue löysi itsensä sarjan häntäpäästä. Kaiken lisäksi hetken aikaa helsinkiläiset saivat tutustua runkosarjan viimeiseen sijaan.
Joukkueen peliesitys ei ollut niin huono, mitä tulokset ja sijoitus antoi ymmärtää. Kaikkein olennaisin tekijä rämpimisessä oli maalinteon tehottomuus. Hyökkääjät eivät onnistuneet saamaan itsestään parasta irti, eikä kiekko usein hyvistäkään maalipaikoista löytänyt tietään reppuun. Myös ylivoiman kanssa oli isoja alkuvaikeuksia. Maalinsuulla Niilo Halonen ei pystynyt pelaamaan odotetulla tasolla, mikä myös käänsi otteluita vastustajalle. Alkukaudesta joukkueen puolustaminen ja alivoima onnistui työssään paremmin.
Hyökkääjien tehottomuudesta kertoo sekin, että ensimmäisten pelien jälkeen puolustaja Ilari Melart piti joukkueen kultakypärää. Alussa erityisesti Julius Nättisellä, Iiro Pakarisella, Juha Jääskällä ja Otto Paajasella oli vaikeuksia maalinteon kanssa.
Mitä kesän aikana on tehtävä?
HIFK:lla on joka kaudella lähdettäessä vain yksi tavoite: mestaruus. Edellisestä mestaruudesta on kuitenkin jo ehtinyt vierähtää 12 vuotta. Viimeisimmän mestaruuden jälkeen mukaan on tarttunut vain yksi hopea ja kaksi pronssia. Suurseuralle tämä on yksinkertaisesti huono saavutus, jos katsotaan vain menestystä Liigassa. HIFK:n täytyy löytää aseet mestaruuden voittamiseen, ja saada voittamisen kulttuuri vallitsemaan seurassa.
Päävalmentaja Ville Peltosella alkaa kolmas ja viimeinen sopimuskausi joukkueen peräsimessä. Tuloksena kahdelta ensimmäiseltä kaudelta on putoaminen heti neljännesfinaaleissa ja neljäs sija. Peltosen pitää pystyä joukkueen ohella parantamaan tekemisensä tasoa, jotta hän saa valmennettua parhaan kautensa. HIFK:n tasoisella seuralla on kaikki avaimet ja mahdollisuudet menestymiseen, joten Peltosen kuin koko muun joukkueen pitää pystyä parempaan. Seuraava kausi voi jäädä Peltoselle viimeiseksi HIFK:n päävalmentajana, jos parempaa tulosta siltä ei tule.
Toinen iso vaikuttaja menestykseen on joukkueen rakentamisesta vastuussa olevalla urheilujohtaja Tobias Salmelaisella. Hänen tehtävänään on löytää juuri oikeat ja tarvittavat palaset joukkueeseen. Kaikki tämän kauden pelaajista eivät olleet onnistuneita hankintoja. Lisäksi osa sekä vanhoista että uusista pelaajista eivät saaneet parasta mahdollista irti itsestään. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii hyökkääjä Sebastian Dyk. Salmelaisen mukaan ensi kauden joukkue tulee olemaan hänen HIFK-ajan paras.
HIFK on saanut pidettyä jatkuvuutta joukkueessa ja hyvä runko on jo kasassa, varsinkin kun moni hyökkääjä jatkaa joukkueessa. Ensi kauden puolustukseen tarvitaan sekä kiekollisia että perusvarmoja fyysisiä puolustajia. Lisäksi joukkue tarvitsee ehdottomasti Taposen rinnalle luotettavan maalivahdin.
Ensi kaudella HIFK tarvitsee paremman lähdön kauteen. Maalinteon tehokkuus täytyy saada heti alusta asti rullaamaan paremmin. Erikoistilannepelaamisen tason täytyy olla yksinkertaisesti paremmalla tasolla, jos helsinkiläisseura mielii taistella mestaruudesta.
Vahvat huhut kertovat, että Jori Lehterä sekä Sami Lepistö vahvistavat tulevalla kaudella joukkuetta. Tämä parivaljakko on ainakin nimiensä puolesta erinomainen lisä erikoistilannepelaamiseen.
Kauden hahmo: Upean läpimurtokauden tehnyt Taponen
HIFK:n kauden ehdoton onnistuja oli maalivahti Taponen, joka pelasi koko kauden ajan hyvällä tasolla. Valinta olisi voinut kohdistua myös Iiro Pakariseen, Eetu Koivistoiseen, Jääskään tai Kristian Vesalaiseen, jotka kaikki pelasivat pienten alkuvaikeuksien jälkeen erinomaisen kauden. Näistä pelaajista kuitenkin Taponen oli oikea valinta kauden hahmoksi.
Vielä viime kaudella maalivahti pelasi Mestiksen Kiekko-Espoon paidassa ja sai lisäksi alle muutamia otteluita Liigassa. Taponen aloitti kauden kakkosmaalivahtina, mutta näytönpaikan tullessa runkosarjan alkumetreillä nuori mies otti ennakkoluulottomasti ykkösmaalivahdin paikan ja piti sen itsellään koko loppukauden ajan. 22-vuotias maalivahti oli joukkueen kannatteleva tekijä runkosarjassa sekä pudotuspeleissä. Taposen ensimmäinen kokonainen Liiga-kausi oli upea ja ennen kaikkea onnistunut.
Valitettavasti loukkaantumiset vaivasivat Taposen kautta, mutta nekään eivät saaneet horjutettua peliesityksiä. Illasta toiseen maalivahti antoi joukkueelle mahdollisuuden voittaa. Kovin montaa niin sanotusti helppoa maalia nuorukainen ei päästänyt kauden aikana. Täytyy muistaa myös kiittää joukkueen tiivistä puolustamista, joka helpotti Taposen työskentelyä maalilla.
Kannattajat saavat nauttia maalivahdin otteista ensi kaudellakin, sillä kauden aikana HIFK solmi Taposen kanssa kahden vuoden jatkosopimuksen.